Kotitunika

 Taas kävi niin, että tuo kangas näytti kivemmalta pakassa kuin lopullisessa tunikassa. Mutta kangas yllätti toisellakin tavalla. Tai ei kai voi sanoa yllätti, halpa kun on harvemmin hyvää. Joka tapauksessa pesin kankaan etukäteen, kuten suositeltavaa kai on. Ilmeisesti käyttämäni kirjopesuohjelma oli tälle kankaalle liikaa. Noihin tummanruskeisiin kohtiin tuli ensimmäisessä pesussa uurteita! Rentoa arkitunikaa olin toki alunperin tekemässäkin, mutta harmittaa silti, kun kangas on jo valmiiksi kuluneen näköinen. No materiaaleihin nyt ei paljon huvennut ja helppo malli (jota käytin aiemmassakin tunikassa) valmistui miehen ja pojan kauppareissun ja tyttären päiväunien aikana. Tällä kertaa kun kaavat oli jo edelliseen tunikaan testattu, ei ratkojaakaan tarvittu lainkaan! Hiphei!

Uurteet

Opetus nro 1: Halpa on harvemmin hyvää. Olisikohan tämän kankaan kohdalla ollut parempi ommella ensin ja pestä sitten nurin päin jännittäen paljonko kangas kutistuu pesussa. Mene ja tiedä.

Opetus nro 2: Pakassa kangas näyttää usein erilaiselta kuin valmiissa vaatteessa. Oppiikohan tuohon? Että olisi silmää nähdä miltä valmis vaate tulee näyttämään. Toivottavasti.

T-paidasta shortsit

Silittämään ei ehditty, kun testaaja karkasi jo ulos.

Helteet tulivat niin kovalla rytinällä, etten ollut ehtinyt vielä kesävaatevarantoa päivittää oikeaan kokoon. Pojan lököshortsiosasto kaipasi kipeästi täydennystä ja siihen apuja haettiin jälleen isin vanhasta t-paidasta. Kangas oli ihan hyvässä kunnossa, mutta toisesta hihan suusta oli kanttaus ratkennut. Mutta olipahan taas oppitunti trikoon ihmeelliseen maailmaan tämä harjoitelma. Opetus nro 1: Neulan koolla on väliä. Opetus nro 2: Lagankireydellä on väliä. Vielä kun nuo säädöt oppisi joskus tekemään ihan näppituntumalla, ettei tarvitsisi kaikkea hakea umpimähkään kokeilemalla. Opetus nro 3: Taidanpa vielä treenailla trikoon ompelua näillä isisn vanhoilla t-paidoilla ennen kuin ryhdyn tilailemaan niitä ah niin ihania kuviotrikoita.

Tästä lähdettiin

Kaavoja ei taaskaan ollut, joten sellaiset joutui itse tekemään vanhoja shortseja apuna käyttäen. Sanomalehteä oli juuri sopivasti hollilla, joten kaavaluonnokset siihen. Vähän sinne päin piirrellen nuo tulivat, mutta mielestäni katsoin, että sivu- ja haarasaumojen pituudet täsmäisivät kummassakin puoliskossa. Leikkaus oli niin ikään vähän sinne päin periaatteella. Halusin lahkeista pidemmät kuin noissa mallishortseissa ja vyötätöllekin päätin jättää reilusti tunarointivaraa, joten silmämääräisesti leikkasin reiluin ala- ja ylävaroin..

