Pantterihuppari

 

Tämän vuoden joululahjaompeluksissani toistuvat näköjään vahvasti kaksi teemaa: Kankainen ja Ottobren vuoden 2016 kaavat. Kädentaitomessuilla Kankaisen kojulta tuntui lähtevän materiaalit aika moniin joululahjoihin. Pantterikuosinen joustocollari oli jotenkin älyttömän symppis. Ja vielä kun sattui olemaan tarjouskorissa niin lähtihän se matkaan. Järkeilin siitä kai ensin tuota edellisen postaukseni jumppista nuorimmalle veljentytölleni, mutta sitten aloin miettimään, että valkoinen kangas konttausikäisen jumpsuitissa ei ehkä sittenkään ole se kaikkein käytännöllisin värivalinta. Päädyin siis tekemään siitä isosiskolleen hupparin. Aika arka värihän tuo on parivuotiaallekin, mutta... Tulihan tästä nyt aika söpö. 😊

Kaavaksi kokeilin Ottobren Doggya (OB 4/2016). Hupparissa on helmaresorin sijaan leveä käänne, jossa sivuhalkiot. Sivuhalkioiden ompeluohje kyseisessä lehdessä ei mielestäni ollut mitenkään erityisen selkeä, joten palautin mieleen halkio-ompelun periaatteet Ommellisen opasvideosta, sillä Sporttipaitaa varten olin juuri Ommellisen älyttömän selkein ohjein sivuhalkion onnistuneesti ommellut. Tuonne helmakujaanhan saa sitten halutessaan ujutettua vaikka nyörin, jos helman haluaa jostain syystä "sumputtaa".

Raitahaalari

 

Olen tehnyt aiemmin muutamatkin Raggae-haalarit (OB 1/2016) koossa 56. Alkoi melkein naurattaa, kun muistiinpanoja ylös kirjatessa tajusin, että tämäkin kaava on vuoden 2016 Ottobresta, näköjään yksi jos toinenkin joululahjaompeluksistani on kaavojen puolesta tuota vuosikertaa. Kaava on ollut tykätty myös lahjan saajien keskuudessa. Kälyltäni tuli toive, josko tuolla kaavalla onnistuisi haalari vielä isommassakin koossa. Onnistuihan se. En tiedä onko tämä 86 koon haalari aivan yhtä söpö kuin nuo vastasyntyneiden minihaalarit, mutta toivon mukaan lämmin ja käytännöllinen tämäkin.

Ompelin haalarin aikoja sitten Majapuulta tilaamastani kaksipuoleisesta raitaneuloksesta. Siitä on pitänyt tulla huppari tyttärelle, mutta en ole saanut aikaiseksi. Totesin, että neulos oli nyt marinoitunut riittävän pitkään kangaslaatikossa ja olisi tullut aika ommella se pois kuleksimasta. Raitojen ja pohjan väri vaihtuu päinvastaiseksi neuloksen toisella puolella. Lahkeen resoreissa ja taskujen suulla kikkailin päinvastaisilla väreillä kääntämällä kankaan niissä toisin päin. Värien puolesta tämä oranssinsävyinen haalari sopi aika kivasti tuon edellisessä postauksessa esittelemäni söpistelypaidan kanssa. :)

Siskosten samistelupaidat

Kankaisen kojulta lähti kangas näihinkin joululahjoihin. Ompelin veljentytöille samistelupaidat tästä älyttömän söpöstä kuosista. Kuosin nimeä en valitettavasti tiedä. Metristä tuli pitkähihaiset kahdelle pikkuneidille ja vähän jäi vielä rippeitäkin.

Pienemmän paidan kaavana Ottobren Kaksi kaverusta (OB 1/2018). 86-kokoiseksi näytti omaan silmääni aika reilulta koolta, mutta paha sanoa, kun sovituskappale ei ole nyt läsnä. Isomman paidan kaavaksi valikoitui Crazy Frog (OB 6/2016) ihan vain siksi, että kyseinen kaava sattui olemaan jo valmiiksi oikeassa koossa piirreltynä kummipojan pyjamapaidan jäljiltä.

