Pinkki camopaita

Poikani on mieltynyt camokuoseihin, tämä kangas jäi käteen täysin ennalta suunnittelematta ruokakauppareissulla. Ei siis ruokakaupasta, mutta viereisestä kangaskaupasta, jonne ihan vain piipahdin ostamaan tietyn väristä tikkauslankaa. Lasten kanssa. Tikkauslangan lisäksi molemmat lapset olivat valinneet mieleisensä kankaan, josta äidin piti ommella. Tämä pinkki camotrikoo oli poikani valinta.

Hihat ja pääntien kanttauksen tein pienestä jämätilkusta, samaa kangasta, josta aiemmin kesällä ompelin tyttärelle röyhelökauluspaidan. Itse en ole mikään erityinen camokuosifani, mutta sitä ommellaan, mitä poika toivoo. Mielestäni yksiväriset hihat hieman rauhoittavat tuota camokuosin vilinää. Kaavana tässä jälleen luottokaavaksi muodostunut lyhythihaiseksi modattu Plain Basic (OB 1/2019). Olen varmaan vähän laiska kaavojen piirtelijä, kun tuntuu että jämähdän tuttuihin moneen kertaan käytettyihin kaavoihin. Toisaalta tietää mitä tulee.

Rippijuhlissa

Tämän kesän toiset rippijuhlat tuli viikonloppuna juhlittua. Niin se vain aika rientää, siinä missä aiemmin kesäjuhlia vietettiin ystävien ja tuttavien häissä, tuntuu että nykyään juhlakutsut tulevat rippi- tai ylioppilasjuhliin. Rippikortin teko on mielestäni aina jotenkin hankalaa. Varmaan kortin saajan ikäkin on omiaan siihen, ettei oikein tiedä millaisen kortin tekisi, mutta jotenkin muutenkin aiheena rippikortti on mielestäni haastavin. Tämänkertaisen kortin idea ei todellakaan ole omasta päästäni, vaan Pinterest-poiminta. Alkuperäisidea saksalaisesta Blütenstempel-blogista.

Tuo päällimmäinen siipipala on leikattu mattapintaisesta jäälauttaa esittävästä kalvosta (oletettavasti jokin Lidlin askartelupakettipoiminta vuosien takaa). Kalvon kuvioinnissa oli tuollaisia pieniä valkeita neliöitä, samaan muotokieleen sain ikään kuin "piilotettua" tuonne siiven yläreunaan muutaman neliönmuotoisen kaksipuolisen teipin palasen, joilla sain siivet hieman erilleen toisistaan. Muuten olisivat roikkuneet päällekkäin tismalleen samassa asennossa. Mielestäni rei'itin siivet eri kohdista sillä ajatuksella, että riippuisivat narusta hieman erillään toisistaan, mutta ilman teippipalasia täysin päällekkäin riippuivat. Saksaa en ymmärrä, joten en osaa sanoa oliko tuossa alkuperäiskortissa käytetty jokin kikka siipien erilleen saamiseen.

Rippijuhlissa tapasimme myös sukulaisia ja tyttäreni sai tädiltään mieluisen paketin. Juhannuksena tuli puheeksi, että nyt jo aikuisilla serkkutytöillään oli aikoinaan mumminsa ostamat mallinuket. Ikään kuin barbiet, mutta erilaisella vartalolla. Settiin kuului myös neljä torsoa, joiden päälle asukokonaisuuksia pystyi niin ikään suunnittelemaan. Nuken ja torsojen takana on tuollaiset silikonireunaiset(?) kolot, joihin kangasta tökitään pienellä aputikulla. Nyt kummitädin vanhat mallinuket päätyivät perintönä tyttärelleni. Ihan huiput! Miksei tällaisia leluja suunnitella enää? Tai ainakaan minä en ole koskaan vastaaviin törmännyt.