Ajattelin ompelun olevan suht simppeli homma, mutta eihän se taaskaan mennyt niin kuin Strömsössä... Vaihdoin koneeseen pallokärkineulan, säädin samat tikit ja langankireydet kuin edelliselläkin trikooprojektilla. Vielä testiajo tilkkuun ja sitten ompelemaan. Tai sitten ei. Lanka ei vain jostain syystä jäänyt kiinni kankaaseen! Langoitin koneen uudelleen. Ei. Tyhjää surauttelin menemään edelleen. Säädin erilaisen jousto-ompeleen. Ei. Sama homma, tyhjää löi. Arvoin langankireyksiä suuntaan jos toiseenkin. Ei. Kokeilin toiseen testitilkkuun -eri trikoosta ja siinä ommel toimi. Aika salatiedettä tuntui olevan homma tällaiselle ompelukonenoviisille. Viimeisenä oljenkortena päätin vielä vaihtaa koneeseen ohuimman jersey-neulan, mitä pakista löytyi, muuta eroa noilla kahdella trikoolla kun en päällisin puolin keksinyt kuin että tämä johon tikki ei tartu, on vähän ohuempaa. Aamen, johan auttoi neulan vaihto ja tikki alkoi kankaaseen tarttua. Edelleen edessä oli toki arvonta langankireyksien suhteen. Täysin uuno kun olen langankireyden säätelyssäkin, niin yritys ja erehdys metodilla mennään. Lopulta langankireys 6 tuntui sopivimmalta. Ei sekään ehkä aivan oikea ollut, sillä ommellessa ylälanka katkesi muutaman kerran.

Voitte kuvitella, että noiden säätöjen kanssa kun on jo saanut hyvän hien pintaan, ei järki itse ompelussa(-kaan) ole aivan terävimmillään. Järkeilin, että ensin täytyy ommella keskisaumat eteen ja taakse. Joku ihme aivopieru tuli sitten tämän tehtyäni, oikosuluissani sain päähäni, että herttinen sentään nythän ompelinkin etukappaleet yhteen haarasaumojen kohdalta. Tiesin, että tuon kyseisen kaksi eteen ja yksi taakse ompeleen ratkominen olisi tuskaa ja näin ohuessa kankaassa repisin vain kankaan rei'ille. Pikapäätöksenä päätin leikata ompeleen pois. Heti tämän tehtyäni tajusin, että kappas, olin sittenkin alunperin ommellut aivan oikean sauman, jonka leikkasin aivan turhaan! Nyt oli siis edessä kikkailu sen suhteen, että kun etukappaleista on niistetty sentti pois, niin heittoa tulisi sovittaessa niitä yhteen takakappaleiden kanssa.

Ja niinhän sitä tulikin. Jotain häikkää on ilmeisesti käynyt jo leikkausvaiheessa, sillä lahkeessa heitto oli parisen senttiä, samoin vyötäröllä. Luojan kiitos ymmärsin heti alkujaan jättää reilusti tunarointivaraa ylä- ja alavaraan! Sakset käteen ja "pientä" trimmausta toivoen, että leikkelyn jälkeen pituus vielä riittäisi ja shortsit istuisivat myös edestä. Toden totta toivoin myös, että loput itse ompelusta sujuisi ilman tunarointeja. Kun sitten itse en enää räpeltänyt, keksi ompelukone vielä yhden tempauksen. Kesken ompelun ylälanka katkesi. Siinä sinällään ei mitään ihmeellistä ole, mutta kun yritin langoittaa konetta uudelleen, totesin langan jumittuneen jonnekin koneen sisään. Niin ikään neula jumittunut ala-asentoon. Pientä väkivaltaa käyttäen sain vihdoin kammettua sen yläasentoon, jolloin huomasin, että ommellessa lanka oli tehnyt itsellään tiukan solmun tuon ylös ja alas liikkuvan osan (jonka nimeä en tiedä) ympärille! Taitoa vaatii tämäkin...

 
Loppuosa ompelusta sujuikin sitten suht mutkattomasti -Paitsi että tokihan ensimmäisellä yrittämällä sain ommeltua kuminauhan kierteelle. Onneksi se oli kuitenkin helppo fiksata :) Kaikesta räpeltämisestä huolimatta itse lopputulokseen olen yllättävän tyytyväinen. Lahkeiden pituus ja shortsien väljyys on juuri sopiva.

