Vanilijan sävyiset Keisarin morsiamet

Tiina Kuun suunnittelema Keisarin morsian malli on ollut Ravelryn "jonossa" jo jonkun aikaa. Malli julkaistu myös Ullassa 3/14. Sinänsä tuo Keisarin morsian nimi on näille sukille aika osuva. Mojovalla kurkkukivulla varustettu flunssa on hyvin vahvasti saavuttanut tämän neulojan ja varsinkin viime päivien aikana sukkien neulomisen lomassa on tullut juotua aika monta pannullista teetä. Välillä juurikin tuota Keisarin morsianta.

Koska kuvio itsessään on varsin runsas ja koukeroinen, halusin väreistä mahdollisimman neutraalit. Valmiissa sukassa tuo kuvio erottuu toivotulla tavalla, mutta neuloessa värien samankaltaisuus ei ainakaan nopeuttanut projektia. Vierekkäin kulkevista langoista oli tietyssä valossa välillä tosi vaikea erottaa tuliko puikolle koukattua nyt beige vaiko valkea lanka. No enpä tiedä, olisiko tuo neulominen tässä olotilassa muutenkaan niin ripeää ollut. Tuntuu, että kun pää on tarpeeksi täynnä räkää, ei sinne enää kovin montaa järjellistä ajatusta mahdu. Monimutkaisen neulekaavion seuraaminen oli siis kutakuinkin tämänhetkisen suorituskykyni ylärajoilla.

Mallin kiemuroista tuli mieleen vähän Vanilija-astioiden kuviointi. Ajatus väriyhdistelmään tulikin Pentikin Vanilija-sarjasta, kyseistä sarjaa kun löytyy tästä huushollista yksi vitriinillinen.

Alkuperäisestä mallista poiketen tein jalanpohjankin tuolla samalla kuvioinnilla kuin varsi ja jalan päällinen. Ohjeesta sovelsin ainoastaan tuon pääkuvion mallikerran, muuten sukka on sovellettu vanhasta muistista mutu-tuntumalla. Joskin tässä tapauksessa tuo mutu-tuntuma ei aivan osunut nappiin. Taitaa olla aikaa siitä, kun olen viimeksi neulonut 2,5 koon puikoilla ja kantalapun kerrosten määrässä oli hieman arpomista. Lopulta tuosta kantalapusta tulikin vähän turhan korkea ja kantaosa tuppaa menemään lyttyyn kantapään alle. :/

Kärkikavennukset tein kaventamalla joka toisella kierroksella 1. ja 3. puikkojen lopussa ja 2. ja 4. puikkojen alussa. Jäljelle jääneet silmukat on yhdistetty silmukoimalla. Kavennuksia olisi saanut olla muutama kierros enemmänkin, jottei kärki olisi jäänyt noin leveäksi, mutta sitten taas sukan pituus olisi kasvanut liian suureksi.

Lankana Novitan Nalle, puikot nro 2,5. Varressa 78 silmukkaa, jalkaosaan silmukkamääräksi kavennettu 74. Monessa käsityöblogissa on tänä talvena/keväänä törmännyt Silmukan saalistus -blogissa julkaistuun Kevään keskeneräiset -haasteeseen. Haasteen ideana on saattaa loppuun jokin kauan tekeillä ollut työ tai käyttää jokin kauan marinoitumassa ollut lanka. Tähän työhön kaivoin lankalaatikossani vuositolkulla pyörineen beigen Nalle-kerän. Sinänsä värissä ei mitään vikaa ole, mutta ei ole vain oikein sopinut mihinkään projektiin. Kuten lankavyötteestäkin näkyy, kerä ei ole aivan tuore. Nallen vyöte on tuosta mallista tainnut vaihtua jo ainakin kahteen, ellei peräti kolmeen kertaan.

Iloiset unikaverit

Aamuteetä juodessa selailen usein Pinterestiä keittiön saarekkeen äärellä. Viime viikonloppuna vieressäni istuva poikani bongasi Pinterestistä tämän kuvan ja totesi: "Haluun tollasen unikaverin!" Pariin kertaan unikaverin perään on kyseltykin. Pakkohan sellainen oli siis tehdä. Tai oikeastaan tasapuolisuuden nimissä kaksikin. Riitahan siitä olisi tullut, jos siskolle ei olisi omaa tehnyt.