Vuosien saatossa omasta tilkkulaatikostani on päätynyt melkoinen lajitelma pieniä kangastilkkuja myös tyttäreni askartelulaatikkoon. Nyt nuo kaikki pienimmät ja epämääräisimmätkin palaset päätyvät osaksi muotiluomusten suunnittelua. Näyttäviä asuja saa koottua todella helposti ja erilaisten variaatioiden kirjo on valtava.

Mieheni nosti esiin pointin, että eihän tuo ole välttämättä pelkästään lelu, vaan voisihan noiden mallinukkejen päälle testailla itsekin pienistä tilkuista erilaisia väri- ja kuosiyhdistelmiä minikoossa omia ompeluksia suunnitellessa. Hmmm... Totta! 
 

Minecraft-synttärit

 

Teemasynttäreiden järjestäminen lapsille on jokavuotinen perinteemme. Meillä on aiemmin juhlittu merenneitoina, merirosvoina, ninjagoina, keijuina sekä Frozen-, yksisarvis- ja partioteemoilla. Tänä kesänä tyttäreni halusi Minecraft-synttärit.

Synttäreiden suunnittelu lähtee yleensä samalla kaavalla. Lapsen kanssa yhdessä ideoidaan teema. Sitten seikkaillaan Pinterestin ihmeellisessä maailmassa, fiilistellään ja tallennellaan sieltä teemaan sopivia ideoita. Annetaan ideoiden hautua. Askarrellaan, hortoillaan kattaus-, karkki- ja keksihyllyillä, leivotaan, koristellaan ja tuunataan. Ja joka vuosi synttäreiden jälkeen totean, että eiväthän ne lapset syöneet juuri mitään leivonnaisia. Lupaan itselleni, että seuraaville synttäreille en kyllä leivo. Leivon kuitenkin. Ja joka vuosi tuo koristeiden ja kattausrekvisiitan nysväys lähtee laukalle. Mutta on se kyllä ihan hirmuisen kivaa puuhaa! 

Tänä vuonna laukkavaihde lähti käyntiin mukien teippauksella. Olin ostanut vihreitä ja pinkkejä karkkikippoja ja pahvimukeja. Tarkoitus oli teippailla vihreisiin kippoihin mustalla teipillä creepereiden naamoja ja pinkkeihin tyyliteltyjä possun naamoja. Mutta... possuihin tarvitsin hiukan pinkkiä teippiä kärsään. Kaivoin esiin koriste- ja washi-teippilaatikkoni ja siitä se ajatus sitten lähti... Kun kerran käytettävissä oli kokonainen värilajitelma erilaisia teippejä, päätin testata miltä näyttäisivät Steven ja Alexin naamat mukeissa teipattuina. Kauhea vähti. Olin jo päättänyt, että, teippaisin mukeihin sittenkin vain creepereitä. Kunnes vierelle istahti eräs melkein 8-vuotias neitokainen. "Äiti mikä hahmo seuraavaksi tehdään?"

Sain pikakurssin Minecraft-hahmoista. Sain kuulla, että Alex on tyttö ja hänellä kuuluisi olla ponnari (oikeasti luulin Alexia pojaksi). 🙈 Tyttäreni korjasi tekemääni hahmoa lisäämällä tälle ponnarin (ponnarin kanssa tuli kyllä paljon hienompi!). Tutustuin myös Endermaniin. Ja skeletoneihin. Ja zombeihin. Ja valkoiseen tulta syöksevään hahmoon, jonka nimeä en enää edes muista. Ja yhtäkkiä olimme yhdessä teipanneet ne kaikki. Sitten tuli mieleen, että jospa teippaisi jokaiselle vieraalle ihan omanlaisensa hahmomukin! Jollain toisellahan olisi saattanut käydä mielessä mukien nimikointi ihan vain vaikka kirjoittamalla tussilla nimi mukin kylkeen...

Aloimme teippailla eläinhahmoja. Aluksi ihan vain helppoja ja nopeita; kana, lammas... 