Kuminauhan kireys testattiin pomppulinnassa. Housut pysyivät jalassa niin pomppujen kuin kuperkeikkojenkin aikana. Hiphei!

Tällaisen krokotaskunkin aplikoin shortseja varten, mutta tasku ei sitten koskaan päätynyt shortseihin.

Kesätunika

Kesähelteiden yllättäessä teki mieli ommella jotain helppoa, nopeaa, kevyttä ja kesäistä. Näin varttuneemmalla iällä sitä on kummasti alkanut arvostaa pyllyn peittäviä malleja. Tunikat ovat kivoja, mutta valitettavasti tälle vartalotyypille usein ongelmallisia. Kun ylä- ja alakroppa on eri paria, on hankala löytää nätisti laskeutuvaa tunikaa. Päätin ottaa riskin.

Halusin tunikan isoilla kuvioilla ja etsin siihen kangasta, jonka kuvittelin laskeutuvan nätisti olematta kuitenkaan läpikuultavaa liesua. Tuo printti taisi kyllä näyttää kivemmalta pakassa kuin lopulta tunikassa, mutta kaipa tuokin kesäisenä tunikamekkona kelpaa.

Kaavaa ei taaskaan ollut, joten improvisoin kaavan eräästä pellavatunikastani. Pellavatunika on väljää mallia ja se on ostettu raskausaikana, nyt se on ehkä jo hieman turhankin väljää mallia, mutta eipä muutakaan kaavaa tähän hätään ollut. Olen pitänyt tuon pellavatunikan mallista juuri sen väljyyden ja huolettomuuden vuoksi. Tunikan voi vain "heittää päälle". Tästä kankaasta tuon tunikan toteutus väljänä ei kuitenkaan toiminut haluamallani tavalla. Edestä oli vielä ihan ok, mutta sivuprofiilissa näytin olevan  kuudennella kuulla raskaana. Spekulointeja välttääkseni koitin fiksata mallia kaventamalla tunikaa enemmän a-linjaiseksi. Otin kummaltakin sivulta tuuman verran sisään yläosaa, helman leveys jäi entiselleen. Sivuprofiili parani tuon kavennuksen jälkeen, mutta etuprofiilista tuli hieman erilainen kuin olin ajatellut. Paras kompromissi taitaisi olla ensimmäisen version etuprofiili ja kavennetun sivuprofiili. Ompelujälkeen olen tällä kertaa jo ihan tyytyväinen. Mallikin oli sen verran yksinkertainen, että vältyin kokonaan ratkomiselta! Jotain edistystä tapahtunut sentään :)

Ennen ja jälkeen fiksauksen

Kavennuksen jälkeen mallista tuli sen verran tyköistuva, että tätä tunikaa ei enää aivan heitetä päälle, mutta mahtuu silti ilman sivuvetoketjua.

Koesovitin kavennusta ensin hakaneulojen kanssa.

Koesovituksesta huolimatta tämä oli jännittävä vaihe...

Käsi kädessä

Taidan olla hieman koukuttunut aplikointiin. Tänään syntyi jälleen uusi syöttölappu. :) Koska tuo satiininauha ei oikein hyvin toiminut kanttauksen kaarevissa kohdissa, päätin kokeilla syöttölappua ilman kanttausta niin, että nauhat jäisivät saumojen väliin. Ulkoreunan viimeistelin koristeompeleella. Isompi kontrasti langan ja taustakankaan värissä olisi koristeompeleen osalta toiminut paremmin, mutta kun kuviossa ei muita värejä ollut kuin valkoista ja vaaleanpunaista, niin en viitsinyt reunustakaan muulla värillä ommella. Toimii se näinkin, vaikka ehkä ryhdikkäämpi on kyllä tuon kanttinauhan kanssa. Täytynee käydä ostamassa kanttinauhaa eri väreissä.

