Tähtipipo

Innostuin aplikoinnista niin, että päätin ommella itsellenikin trikoopipon kevään kirpeisiin keleihin. Olen kauhean huono käyttämään heijastimia, joten aplikoin mustaan pipoon tähden heijastinkankaasta. Peräti onnistuen siinä mielestäni kohtalaisen hyvin.

Nurjalta tuo tähti näytti ihan kivalta myöskin. Täytynee joskus aplikoida ihan vaan pelkkiä reunuksia, näköjään silläkin saa kummasti pilkettä muuten yksivärisiin kankaisiin. :)

Muistin nähneeni Madam B. C.:n blogissa juuri vähä aika sitten jutun, jossa oli tehty Lidl:n tekstiilileimasimella "signeeraus" työhön. Joskus kauan sitten ostin juuri sellaisen leimasimen. Heräteostos, kuinkas muutenkaan. Lidl on hassu kauppa, kun sieltä usein tarttuu matkaan kaikkea sellaista mitä ei tiennyt tarvitsevansakaan, ja osaa niistä ei sitten kyllä koskaan tarvitsekaan. Tekstiilileimasinta ostaessa ajattelin kai leimaavani sillä lasten nimet tarhavaatteisiin, mutta eteisen laatikossapa tuo on ollut avaamattomassa paketissa. Hetken päähänpistona ajattelin vihdoin ottaa käyttöön tuon leimasimen. Tekisin takasaumaan pienen NURINKUDIN-tekstin heijastinkankaaseen. Tuleepa samalla heijastin myös taakse.

Lappu jäi sauman väliin vähän vinosti ja toiseksi viimeinen I on ihan vinksallaan, mutta toisaalta nurinkudin tekstiin sopiikin pieni vinksallaan olo. Sen verran näpräämistä oli noiden kirjainten asettelu pinseteillä, että olkoon näin.

Tällainen siitä sitten tuli. Uskomatonta kyllä, tein aluksi TAAS sen saman mokan eli ompelin päätysauman niin, että kulmat sojottivat eteen ja taakse. Nyt tosin ehdin ommella vain toisen päädyn, mutta silti ratkominen raivostutti. Luulisi, että olisi jo kerrasta oppinut, mutta näköjään ei.

Hieman tuo jäi ehkä korkeuden puolesta knaftiksi, mutta kun materiaalina oli jälleen vanha mainoslogolla varustettu t-paita, pipon korkeus määräytyi melkeinpä sen mukaan, mikä oli maksimikorkeus käytettävästä kangaspalasta. Mutta kaipa tuo vaunulenkeille joutaa ja heijastimen ansiosta asiansa ajaa myös näkyvyyden puolesta.

Korjaten ja tuunaten...

Pidän lapsilla kokoyökkäreistä, mutta pojallani on paha tapa pureksia varpaitaan aina silloin, kun nuo yökkärit puetaan. Ennen pitkää jalkaosalla varustetut kokoyökkärit alkavatkin näyttää tältä.

Pitkään ovat nuo parit risaiset yökkärit olleet odottamassa inspiraatiota. Eihän noiden korjaus muuta vaadi, kuin niks ja naks ja resoria tilalle. Ainut vaan, että kangasvarastoissani ei sitä resoria ole. Olen tainnut viimeksi resoria ommella seiskaluokalla. Siitä en kyllä juurikaan mitään muista, mutta käsityöblogeista muistan lukeneeni, että resori ommellaan ensin rinkulaksi, jonka tulee olla aina vähän pienempi kuin tuon aukon. Kun ei resoria ole, niin käytetään sukanvarsia, niitä tässä huushollissa riittää! Ovat jo valmiiksi rinkulana ja vanhoissa urheilusukissani ympärysmittakin on juuri sopiva.

Niks ja naks lahkeet poikki ja sitten sopivan mittaiset palat sukan vartta. Ja ei kun ompelemaan. Ensin suoralla jousto-ompelella ja sitten viimeistely trikoosiksakilla.

Valmista tuli! Tyylikkyydestä voidaan olla montaa mieltä, mutta ainakin ovat ehjät ja toimivat :)

Pupupipo

Nyt kun olin vihdoin saanut koneen säädöt kohdilleen alalangan kireyden suhteen, toiveikkana kävin jälleen trikoon kimppuun: jospa ainakin osa edellisen kerran langan katkeamisista, hyppytikeistä ja muista vastoinkäymisistä olisi johtunut tuosta liian kireästä alalangasta. Tällä kertaa tein jopa taustatyötä niin paljon, että googletin esiin ompelukoneeni manuaalin. Lontoonkielisenä löytyi, kelpaa hyvin, nyt kun se koneen oma manuaali on edelleen hukan teillä. Uudella innolla, uusin säädöin kohti uusia haasteita!

T-paidan uusi elämä

Taannoin mieheni siivoili vaatekaappiaan ja heitteli sieltä pois ison kasan vanhoja t-paitoja. Parhaimmat niistä valikoitsin itselleni ompelutreenimatskuksi. Tänään ärtsyn keltainen mainospaita kokisi muodonmuutoksen pirteäksi pipoksi. Kaavoja minulla ei ollut, mutta ei kai tuollaisen pipon ompelu nyt kovin kaksista voinut olla. Hieman mittoja tytön päästä ja sitten leikkaamaan.