Kunnes melkein huomaamatta olimmekin teippailleet kokonaisen eläintarhan kissoista, ketuista, jääkarhuista, pandoista ja oseloteista lähtien. Yhtäkkiä teippailtuja hahmomukeja oli enemmän kuin synttäreille kutsuttuja vieraita! 😂 Äiti-tytär -laatuaikaa parhaimmillaan. 💕

Koska leivonnaisia jää AINA synttäreiden jälkeen yli, minimoin leivonnan. En leiponut kakkua. Siis kaverisynttäreille, koska synttärivieraat eivät sitä kuitenkaan syö. (Onkohan meidän lapset jotenkin outoja, kun tykkäävät täytekakusta..?) Ja koska omat lapseni rakastavat kakkua, täytyihän ennen kaverisynttäreitä ihan oikeana synttäripäivänä toki kakku leipoa. Pitäydyin Minecraft-teemassa ja samalla pystyin tekemään testiversiot parista kaverisynttäreille aikomistani tarjoiluista. Kakku oli sankarin toiveiden mukainen: suklaa-mansikkakakku kermavaahtoreunuksin. Tuohon kakkuun päätyi koristeiksi testileivontani, josta ohje alempana.

Eräs vieraista on moniallergikko ja piti keksiä maidoton, munaton ja vehnätön tarjoiltava. Ajattelin testata Pinterestistä bongattuja vaahtokarkki-riisimuroleivoksia. Muuten ihan kiva Pinterest-poiminta, paitsi että tuo video ei aukene. Ainesosat on kuitenkin lueteltu tuohon sivupaneeliin ja koska taipumukseni on olla ohjeiden noudattamisen suhteen muutenkin suurpiirteinen niin kokeilin vaahtisriisimurominecraftleivoksia, mutta pienemmillä mittasuhteilla. Tavoilleni uskollisena about mitoin, jotain sinne päin. Voin korvasin kookosrasvalla, jotta sain leivoksista maidottomia.

Sulatin aluksi kökön kookosrasvaa kattilassa, lisäsin siihen vaahtokarkit ja sulatin massan tahmeaksi mössöksi. Lisäsin riisimurot. Aika tahmaista puuhaa. Massa tarttui kiinni lusikkaan. Vuorasin pienen lasivuuan leivinpaperilla ja kaavin massan siihen. Tasoitus lusikalla ei onnistunut, koska tahmasi kiinni. Pahasti. Kaikkeen. Repäisin toisen palan leivinpaperia ja aloin sillä painella massakekoa levyksi. Toimi, ja lopulta massan muotoilu olikin leivinpaperin avulla tosi helppoa.

Sitten tuli mieleen, että sama ideahan voisi toimia ihan perinteisellä riisisuklaatekniikalla. Tekisinkin nuo muut värikerrokset alimman vaahtokarkkimassan päälle riisisuklaamaisesti. Ala-asteella leivoin riisisuklaata ja muistelin sen olleen suht helppoa. Jep. Kokeiluni perusteella voisin melkein kirjoittaa reseptikirjan miten riisisuklaata EI kannata tehdä. Listasin pahimmat mokat tähän. Ihan vaan vastaisuuden varalle:

VIRHE NRO 1: Älä kuumenna kookosrasvaa liian kuumaksi! -> tomusokeri/kaakao paakkuuntuu tiukaksi rakeiseksi kököksi, joka tarraa kattilan pohjaan kiinni kuin tauti.

VIRHE NRO 2: Jos haluat VIHREÄÄ massaa, älä mene hätäpäissäsi nakkaamaan tomusokerin sekaan kaakaojauhetta.

VIRHE NRO 3: Katso elintarvikevärin päiväys. Vanhaksi menneestä vihreästä väripullosta saat sinistä.

VIRHE NRO 4: Älä nakkaa elintarvikeväriä suoraan kookosrasvalitkuun. -> Väri ei sekoitu, vaan jää palluroina kellumaan sulaneen kooskosrasvan pintaan.