Ensimmäinen luonnos

 

Ihan tyytyväinen olen aplikoinnin siisteyteen. Nyt muistan jo tiukissa käännöksissä kiinnittää neulan kaarroksen ulkoreunaan silloin, kun nostan paininjalan. Noissa ensimmäisissä harjoitelmissa en ilmeisesti kiinnittänyt huomiota oliko neula sisä- vai ulkokaarteessa kangasta kääntäessä ja neulan ollessa sisäkaarteessa ulkoreunaan tuli "hyppyjä".

Reunuksen koristeommel

Laaduntarkkailua

Käyttäjätestissä keskityttiin satiininauhojen tarkasteluun. Ilmeisesti läpi meni laadunvalvonnasta. :)

Tirppa

Jäi harmittamaan eilinen tunarointi aplikoinnin kanssa. Pakko oli koittaa tänään uudelleen. Itselleni armollisesti valitsin tämänpäiväisiksi aplikointimateriaaleiksi puuvillaa ja pellavaa, ei mitään joustavaa materiaalia :)

Aamuteen lomassa ensin hieman seikkailua Pinterestissä ideoita hakien. Lopulta virikekuvista yhteenvetona syntyi tällainen tirppa koristamaan tyttären ruokalappua.

Tällä kertaa olen aplikoinnin siisteyteen tyytyväinen, mutta kuten sanottu, myös materiaalit ja työstettävä kohde olivat aika paljon helpommat kuin eilisessä housunlahkeessa. Sen sijaan tuohon reunukseen en ole kovinkaan tyytyväinen. Varastoistani ei löytynyt kanttinauhaa kuin mustana ja se ei näin vaaleassa syöttölapussa näyttänyt oikein hyvältä. Käsityöboksistani tuli kuitenkin vastaan vaaleanpunaista satiininauhaa, jota aikoinaan tyttären kastemekkoa varten tuli hommattua. Kun ei muutakaan materiaalia ollut, päätin kantata reunukset satiininauhalla. Väri on hyvä, mutta kun nauha ei jousta mihinkään suuntaan, niin kaarevissa kohdissa kanttaus ei asetu nätisti vaan hieman kupruilee. Jos jaksan, puran tuon satiininauhan pois ja haen tilalle oikeaa kanttinauhaa. Tuskin jaksan, mennee näinkin.

Vaikka itse aplikointi sinänsä sujui tänään hyvin, näköjään jokaiseen harjotelmaani aina yksi lipsahdus mahtuu. Olin jo siksakannut etukappaleen kiinni taustakankaaseen, kun huomasin, että tirpan päässä yksi kohta oli hieman huonosti kiinni ja päätin vielä vahvistaa sitä päällekkäisellä, aavistuksen leveämmällä siksakilla. Ja näinhän siinä sitten kävi.

Tietenkin tuo vahvistettu kohta tuli näkyviin myös taustakankaaseen, koska palat olivat jo yhdessä. Sinänsä tuolla ei ruokalapun takana nyt hirveän suurta merkitystä ole, mutta harmitti silti. Sitten muistin jälleen tekstiilileimasimeni. Tehdäänpä oho-kohdan päälle NURINKUDIN-logo! :)

Kukka ja kimalainen

Olin heittämässä tyttäreni housuja roskiin, koska polvi alkoi olla puhki kontattu. Mutta sittenpä mieleen tulikin, että jospa vähän treenaisikin aplikointia. Housut olivat tällaisenaan roskiin menossa, joten eipä paljon harmita, jos aplikointikokeilu menisi kiville.

Pipojen ompelun jäljiltä nurkissa pyöri vielä keltaisen ja mustan t-paidan riekaleet. Niistä saisi värit ainakin kimalaiseen, jolla peittää polven kulahtanut kohta. Kokeillaan.

Pienen lahkeen sisään aplikoidessa työskentelytila oli aika minimaalinen. Eipä ollut tämä projekti aivan yhtä helppoa kuin taannoin heijastinkankaasta tähden ompelu suoralle tasolle.