Aamulla istahdin ompelukoneen äärelle ja aloin viimein lunastaa lupauksiani unikaverista. Kaiken maailman tavaroiden hamstraus kun taitaa olla vähän sukuvika, jäi kangaskaupasta taannoin käteen säkillinen tilkkuja, ilmeisesti näytetilkkuja myyntiin otettavista kankaista. Noista värikkäistä kangastilkuista yhdessä lasten kanssa valitsimme sopivat värit ja kuosit unikavereihin. :)

Minun jäädessä ompelemaan, poikani lähti mieheni kanssa kauppaan. Tuliaisina kauppareissulta oli äidille karkinvärinen ruusu. Poikani ihan itse valitsema. <3

Ihan hauskaa tilkkuaskartelua lauantain ajankuluksi. Unikavereiden ompelu kiinnosti sen verran pikkuneitiä, että istui suurimman osan ajasta sylissäni. Onnistuu näköjään tuo ompelu ihan hyvin lapsi sylissäkin. Vanutäytteiden sisään sullomisessa parivuotiaan pikku kätöset olivatkin oiva apu.

Medaljonkisetti vauvalle

Alunperin yksi motiivi blogin pitämiselle oli se, että opettelisin ompelemaan.Tuttu ja turvallinen kudin on tainnut kuitenkin viime kuukausina olla enemmän käsillä kuin ompelukset. Vierailu pikkusiskon vauvamasua ihailemassa sai kuitenkin taas ompelukipinän syttymään. Vauvanvaatteissa kun on se hyvä puoli, että niitä saa kasattua aika pienistäkin tilkuista ja epämääräisillä tilkuilla uskaltaudun paremmin kokeilemaan jotain uutta. Menee sitten syteen tai saveen. Pitkälti olen ompeluksissani pitäytynyt paita ja tunika linjalla. Nyt päätin kokeilla siihenkin jotain uutta. Uusimmassa Ottobressä oli hauskannäköinen Blaa blaa -paita alikeompeluna toteutettuna. Camee-kankaan tilkkuja minulta löytyi sekä keltaisella että harmaalla pohjalla. Testiin siis medaljongin ompelu alikeompelutekniikalla.

Tuo alikeompelu onnistui mielestäni peräti aika hyvin! Ehdottomasti käytän tätä tekniikkaa toistekin aplikoinneissa. Pitkään mietin, jätänkö medaljongin noin, vai kirjailenko siihen ketjun tehden medaljongista riipuksen. Lopulta päädyin jälkimmäiseen vaihtoehtoon. Sopivan ohutta mustaa puuvillalankaa kun ei ollut käsillä, kirjailin ketjun kaksinkertaisella ompelulangalla linnunsilmäpistoin. Jopas siitäkin on aikaa, kun viimeksi on jotain käsin kirjaillut! Niinkin yksinkertaisen asian kuin linnunsilmäpiston järkeily otti aikansa. Ensimmäinen ketjuversio menikin purkuun, sillä jälki ei ollut mielestäni kyllin tasainen.

Edellisessä Reggae jumpsuit ompeluksessani kokeilin ensimmäsitä kertaa kiinnittää tuollaisia painonappeja. Totesin, että ei ollut minun lajini. Vika saattoi tosin osittain olla myös noissa Lidlin napeissa. Eivät ehkä parasta mahdollista laatua. Täytynee antaa pikkusiskolle vauvanvaatteiden "varaosina" kourallinen painonappeja. Luotto Lidlin nappien laatuun kun ei ole ihan paras mahdollinen. Joka tapauksessa vähentääkseni painonappien määrää, halusin etsiä bodykaavan, jossa olisi tuollainen joustava, mutta napiton pääntie. Pikainen seikkailu Pinterestin ihmeelliseen maailmaan toi osumaksi saksalaissivuston, josta löytyivät ilmaiseksi printattavat pdf-kaavat juuri etsimälleni bodymallille. Kokovariaatioitakin oli peräti ruhtinaallisesti alkaen aina koosta 46!