Ruskea riisisuklaakerros meni siis tokalla yrittämällä maaliin, vihreä neljännellä. Eli aika monta välitiskausta. Tuossa onnistuneessa vihreästä kokeiluerässä värjäsin muuten riisimurot vihreäksi ennen kattilaan laittoa. Imaisi aika paljon väriä, mutta eipä jääneet väripallurat kellumaan kookosrasvan pintaan. Testierä näytti hyvältä. Massa jähmettyi kivasti jääkaapissa ja "kerroskakku" maistui hyvältä. Sai synttärisankarilta peukun ja leveän hymyn. Kun sitten käytin tuota testierääni kakun koristeena ja leikkelin siitä miniblockeja, huomasin, että vaahtokarkkipohja pysyi hyvin kasassa, mutta riisisuklaakerroksilla oli taipumus murtua ja kerrokset lähtivät helposti irtoilemaan. Eli... lopulta tein kaverisynttärileivokset pelkästään vaahtokarkkireseptillä. Sääennuste lupaili tähän mennessä kesän kuuminta päivää ja näin sieluni silmin, miten riisisuklaaperiaatteella kasatut kerrokset lähtisivät valumaan kookosrasvan sulaessa auringon paahteessa. Tässä siis resepti noihin vaahtokarkkiversioihin:

Vaahtokarkki-riisimuroleivokset (vehnätön, maidoton, munaton)

1. kerros:

n. 8 rkl kookosrasvaa (sulata kattilassa miedolla lämmöllä)

n. 6 kourallista vaahtokarkkeja (ehkä n. 200 g) (lisää kattilaan ja hämmennä kunnes vaahtokarkit ovat sulaneet kookosrasvan joukkoon.

4 - 5 muumimukillista riisimuroja (sekoita vaahtokarkkimassan joukkoon)

Levitä massa leivinpaperilla vuorattuun uunivuokaan. Käytä massan levityksessä apuna leivinpaperia. Massa tahmaa kiinni likipitäen kaikkeen muuhun, paitsi ei leivinpaperiin. Kun olet painellut massan tasaiseksi kerrokseksi, ripottele pinnalle "louhittavia jalokiviä" eli haluamasilaisia irtokarkkeja.

2. kerros 

Kuten 1. kerros, mutta lisää sulaneeseen kookosrasvaan 3 rkl kaakaojauhetta. Kaakaojauhe tuntui imevän hieman tuota kookosrasvaa itseensä, joten lisäilin rasvaa muutaman kökön kattilaan vaahtokarkkeja hämmentäessäni.

Levitä ruskea massa ensimmäisen kerroksen päälle leivinpaperin avulla.

 

3. kerros

Kuten 1. kerros, mutta lisää sulaneeseen kookos-vaahtokarkkimassaan vihreää elintarvikeväriä. Jos haluat ärtsymmän vihreän, värjää vielä osa riisimuroista elintarvikevärillä vihreäksi ennen massaan laittamista (riisimurot imaisevat aika paljon väriä).

Levitä vihreä massa leivinpaperin avulla ruskean kerroksen päälle. Laita vuoka jääkaappiin jähmettymään. Leikkaa lopuksi haluamasi kokoisia neliöitä ja kokoa niistä minemaisema.

Summa summarum. Huoneenlämmössä tekisin päällimmäisen kerroksen varmaan edelleen riisisuklaaperiaatteella (vaahtisversio tahmaa ihan pikkuisen sormiin, riisisuklaa ei niinkään), mutta hellepäivän ratkaisuna vaahtiskerrokset ehdottomasti parempi ratkaisu. Pidimme ulkosynttärit kesän kuumimpana hellepäivänä ja vaahtis-riisimuro-Minecraft-maisema pysyi muodossaan, eivätkä palaset juurikaan edes tahmanneet toisiinsa kiinni! 