Ja kohtahan siinä sitten kävikin näin... Pitihän se arvata. Piti olla vain nopea paikkaus, mutta ei. Taas meni purkuhommiksi. Aika räpeltämistä tästä nyt tuli. Tuohon purkamiseen kun jo tuhraantui aikaa, niin ajattelinpa sitten oikaista ja siksakata kimalaisen siivet ilman taakse silitettyä tukikangasta. Ampparin vartalo oli kiinnitetty kaksipuoleisella liimakankaalla, mutta siipiin kun ei tule mitään ommeltavaa kangasta niin josko ääriviivat menisivät ilman tukikangasta. En viitsinyt lähteä ullakolta hakemaan tukikangasta, jossa liima olisi vain toisella puolella. VIRHE. Yhtä takkuamista oli noiden siipien ompeluyritys. Muutaman tunaroinnin ja kankaan koneeseen jumittamisen jälkeen lähdin lopulta ullakolta hakemaan sitä tukikangasta. Taas oikopolkuyritys kostautui ja aikaa kului varmasti monin verroin enemmän kuin, mitä olisi kulunut jos olisi tehnyt heti kerralla niin kuin kuuluisi + lopputulos olisi epäilemättä siistimpi.

Kimalainen näyttää kyllä juurikin siltä, että sillä on polvesta reikä hätäpäissään paikattu. Ja sitä paitsi nyt niitä reikiä minikoossa on hieman enemmänkin. Kun tarkasti katsoi, ruttuun menneessä lahkeessa näkyi kohta, josta siksak oli purettu. Ei hyvä. Tyytyväinen en ollut myöskään tuohon aplikoinnin jälkeen. Tähteä aplikoidessa suoraa viivaa oli paljon helpompi tehdä kuin ahtaaseen väliin noita pieniä kaarevia muotoja. Treenikappaleeksi taisivat päätyä nämä housut, joten treenataanpa sitten hiukan lisää. Aplikoin kukkasen tuon puretun tikkirivistön päälle. Ehkä sillä saisi hieman häivytettyä myös tuota polvipaikkavaikutelmaa. Kokeillaan.

Ei siitä kukastakaan nyt niin kovin nätti tullut, vaikka tällä kertaa silitin tukikankaan heti aluksi kankaan taakse. Sommittelullisesti tuo kukka kyllä tekee aplikoinnista paljon kivemman kuin pelkkä kimalainen, eli sikäli lahkeen ruttuun menenminen taisikin olla pelkästään hyvä asia. Saattaisi jopa erehtyä luulemaan, että lahjetta on yritetty koristella eikä paikata. Vastoinkäymisistä huolimatta tuli housille hieman lisää käyttöikää, ja jollain tapaa pöksyistä tuli kauhean hellyyttävät, vaikka aplikoinnin siisteyteen en olekaan tyytyväinen. Lisää treeniä! Toivon mukaan aplikoimisen siisteystasokin paranee, kun saa aplikoida tasoa, eikä tarvitse työskennellä ahtaasti lahkeen sisälle.

Tähtipipo

Innostuin aplikoinnista niin, että päätin ommella itsellenikin trikoopipon kevään kirpeisiin keleihin. Olen kauhean huono käyttämään heijastimia, joten aplikoin mustaan pipoon tähden heijastinkankaasta. Peräti onnistuen siinä mielestäni kohtalaisen hyvin.