Äkkiseltään kuvittelisi, että noin monivärisiin paitoihin olisi helppo löytää sopiva resorin väri. Väärin. Kokeilin moniakin eri vaihtoehtoja ruskean, sinisen, harmaan ja oranssin sävyistä, mutta mikään niistä ei oikein tuntunut täydellisesti mätsäävän paidan sävyjen kanssa. Mallailin myös valkoista ja mustaa, musta teki jotenkin tunkkaiseksi ja valkoinen pienen lapsen hiharesorin värinä. Hmmm... Ei ehkä maailman paras idea. Päädyin lopulta tekemään resorit ja kanttaukset paidan omasta kuosista.

Liikennepyjama

Tämä liikennekuosi huuteli kässämessuilla Kankaisen kojulta kummipoikani nimeä. Surautin siitä joulupakettiin pyjaman vannoutuneelle autopojalle. Isi kun sattuu olemaan autokauppias, kaikenlaiset menopelit tuntuvat kiehtovan poikaa kovasti.

Palautekin tuli aattona kummipojan suusta: "Mä tykkään näistä. Nää on mun parhaat!" 💝 Voi ihanuus... Ilmeisesti kuosivalinta oli siis osunut oikein.

Ilmeisesti uusimmassa tai toiseksi uusimmassa Ottobressa olisi ollut yökkäreiden kaavoja, mutta nuo aivan uusimmat lehdet minulta puuttuvat, niinpä ryhdyin selailemaan vanhoja vuosikertoja sillä silmällä, mikä kaava toimisi yöpuvussa. Paidan suhteen kaavaksi valikoitui Crazy Frog (OB 6/2016) ja housujen kaavaksi samaisesta lehdestä Super Basic, tosin yksinkertaisemmaksi modattuna. Koska tarkoitus oli ommella pyjaman housut, jätin tuosta Super Basicista suosiolla kaikki taskut pois. Valehalkion ompelin eteen, jotta "laputtomat" pöksyt olisi helpompi kohdistaa jalkaan oikein päin. 

Jouluinen glögikakku

 

Blogini ei varsinaisesti ole mikään leivontablogi, eikä siihen taitaisi evääni riittääkään. Viime aikoina tosin suosituimmaksi yksittäiseksi blogitekstiksi on muodostunut äitini rusinakakkuresepti, jonka olen nimennyt Mummun herkkukakuksi, joten oletettavasti blogiani lueskelee myös leivonnasta kiinnostuneita henkilöitä. Ennen muuta blogini on kuitenkin muistikirja minulle itselleni, taltioin tänne vastaisuuden varalle käyttämäni käsitöiden kaavat, ohjeet ja tekniikat, välillä myös onnistuneimmat reseptit. Niin käsitöissä kuin leivonnassakin minulla on usein vaikeuksia pysyä yhdessä ohjeessa. Saatan aloittaa jollakin ohjeella tai reseptillä ja sitten lähden soveltamaan omiani. Resepteissä usein silmäilen erilaisia vaihtoehtoja ja lähden sitten yhdistelemään niistä fiilispohjalta jonkinlaisen uuden version. Joskus se kannattaa, joskus ei. Tällä kertaa kombinaatio osoittautui varsin toimivaksi, joten päätin kirjata sen blogiin muistiin. Kuvat eivät nyt ole mitään järisyttävän upeita, sillä alunperin ei ollut tarkoitus tästä edes blogipostausta tehdä, 9-vuotias tyttäreni räpsi kuitenkin valmiista kakusta juuri ennen tarjoilupöytään viemistä muutaman kuvan, näistä kännykkäräpsyistä valitsin postaukseen pari otosta.

Glögikakun pohjana käytin K-Ruoka -sivuston Mausteisen glögijuustokakun ohjetta, jota sitten fiilispohjalta soveltelin.