Eteen tein pienen Tilda-aplikoinin froteekankaasta. Silitin pupun taustakankaaseen kaksipuoleisen liimakankaan avulla. Jotenkin tuo aplikointi etukäteen jännitti, kun en ollut moista aiemmin juurikaan tehnyt, mutta hyvinhän se sujui. Taidanpa aplikoida toistekin!

Sitten kokeilemaan niitä OIKEITA trikoolle tarkoitettuja tikkejä OIKEILLA säädöillä. Manuaalin esiin kaivaminen kyllä kannatti, sillä tällä kertaa ompelu sujui oikein sujuvasti. Enkä olisi noita tikkejä osannut koneestani ilman ohjeistusta esiin kaivaa. Kaikkea siitä käyttöoppaasta selviääkin, muun muassa käyttötarkoitus sille ihme vivulle, joka löytyy koneen päädystä: langan pujottaja! Hieman siistiä, oikein tarpeellinen kapistus tällaiselle, joka ei koskaan muista/viitsi silmälaseja käyttää, vaikka ehkä syytä olisikin,

Ompelu sujui niin mutkattomasti, että innoissani surauttelin saumat menemään sen enempää ajattelematta. Olisi ehkä kannattanut ajatella, sillä aivopieruhan siitä syntyi. Kankaan leikkausvaiheessa kyllä järkeilin, että ensin täytyy ommella putki ja sitten kääntää sauma taakse ennen päätyjen ompelua, mutta nytpä surauttelin menemään kaikki saumat yhteen putkeen. Kääntöaukon älysin kyllä jättää, mutta lopputuloksessa nuo pipon kulmat sojottavat eteen ja taakse, kun niiden piti mennä sivuille! Tällainen malli tuo kovasti mieleen omat lapsuuajan pipot ja kultaisen 80-luvun. Ei...

Kasaripipo!

Purkuhommiin! Trikoolle tarkoitettu suora ommel toimii loistavasti, joustaa, mutta on kestävä. Tikki tekee 2 tikkiä eteen, yhden taakse, harmi vain, että sen ratkominen on ihan tuskaa. Onneksi en ehtinyt vielä huolittelemaan reunoja. Uusi yritys, ensin putki ja vasta sitten päädyt litistäen kulmat nyt oikeisiin kohtiin.

 Manuaali käski trikoota ommellessa ensin ompelemaan suoran sauman ja vasta sen jälkeen huolittelemaan reunat trikoolle tarkoitetulla siksakilla. Ylimääräinen reunus leikattaisiin pois. Parasta noudattaa ohjeistusta tällä kertaa. Järki mukana loppuvaiheessa, sillä en halunnut ratkoa enää senttiäkään tätä supervahvaa tikkiä.

Lopuksi vielä kirjoin pupulle kasvot. Muuten hyvä, mutta taisin jättää liian isot saumavarat ja liian isohan siitä tyttärelleni tuli. Isoveljelle sopiva, mutta enpä tiedä onko tuo nyt kovin poikamainen? Ainakaan en laita pupulle söpöä vaaleanpunaista rusettia, minkä alunperin suunnittelin laittavani. Onneksi tytönkin pää kasvaa ja ehkä sitten myöhemmin se rusetti. Ehkä.

Ballerinat

Aikoinaan näin kummitytölläni tällaiset sukka-kenkä -yhdistelmäsukat, taisivat olla henkkamaukasta ostetut. Ihastuin kuitenkin ideaan niin paljon, että pakko oli kokeilla tehdä itse, vaikka tuolloin minulla ei vielä edes ollut tyttöä, jolle töppöset tehdä. Ohjeen improvisoin omasta päästä, mutta sukista tuli todella hyvät -yhdet harvoista, jotka tyttäreni jalassa ovat pysyneet. Nyt versiot nro1 ovat kuitenkin käyneet pieniksi, joten täytyi tehdä versio nro2.  Tarkkaa ohjetta en tuolloin pari vuotta sitten ylös kirjannut, mutta Ravelryyn olin suuntaa-antavat ohjeet laittanut ja samalla dokumentoinut kuvat tekovaiheista. Ihan ok lopputulos, vaikka versiossa nro1 onnistuin mielestäni kavennuksissa jotenkin paremmin, asettuivat nätimmin, tai sitten ovat vain sirommat, koska ovat pienempää kokoa. Varren voi pitää joko taitettuna tai suorana.