Nurjalta tuo tähti näytti ihan kivalta myöskin. Täytynee joskus aplikoida ihan vaan pelkkiä reunuksia, näköjään silläkin saa kummasti pilkettä muuten yksivärisiin kankaisiin. :)

Muistin nähneeni Madam B. C.:n blogissa juuri vähä aika sitten jutun, jossa oli tehty Lidl:n tekstiilileimasimella "signeeraus" työhön. Joskus kauan sitten ostin juuri sellaisen leimasimen. Heräteostos, kuinkas muutenkaan. Lidl on hassu kauppa, kun sieltä usein tarttuu matkaan kaikkea sellaista mitä ei tiennyt tarvitsevansakaan, ja osaa niistä ei sitten kyllä koskaan tarvitsekaan. Tekstiilileimasinta ostaessa ajattelin kai leimaavani sillä lasten nimet tarhavaatteisiin, mutta eteisen laatikossapa tuo on ollut avaamattomassa paketissa. Hetken päähänpistona ajattelin vihdoin ottaa käyttöön tuon leimasimen. Tekisin takasaumaan pienen NURINKUDIN-tekstin heijastinkankaaseen. Tuleepa samalla heijastin myös taakse.

Lappu jäi sauman väliin vähän vinosti ja toiseksi viimeinen I on ihan vinksallaan, mutta toisaalta nurinkudin tekstiin sopiikin pieni vinksallaan olo. Sen verran näpräämistä oli noiden kirjainten asettelu pinseteillä, että olkoon näin.

Tällainen siitä sitten tuli. Uskomatonta kyllä, tein aluksi TAAS sen saman mokan eli ompelin päätysauman niin, että kulmat sojottivat eteen ja taakse. Nyt tosin ehdin ommella vain toisen päädyn, mutta silti ratkominen raivostutti. Luulisi, että olisi jo kerrasta oppinut, mutta näköjään ei.

Hieman tuo jäi ehkä korkeuden puolesta knaftiksi, mutta kun materiaalina oli jälleen vanha mainoslogolla varustettu t-paita, pipon korkeus määräytyi melkeinpä sen mukaan, mikä oli maksimikorkeus käytettävästä kangaspalasta. Mutta kaipa tuo vaunulenkeille joutaa ja heijastimen ansiosta asiansa ajaa myös näkyvyyden puolesta.

Korjaten ja tuunaten...

Pidän lapsilla kokoyökkäreistä, mutta pojallani on paha tapa pureksia varpaitaan aina silloin, kun nuo yökkärit puetaan. Ennen pitkää jalkaosalla varustetut kokoyökkärit alkavatkin näyttää tältä.

Pitkään ovat nuo parit risaiset yökkärit olleet odottamassa inspiraatiota. Eihän noiden korjaus muuta vaadi, kuin niks ja naks ja resoria tilalle. Ainut vaan, että kangasvarastoissani ei sitä resoria ole. Olen tainnut viimeksi resoria ommella seiskaluokalla. Siitä en kyllä juurikaan mitään muista, mutta käsityöblogeista muistan lukeneeni, että resori ommellaan ensin rinkulaksi, jonka tulee olla aina vähän pienempi kuin tuon aukon. Kun ei resoria ole, niin käytetään sukanvarsia, niitä tässä huushollissa riittää! Ovat jo valmiiksi rinkulana ja vanhoissa urheilusukissani ympärysmittakin on juuri sopiva.

Niks ja naks lahkeet poikki ja sitten sopivan mittaiset palat sukan vartta. Ja ei kun ompelemaan. Ensin suoralla jousto-ompelella ja sitten viimeistely trikoosiksakilla.

Valmista tuli! Tyylikkyydestä voidaan olla montaa mieltä, mutta ainakin ovat ehjät ja toimivat :)

Pupupipo

Nyt kun olin vihdoin saanut koneen säädöt kohdilleen alalangan kireyden suhteen, toiveikkana kävin jälleen trikoon kimppuun: jospa ainakin osa edellisen kerran langan katkeamisista, hyppytikeistä ja muista vastoinkäymisistä olisi johtunut tuosta liian kireästä alalangasta. Tällä kertaa tein jopa taustatyötä niin paljon, että googletin esiin ompelukoneeni manuaalin. Lontoonkielisenä löytyi, kelpaa hyvin, nyt kun se koneen oma manuaali on edelleen hukan teillä. Uudella innolla, uusin säädöin kohti uusia haasteita!