Kaiken testileivontasekoilun jälkeen päätin minimoida kaiken muun leivonnan. Aluksi piti leipoa mokkapaloja, jotka koristelisin sokerimassalla possuiksi. En leiponut. Ostin pussillisen Fasupaloja. Puolitin keksipatukan keskeltä kahtia kahdeksi kuutioksi ja kuorrutin ne sokerimassalla possuiksi. Ei olla sokerimassan kanssa oikein tavattu olla kavereita, joten sikälikin tämä pienemmän mittakaavan sokerimassanäpertely oli hermoja säästävämpi ratkaisu. Näistä miniminepossuista tuli kyllä aika söpöjä. 😁

Kaikki muu tarjoiltava painottuikin karkki/napostelulinjalle. Tulostin netistä valmiita Minecraft-symboleja, jotka liimailin karkkikippojen kylkeen (mm. täältä ja täältä). Suomeksi en jaksanut alkaa noita tekstejä enää vääntämään. Enkku alkaa nykyään jo ekalla, joten vieraat opetelkoon uutta sanastoa. 😁

Lopulta juurikin nämä karkki- ja napostelukulhot tyhjenivät vieraiden suihin ensimmäisinä.

Pinterestin ihmeellisestä maailmasta bongasin myös Minecraft-bingon. Koska lapsillamme on tuollainen bingoarvontahärveli, tulostin myös bingopohjat. Kaverilahjapussukoiden sijaan vieraat saivat tänä vuonna bingossa voittamiaan pieniä karkkinössäköitä...

...joiden antaminen ihan sellaisenaan olisi tietenkin ollut ihan liian yksinkertaista. Aivoni tuntuvat suoltavan ehtymättömän määrän erinäisiä aikaa vieviä nypertelyä ja nysväämistä vaativia tuunauksia, niinpä tälläkin kertaa tyttären synttärilahjaksi saamasta Littlest PetShop -pakkauksesta, syntyi pöhkö idea. Päätin tuunata lelupakkauksen karkkiautomaatiksi. Pakkauksen alkuperäisidea kun on toimia jonkinlaisena onnenpyöränä, josta pyöräytetään yksi yllärilelu kerrallaan. Nyt siitä sai pyöräyttää voittamansa bingopalkinnon. Paikkoja onnenpyörässä tosin on vain seitsemän, joten sitä piti aina välillä täyttää.

Mekko kesäisiin juhliin

Näin koululaisena neitimme on kuluneen vuoden aikana kasvanut pituutta humahduksessa ja niinpä kaikki vähänkään juhlavammat mekotkin ovat jääneet pieniksi. Mitään hirmuista juhlakimaraa ei tälle kesälle ole luvassa, mutta parit rippijuhlat kuitenkin. Toiset jo tässä mekossa juhlittuna ja toiset vielä edessä.

Romantic bambi -kangas on tilattu Nappinjan kesä-alesta, ihan perustrikoota, mutta kuosi oli ihana. Testasin tuota itse kehittelemääni mekkokaavaa aiemmin juhannusmekon kanssa. Tähän pidensin helmaa, sillä kangasta oli enemmän käytössä. Tai oikeastaan olin taas itse tilannut kangasta jotenkin sniidusti 90 cm, sillä kangasta tilatessa en tiennyt siitä tulevan tämäntyylinen mekko. Mutta iloisesti yllätyin kangaspalaa mitatessa: Nappinjasta olikin lähetetty minulle kokonainen metri kangasta. Kiitos Nappinja! 💗 Tuon ylimääräisen 10 cm:n ansiosta sain kankaan riittämään hienosti pidempään helmaan ja röyhelökaulukseen. Juhannusmekon kanssahan jouduin lopulta leikkaamaan röyhelöosan väärään langansuuntaan, joskaan siinä kuosissa suunnan muutos ei haitannut. Tämän kuosin kanssa bambit ja perhoset olisivat näyttäneet vähintäänkin pöljiltä vinottain. 