Pohja:

150 g piparkakkuja
60 g voita

Täyte:

3,3 dl kermaa
265 g Philadelphia tuorejuustoa (laktoositon)
100 g Viola maustamatonta tuorejuustoa
1 dl tomusokeria
1 tl vanilijasokeria
1 tl kardemummaa
½ - 1 tl piparkakkumaustetta  
5 liivatelehteä
4 rkl mustaherukkamehua

Kiille:

5 liivatelehteä
1,5 dl vettä
2,5 dl glögitiivistettä

Koristelu:

tuore viikuna
granaattiomenan siemeniä
rosmariinin oksa

Valmistus:

1. Murskaa piparkakut. Sulata rasva ja sekoita piparimurujen kanssa. Kiinnitä leivinpaperi irtopohjavuoan (halkaisija 24 cm) pohjan ja reunojen väliin. Painele keksiseos vuoan pohjalle tasaiseksi kerrokseksi. Nosta vuoka jääkaappiin.
2. Upota liivatteet runsaaseen, kylmään veteen ja anna liota vähintään 10 minuuttia. Vaahdota kerma. Sekoita tuorejuuston joukkoon tomusokeri ja mausteet. Nostele kermavaahto juustoseoksen joukkoon. Kuumenna mustaherukkamehu. Liuota hyvin puristetut liivatteet mehuun yksitellen. Kaada liivateseos ohuena nauhana täytteen joukkoon samalla hyvin sekoittaen. Levitä täyte piparipohjan päälle. Anna hyytyä jääkaapissa vähintään 4 tuntia.
3. Liota kiillettä varten liivatteita noin 10 minuuttia kylmässä vedessä. Kiehauta 1 dl vettä kattilassa. Liuota hyvin puristetut liivatteet veteen. Kaada liivateseos ohuena nauhana glögitiivisteen ja lopun veden joukkoon samalla sekoittaen. Anna seoksen jäähtyä hetken aikaa välillä sekoittaen. Lusikoi mehuseosta puoliksi hyytyneen kakun päälle erittäin varovasti, jotta juustotäyte ei sekoitu. Hyydytä jääkaapissa vähintään 4 tuntia, mielellään yön yli. Koristele glögijuustokakku juuri ennen tarjoilua viikunalla, granaattiomenan siemenillä ja pienellä rosmariinin oksalla. Itse laitoin rosmariinin oksan halkaistun viikunan päälle, sillä en halunnun rosmariinin voimakkaan maun imeytyvän kiilteeseen.

Papan ja pojan kalapaidat

 

Papan ja poikani yhteinen harrastus on ongella käyminen. Piti jo pari vuotta sitten ommella heille joululahjaksi Ommelkuplan Ahvenlammesta samistelupaidat, mutta tuolloin kyseinen kuosi oli päässyt verkkokaupasta loppumaan. Ompelin sitten haukipaidat. Tällä kertaa tilasin Ahvenlampea jo hyvissä ajoin syksyllä. Ehkäpä ensi vuonna sitten taas uusi kalalaji joululahjapaidoiksi.

”Kellä on evissä punaa ja raitapaita
sekä selkäevässä piikkinen laita?
Se on ahven, Suomen yleisin kala,…”
(- Johanna Häkkinen)

Pojan paidassa kaavana Ottobren luottokaavaksi muodostunut  Simply Basic (OB 1/2021). Isäni paitaan piirtelin kaavat mieheni teepparin pohjalta.

Tuunatut sytykkeet

Jokin aika sitten bongasin Facen Kierrätysideoita-ryhmässä Sirpan huippuhienoiksi tuunaamiin hiiri- ja kettuaiheisiin sytykkeisiin. Ajatus sytykkeiden teosta on kytenyt jo pidemmän aikaa ja varastoon olin erimallisia munakennoja jo jonkin aikaa jemmannutkin inspiraatiota odottelemaan. Sirpan tekemät eläinhahmoiset sytykkeet ja poikani jalisjoukkueen joulumyyjäiset olivat tuo kipinä ryhtyä vihdoin tuumasta toimeen. 

Leikkelin kennoista käyttötarkoitukseen kelpaavat osat ja yhdessä 9-vuotiaan tyttäreni avustuksella tuunailimme hahmoja akvarellivärein sopivansävyisiksi. Erimuotoisista osista lähti muotoutumaan vähän eri hahmoja. Työläin vaihehan näissä on tuo leikkaaminen, koristelu onkin sitten ihan kevyttä ja mukavaa puuhastelua.