T-paidan uusi elämä

Taannoin mieheni siivoili vaatekaappiaan ja heitteli sieltä pois ison kasan vanhoja t-paitoja. Parhaimmat niistä valikoitsin itselleni ompelutreenimatskuksi. Tänään ärtsyn keltainen mainospaita kokisi muodonmuutoksen pirteäksi pipoksi. Kaavoja minulla ei ollut, mutta ei kai tuollaisen pipon ompelu nyt kovin kaksista voinut olla. Hieman mittoja tytön päästä ja sitten leikkaamaan.

Eteen tein pienen Tilda-aplikoinin froteekankaasta. Silitin pupun taustakankaaseen kaksipuoleisen liimakankaan avulla. Jotenkin tuo aplikointi etukäteen jännitti, kun en ollut moista aiemmin juurikaan tehnyt, mutta hyvinhän se sujui. Taidanpa aplikoida toistekin!

Sitten kokeilemaan niitä OIKEITA trikoolle tarkoitettuja tikkejä OIKEILLA säädöillä. Manuaalin esiin kaivaminen kyllä kannatti, sillä tällä kertaa ompelu sujui oikein sujuvasti. Enkä olisi noita tikkejä osannut koneestani ilman ohjeistusta esiin kaivaa. Kaikkea siitä käyttöoppaasta selviääkin, muun muassa käyttötarkoitus sille ihme vivulle, joka löytyy koneen päädystä: langan pujottaja! Hieman siistiä, oikein tarpeellinen kapistus tällaiselle, joka ei koskaan muista/viitsi silmälaseja käyttää, vaikka ehkä syytä olisikin,

Ompelu sujui niin mutkattomasti, että innoissani surauttelin saumat menemään sen enempää ajattelematta. Olisi ehkä kannattanut ajatella, sillä aivopieruhan siitä syntyi. Kankaan leikkausvaiheessa kyllä järkeilin, että ensin täytyy ommella putki ja sitten kääntää sauma taakse ennen päätyjen ompelua, mutta nytpä surauttelin menemään kaikki saumat yhteen putkeen. Kääntöaukon älysin kyllä jättää, mutta lopputuloksessa nuo pipon kulmat sojottavat eteen ja taakse, kun niiden piti mennä sivuille! Tällainen malli tuo kovasti mieleen omat lapsuuajan pipot ja kultaisen 80-luvun. Ei...

Kasaripipo!

Purkuhommiin! Trikoolle tarkoitettu suora ommel toimii loistavasti, joustaa, mutta on kestävä. Tikki tekee 2 tikkiä eteen, yhden taakse, harmi vain, että sen ratkominen on ihan tuskaa. Onneksi en ehtinyt vielä huolittelemaan reunoja. Uusi yritys, ensin putki ja vasta sitten päädyt litistäen kulmat nyt oikeisiin kohtiin.

 Manuaali käski trikoota ommellessa ensin ompelemaan suoran sauman ja vasta sen jälkeen huolittelemaan reunat trikoolle tarkoitetulla siksakilla. Ylimääräinen reunus leikattaisiin pois. Parasta noudattaa ohjeistusta tällä kertaa. Järki mukana loppuvaiheessa, sillä en halunnut ratkoa enää senttiäkään tätä supervahvaa tikkiä.

Lopuksi vielä kirjoin pupulle kasvot. Muuten hyvä, mutta taisin jättää liian isot saumavarat ja liian isohan siitä tyttärelleni tuli. Isoveljelle sopiva, mutta enpä tiedä onko tuo nyt kovin poikamainen? Ainakaan en laita pupulle söpöä vaaleanpunaista rusettia, minkä alunperin suunnittelin laittavani. Onneksi tytönkin pää kasvaa ja ehkä sitten myöhemmin se rusetti. Ehkä.