Huomiona kaavan suhteen itselleni: Tällainen röyhelökaulusmekko tai -paita kannattanee jatkossa kuitenkin tehdä ennemmin ohuemmasta/laskeutuvammasta trikoosta. Romantic Bambi oli jonkin verran paksumpaa ja jämäkämpää kangasta kuin aiemmin röyhelökaulusperiaatteella ompelemani juhannusmekon tai röyhelöpaidan kankaat. Jotenkin tässä tuo kaulus ei mielestäni laskeudu yhtä nätisti. En tiedä sitten kumpi vaikuttaa enemmän kankaan ominaisuus vai ompelijan taitamattomuus (vai molemmat), mutta tämän mekon kanssa kauluksella on pyrkimys kääntyä reunastaan helposti hieman ylöspäin. Vinkkejä otetaan vastaan, jos joku osaa kertoa, mitä olen ommellessa tehnyt väärin vai johtuuko vain yhdistelmästä paksumpi kangas ja kaareva reuna. Joka tapauksessa noissa kahdessa aiemmassa röyhelökauluskokeilussani ei vastaavaa ongelmaa ilmennyt.

 

Platkut litkut

 

Värjäys on mystistä puuhaa. Välillä värit jäävät kovin haljuiksi, vaikka olevinaan tekee asiat kuten aiemminkin. Tällä kertaa oli aika platkut litkut. Tai oikeastaan nämä tuli värjättyä kyllä jo ennen juhannusta, mutten saanut aikaiseksi kirjoittaa postausta tuolloin. Koiranputkistakin on tähän aikaan heinäkuussa jäljellä enää siemenkodat. Tuo halju vasemmanpuolimmainen on värjätty nimenomaan koiranputkilla. Pilkoin pataan koko kasvin. Tai en kukkia, kun ajattelin niiden takertuvan lankaan. On siinä hyvin, hyvin hento vihertävän häivähdys, riippuen vähän missä valossa lankaa katsoo. 

Toinen vyyhti vasemmalta on värjätty vaaleanpunaisilla lupiinin kukinnoilla. Lupiineistakin on nyt jäljellä enää siemenkodat. Tämänkin sävy riippuu valaistuksesta, näissä kuvissa taittaa lilaan, toisessa valossa enemmän harmahtavaan. 

Oikeanpuoleiset vyyhdit on värjätty keväällä yli jääneillä istukassipuleilla. Ei niitä paljon jäänyt, mutta koska aiemman kokemukseni pohjalta sipulinkuoret ovat antaneet väriä ihan hyvin, päätin testimielessä nakata väripataan pussin pohjalle jääneet ylimääräiset kokonaiset istukassipulit. Ehkä olivat enimmät värinsä jo liottaneet sadevesien mukana, sillä jämäpussi taisi lojua melko pitkään kasvimaan reunalla. Mutta lähti niistäkin nyt jotakin väriä. Hajua sitäkin enemmän. Sipulin tuoksu (?) tarttui lankoihin niin tiukasti, että lorautin ties kuinka monenteen huuhteluerään laventelin tuoksuista pyykkietikkaa. Nyt tuoksuvat sitten laventelilta. Tuo laitimmainen on ensimmäisestä erästä ja vaaleamman keltainen sipulien jälkiväri.

Kaikki vyyhdit on puretettu luonnonpuretteella, kuten värjäykseni yleensäkin, tällä kertaa raparperin kukkavarsilla ja varsilla. Tiedä sitten oliko tuo puretusliemeni nyt liian laimea, kun värit jäivät tällä kertaa platkuiksi. Mutta toisaalta kirkkaampien värien seassa nämä hennon haljutkin värit ovat ihan paikallaan.

Haukicaprit

 

Kun sekä aikaa, että kangasta oli rajallisesti, syntyi lopputuloksena haukicaprit. Aiemmin kesällä siskoni tykästyi haukikankaaseen, josta ompelin taannoin isällemme teepparin joululahjaksi. Olimme menossa siskoni mökille kyläilemään ja päätin vielä nopeasti surauttaa mökkiviemisinä tyttärelleen haukitrikoon jämistä kesäcaprit. Kaavaksi valitsin Paapiin Liljan, ihan vaan siitä syystä, että siihen sattui olemaan sopivassa koossa jo kaavat valmiiksi leikeltyinä ja toisaalta tiesin kaavan entuudestaan toimivaksi. Lahkeiden pituus määrittyi aika lailla sen mukaan, miten kangasta oli jäljellä. Eli tällä kertaa caprimittaan.