Siitä normikennosta syntyivät ensimmäiset hiirihahmot. Näistä en pohjaväriä edes maalaillut, vaan kennon oma väri toimi hiiren pohjavärinä. Korvien sisustat ja valkeat silmänympärykset maalattu. Silmät ja kuono viimeistelty mustalla tussilla.

Perusmunakennon kansiosan reunoilta (ei kaikissa malleissa) löytyy tuollainen pieni muotoilu. Huutelivat haluavansa muuntautua pupujen muotoon, joten kannen suorasta osasta leikkelin niille korvat.

Niiden kaupan peruskennojen lisäksi jemmasta löytyi muutama iso munakennolevy (entinen työkaverini toimitti niissä välillä munia omasta kanalastaan). Näissä levyissä tuo profiili on kaupan kennoja matalampi ja pyöreämpi. Kennolevyjen reunat kolmiomaisine muotoiluineen kertoivat halauvansa possuiksi.

Kennolevyjen keskiosat tuli tuunattua pyöreänaamaisiksi nallekarhuiksi.

Isojen kennolevyjen rakenne oli muutamista reunakohdista tuettu tuollaisella reunaan ulottuvalla tukirakenteella. Tuo tukirakenne näytti aivan leijonien tai karhujen kuonolta. Näistä tuli omia lemppareitani. Harmi vain, että näihin materiaalia oli kaikkein vähiten, sillä yhdestä isosta kennostosta löytyi aina neljä tuollaista tukiuloketta.

Koristelun jälkeen dippasin hahmot valkoisista kynttilänjämistä sulatetussa steariinissa. Leikkuujätettä rullailien hiirten kuonon sisään lisäsytykkeeksi. Steariinin kanssa "liimailin" lisäkiemuroita myös noiden muiden hahmojen nurjalle puolelle, jotta palavaa materiaalia on pelkkää koristeltua etuosaa enemmän. Steariinin sulatuksessa käytin kirpparilta askartelutarkoitukseen ostamaani pikkukattilaa, jota käytin viime vuonna myös räsymattokynttilöiden valamisessa.

Valmiit tuotteet pussitin joulumyyjäisiä varten pieniin lahjapussukoihin. Etiketteihin pätkät tutuista joululauluista, Nisse-polkassa  kun on mainittu melkoinen repertuaari eläinkuntaa aina hiiristä pupuihin ja nalleihin. Possupussien kylkeen printtailin tietenkin Porsaita äidin oomme kaikki -katkelmat. Hyvin olivat tehneet kauppansa.

Kestorättejä joulumyyjäisiin

 

Poikani jalkapallojoukkueella oli eilen joulumyyjäiset Prisman käytävällä. Jokaisen perheen oli kannettava kortensa kekoon. Leipomusten lisäksi täydensin osuuttamme tytökaverilta saamallani vinkillä: kestoräteillä. Tilkkulaatikkoni kun tuntuu kroonisesti pursuavan yli äyräidensä, tämä oli näppärä keino saada hukattua myös aikansa marinoituneita jämätilkkuja.

Matskuina käytin joustofroteeta, joustocollaria ja trikoota. Myyntiä varten niputin kestorätin kahden liinan pakkauksiin, joihin printtasin etiketin pienen värssyn kera. Värssyidea muokattuna Kangaskorjaamon blogista, josta nappasin myös näppärän vinkin pyöristettyjen kulmien viimeistelyyn. 

Johannan ohjeiden mukaan valmistin pahvisen 20 cm x 20 cm sabloonan, josta pyöristin yhden kulman. Sabloonan avulla tilkut oli helppo leikata oikeaan kokoonsa (jätin leikkuuvaiheessa aika reilut saumanvarat). Pahvilärpäkkeestä oli myös oiva apu itse ompeluvaiheessa. Tarkemmat kuvalliset vinkit sabloonan käyttöön siis tuolla Kangaskorjaamon blogissa. 