Tähän hieman siis suuntaa-antavaa ohjeistusta ja version nro 1 kuvia eri työvaiheista. Lankana Novitan Nalle, puikot nro 3. Varresta aloittaen 1 oikein, 1 nurin joustinneuletta suljettuna neuleena 36 silmukalla. Kun varren pituus on sopiva, joustinneuletta jatketaan kahdella puikolla (18s) tehden eteen läppä. Kun näkyvän "sukkaosan" pituus on hyvä, tehdään "läppään" vielä hieman lisää pituutta ainaoikein neuleena halutulla kengän värillä. Näissä punaisissa kengissä tein muistaakseni 10 riviä, mutta nuo harmaat ovat siis pienempää kokoa eli niissä vähemmän rivejä. Sitten poimitaan silmukat läpän sivusta ja neulotaan ne. Neulotaan sitten varresta ne kaksi odottamaan jätettyä puikkoa ja poimitaan silmukat läpän toiselta sivulta. Jatketaan suljettuna neuleena joka toinen kerros oikein, joka toinen nurin muutaman kierroksen ajan.

 Työn silmukat kannattaa jakaa siten, että kärjen ja kantapään silmukat ovat omilla puikoillaan, sivulla olevat omilla. Sitten aloitetaan kavennukset siten, että joka toisella kierroksella neulotaan sekä kärjen, että kantapään puikoilla ensimmäiset 2 silmukkaa nurin yhteen ja 2 viimeistä silmukkaa nurin yhteen. Lopulta silmukat loppuvat kärjen ja kantapään puikoilta.

Silmukat voi tällöin toki myös päättää ihan normaalisti ja ommella sitten nurjalta sauma yhteen. Itse käytin kuitenkin silmukoiden huomaamatonta päätösreunaa, johon löytyy ohjevideo Drops Designin sivulla, sauma siis neulotaan yhteen samalla kun silmukat päätellään. (Koska tässä tapauksessa silmukat ovat jo valmiiksi kadella vastakkaisella puikolla, voi videon katselun aloittaa kohdasta 1.40.) Päättelykerros tulee näyttämään oikeilta silmukoilta, eli päättelyä edeltävä kerros on nurja kierros. Tekniikka on hieman konstikas aluksi, mutta lopputulos on mielestäni sen arvoinen, sillä pohjaan ei näytä muodostuvan saumaa ollenkaan. Lopuksi "sukan" ja "kengän" reunasta poimitaan 4 silmukkaa ja neulotaan sopivanmittainen remmi ainaoikein neuleena. Halutessaan remmin kiinnityskohdan voi vielä viimeistellä napilla.

Pieniä varpaita

Äitienpäivälahjana itselle tyttären jalanjäljet tyynyliinoihin. Jalanjälki oli huomattavasti helpompi painaa kuin kädenjälki. :)

10 kk

Äitienpäiväkortteja

 Sormiväritaidetta lasten kanssa. Äitienpäiväkortit mummulle ja isomummeille. Kun joku askare ei pojaltani onnistu, hänellä on tapana sanoa: "En osaa. Minulla on liian iso käsi." Kieltämättä pikkusiskon käden rinnalla tuo kaksi ja puolivuotiaan käsikin näyttää isolta. :)

Alkuperäinen ajatus oli tehdä isoveljen ja pikkusiskon käsi päällekkäin, kuten olin joskus Pinterestissä nähnyt tehtävän. Kokoeroa ei kuitenkaan ollut niin paljoa, että efektistä olisi tullut sellainen kuin halusin. Toisaalta oli riittävästi haastetta saada 10-kuukautisen energiapakkauksen käsi auki olevassa asennossa läiskättyä edes johonkin kohtaan paperia ja totesinkin heti kättelyssä, että auki olevan käden osuminen tarkasti isoveljen kädenjäljen päälle olisi mission impossible. Irti leikattuinakaan ne eivät näyttäneet päällekkäin hyvältä.

Isoveli innostui sormiväreillä maalaamisesta niin paljon, että kortteja syntyi yli tarpeidenkin. Kädenjälki kaikissa väreisseä: Dinosauruskäsi, Sydänkäsi jne... Lisäksi muutama abstraktia ekspressionismia edustava taideteos: "Isi leppäkerttu" ja muita mestariteoksia.

Risuja

Sohvan tyynyt saivat uuden päällisen. Eivätpä nuo kovin keväiset saati kesäiset ole, mutta ompahan hyvissä ajoin syksyiset :) Olen aina pitänyt kyseisestä kankaasta, vihreänä olisin mieluummin ottanut, mutta ei ollut. Oranssina kangas oli poistotarjouksessa ja toisaalta oranssina sopivat paremmin tämänhetkiseen sisustukseen.

Kun tyynynpäällisen ompelu sinänsä pitäisi olla helppo homma, niin eikös sitten kone päätä alkaa jälleen temppuilemaan. Tällä kertaa siksak näytti nurjalla ihan kummalliselta.

Onneksi ompeluelämää ryhmästä löytyi tähänkin nopeasti ratkaisu: liian kireä alalanka. Ylälankaa olin jo säädellyt ilman oikeanlaista lopputulosta. Alalangan kireyden säätelystä en ollut koskaan kuullutkaan, mutta ompeluelämää ryhmästä sain siihenkin nopeasti idioottiselkeät ohjeet. Puolakotelossa olevaa ruuvia (jonka olemassaoloa en ollut koskaan edes pannut merkille), tuli vääntää. Aamen. siihen loppuivat koneen temppuilut.