Tällaisten kuosikankaiden kanssa legut ovat toki aina vähän riskaapelia tai vähintääkin yllätyksellistä. Eikä jännitystä ainakaan yhtään vähentänyt tällainen hauen pitkulainen muoto. 🙈 Koitin kyllä etukäteen mallailla pois ainakin räikeimpiä kohdistuskukkasia, mutta toki kankaan määrä oli rajallinen ja näin ollen myös kaavojen mallailumahdollisuuden oli rajalliset. No... näitä kuvia katsoessa en ole ihan vakuuttunut, menikö kohdistus kaikilta osin sittenkään nappiin, mutta eiköhän nämä ainakin mökkipöksyinä kelpaa.

Juhannusmekko

Juhannusmekkopostaukseni tulee vähän myöhässä, mutta mekko valmistui juuri juhannuksen alla ja juhannuksen jälkeen olen käynyt kotona vain piipahtamassa pyykkiä pesemässä ja pakkaamassa laukut uuteen reissuun... ja vähän myös ompelemassa, sillä lähiaikoina on edessä kahdet rippijuhlat, joihin tarvitaan tyttärelle myös vähän juhlavampi mekko. Blogin päivitykseen ei siis ole ollut oikein aikaa.

Tämä juhannusmekko syntyi oikeastaan vähän vahingossa keskellä jo ennestään tiukkaa aikataulua. Ruokakauppareissullani päätin piipahtaa viereisessä kangaskaupassa ostamassa täsmäostoksena vihreää tikkauslankaa. Lasten kanssa. Ja hups. Tuolla täsmäostosreissulla mukaan tarttui myös viidakkokangasta, josta tyttäreni ilmoitti haluavansa mekon. Ja pinkkiä camotrikoota, sillä poikani vaati saada pinkin camopaidan. Ja taisi mukaan lähteä ale-korista myös huokeaa kaavantestausplurua itselle.

"Äiti millon se mun viidakkomekko on oikein valmis?" Keskellä juhannuspakkaamisia surautin siis vielä viime hetkillä tyttärelleni juhannusmekon vedetään hatusta -kaavoin. Tai ei täysin vedetään hatusta. Aiemmin olin ostopaidan pohjalta piirrellyt kaavat röyhelökauluspaitaan ja mieleen jäi kytemään ajatus röyhelökaulusmekosta. Mutulla jatkoin ja leventelin helmaa, jotta sain modattua paidan pohjalta mekon. Näin jälkiviisaana todettakoon, että helma olisi voinut olla vähän pidempikin, mutta kangasta oli hyvin rajallisesti, sillä ostohetkellä itsellä ei ollut vielä visiota siitä, millainen mekko siitä olisi tuloillaan. Tuon röyhelöosankin jouduin itse asiassa leikkaamaan väärään langansuuntaan, sillä muutoin kangas ei olisi riittänyt. Onneksi kuvio on sellainen, ettei tuolla kankaan suunnalla ole sinällään merkitystä. Kangas on jonkinlaista viskoositrikoota. Ehkä. Tuotetiotoja näistä Jättirätin kankaista kun harvemmin on saatavilla, joten arvio perustuu kirjaimellisesti näppituntumaan. Joka tapauksessa melko kevyttä ja nätisti laskeutuvaa. Röyhelöt asettuivat aika kivasti. Tällä extempore-kankaalla röyhelökaulusmekon kaavaa testattuani rohkenin leikellä röyhelökaulusmallisen mekon siitä rippijuhliin tarkoitetusta fiinimmästäkin kankaasta. Tosin helmastaan pidemmän version. Siitä postausta myöhemmin.