Mukavasti tuli tilaa tilkkulaatikkoon. Ja mukavasti sai hetkessä taas kaaoksen aikaiseksi, kun ompelurupeaman jälkeen ruokahuoneen pöytä näytti tältä. :D

Kortti, joka katosi

 

Serkun tyttöni kirjoitti ylioppilaaksi nyt syksyllä. Juhlat piti olla tässä jo aiemmin, mutta ylläripylläri perheeseen saapuikin tuolloin kutsuman kuokkavieras, joka siirsi juhlia parilla viikolla eteenpäin. Uusi juhla-ajankohta ei valitettavasti perheellemme sopinut, joten päätin laittaa kortin postiin. Tai ainakin tarkoitus oli laittaa kortti postiin. Sitten tapahtui jotain mystistä. Kortti katosi. Ja tässä kohtaa katoaminen tapahtui todennäköisesti jo ennen postia. Postiluukulle päästessä korttia ei nimittäin enää ollut missään. Pienen pieni mahdollisuus toki on, että olen tunkenut sen epähuomiossa joulukorttipussukkaan, jotka myös postitin samalla kertaa. Ja että kortti on vielä matkalla. Mielestäni kuitenkin nimen omaan katsoin, ettei kortti eksyisi joulukorttipussukoihin, sillä halusin sen ehtivän ajoissa perille.

Tässä kohtaa täytyy tosin sanoa, että onneksi olin näin joulun alla jo valmiiksi hieman skeptinen postin toimintavarmuuteen ja olin päättänyt laittaa muistamisen menemään MobilePaylla enkä kirjekuoressa. Taisi pilkka osua omaan nilkkaan, sillä todennäköisempää on, että kortin katoamisesta olen vastuussa ihan minä itse, eikä postilaitos. Kortteja postilaatikolle viedessä oli aikamoinen myräkkä. Ehkäpä kortti on lennähtänyt avoimesta kortteja pursuavasta käsilaukustani jo matkalla postilaatikolle. Niin tai näin, kyseinen kuva taitaa olla enää ainoa jäljellä oleva dokumentti tästä kortista.

Joulupallokortit

Perinteisiä joulukortteja lähetetään vuosi vuodelta yhä vähemmän. Itselleni itse tehtyjen joulukorttien askartelu on kuitenkin edelleen jokavuotinen jouluperinne. Ja joka vuosi joulukorttien viimeinen postituspäivä tuntuu tulevan vastaan yhtä nopeasti. Askartelut tuntuvat jäävän aina viime tinkaan.

Yleensä jonkinlainen idea joulukorttien visuaalisesta ideasta on kuitenkin alitajunnassa kytenyt jo jonkin aikaa. Tällä kertaa niin ei ollut. Umpimähkään silmäilin Pinterestissä erilaisia joulukortti-ideoita ja jonkinlaisen kuusivision kanssa lähdin kirjakauppaan kartonkeja hakemaan. Suunnitelmat menivät uusiksi, kun kartonkihyllyn värivalikoimat eivät miellyttäneetkään silmää. Pari hyllyä ammotti kokonaan tyhjyyttään, ehkäpä juuri niissä oli ollut kaipaamiani luonnonläheisiä sävyjä. Nyt hyllyissä oli jäljellä kirkkaat karkkivärit. Niin tai näin. Huomasin läheteväni kirjakaupasta valkoisen ja mustan lehtiön kanssa. Päättäisin sitten kotona, kumpaan väriin liittyen tulisi kortti-idea.

Jostain syystä askartelulaatikkooni on päätynyt melkoinen valikoima erilaisia metallinhohtoisia tusseja, mielestäni paksut Lidlistä ostetut ovat olleet laadukkaimpia ja pitkäikäisimpiä. Sellaiset kalliit ohutkärkiset kulta- ja hopeatussit tuntuvat jämähtävän aina hyvinkin nopeasti.

Piirtelin kartongille kolmenkokoiset ympyrät, joista leikkasin paperiveitsellä sisukset pois. Kartonki toimi sabloonana jonka avulla töpöttelin metallinhohtotusseilla joulupalloja mustalle kartongille. Aluksi piti tehdä vain kultamustia kortteja, mutta sitten löysin laatikoistani myös hopeatekstisiä jouluntoivotuskuvioita. Niihin ei kulta oikein sopinut, joten kokeilin ensin hopeisia palloja ja vähitellen huomasin töpötelleeni vähän kaikenvärisiä joulupalloja.

Jouluntoivotustekstit on liimattu kaksipuoleiselle pehmoteipillä korttiin niin, että se nousee vähän kohoille kortin pinnasta.