Kaava kun oli tyystin uusi, enkä tiennyt mallin istuvuudesta päätin testata sitä kankaaseen, jolla ei olisi niin väliä. Poppanavakasta tuli taannoin tilattua auringonkukanväristä puuvillaneulosta. Kangas oli saapuessaan hienoinen pettymys. Kuvaruudulla väri näytti kirkkaammalta kuin todellisuudessa oli. Vähän tuollainen bliisu väri mielestäni. Mutta mustilla kanttauksilla siihen saisi edes vähän särmää. Aika pluruakin kangas oli. Tälläpä sitten päätin kokeilla uutta tekniikkaa ja uutta kaavaa. Plurun kankaan päätin sitten vielä kantata sillä plurummalla mustalla resorilla, mitä varastoistani löytyi, jottei vahingossakaan tulisi ompeluvaiheessa venutettua kangasta. Siitä huolimatta (vaiko kenties juurikin plurun kankaan ja plurun resorikankaan yhdistelmästä johtuen) kanttaukset tuntuivat jäävän enemmän tai vähemmän löpsöiksi. Ensimmäisen hihansuun laitoin kokonaan purkuun.. Seuraava huono päätös oli kantata tuo hihansuu jo ennen hihansuun ompelua. Aina aiemmin olen kantannut hihansuut vasta lopuksi resoririnkulalla. Ja niin taidan tehdä jatkossakin, nimimerkillä neljäs kerta toden sanoo hihan ompelussa. Hihan saumaa ommellessani kun alempi kangas venyi ja liukui saumurin paininjalan alla niin että hihansuulle jäi aina kynnys. Ei se täydellinen ole nytkään, mutta olkoon. Tuskastuin kankaan kanssa niin, että aloin epäillä miten muodottomaksi koko body mahtaa kulahtaa muutaman pesun jälkeen.

Note to my self: Osta vain laadukkaita materiaaleja!

Sivusta seuraileva mieheni totesi, että onpas kauhea vähti yhdestä bodysta. Niinpä. Varsinkin, kun en itsekään ole ollenkaan vakuuttunut sen laadukkuudesta. No, ainakin on taas ompelukokemuksia rikkaampi...

Itse bodyn kaava vaikutti pienin muutoksin ihan toimivalta. Ehkä hieman leveältä ja lyhyehköltä (?) minun silmääni, eli aika reilusti surauttelin saumurilla sivusaumasta leveyttä pois. Pituuden puolesta käyttäisin jatkossa jopa numeroa isompaa kaavaa. Nyt tein bodyn 56-kokoisena. Ilman 56-kokoista vertailubodya sanoisin koon muistuttavan enemmän kokoa 50. Mutta täysin silmämääräisenä arviona siis. Senkokoista vertailubodya kun ei huushollista enää löytynyt. 

Kaksivuotias tyttärenikin alkoi testailla valmiin bodyn nappien pitävyyttä. Ilmeisesti oli sivusta seuraillut hänkin tuskailujani nappien kanssa, sillä nappien availemisen jälkeen totesi silmät loistaen: "Ei irtonnu äiti!"

Samanlaisen medaljonkibodyn tilasi itselleenkin, koska tämä todettiin sovituksessa liian pieneksi. :) Niinpä niin. Ainakin kaksivuotiaan mielestä tuo medaljonkiriipus paidassa on kova juttu. Tuota keltaista kangastakin riittäisi yllinkyllin toista paitaa varten. Kokonaan toinen juttu on, saanko inspiraatiota taistella enää tämän kankaan kanssa.

Medaljonkibodyn kaveriksi päätin ommella vielä harmaasta camee-kankaan tilkuista pöksyt. Kuvioiden sommittelu tilkuista leikeltynä ei tosin ole paras mahdollinen :/ Syksyllä ompelin samaisesta kankaasta itselleni mekon, siitä onkin tullut yksi lempivaatteistani. Tämän kankaan laatu on ainakin hyväksi testattu! Housujen kaava on uusimman Ottobren Diagonal-kaavasta muokattu. Vähän ehkä leveä malli? Vai teinköhän vyötärölle resorikaitaleen liiankin tiukkana? Taas pitäisi olla se sovituskappale. Ohjeessa tuohon olisi tullut kuminauhavyötärö. Kuminauhan pituus käskettiin mitata vauvasta. Niinpä. Muistelepa sitten kahdenvuodentakaisen nyytin vyötärönympärystä. Minun nyytti kun taisi olla vieläpä aika sutjakkaa mallia.

Ajatuksena medaljonkibodyn ja camee-housujen yhdistelmä tuntui paremmalta kuin oikeastaan olikaan. Yhdessä ehkä vähän too much? Vaiko kenties jo yksinäänkin... Vähän sellainen kitsch-henkinenhän varsinkin tuo body on. :) Uniikkina kappaleena ei kylläkään kitschin tyyliin tusinatavaraa, mutta tuo idea... korunahan camee on jo itsessäänkin aika klisee. Housut taitaisivat olla kivammat ihan perusvalkoisen bodyn kanssa.

Menköön tämä kokemus ainakin ompelukokemuksen kartuttamisena, vaikka itse tuotos varmasti jakaa mielipiteitä. Ja alikeompelusta jäi ainakin hyvät fiilikset. Plurun kankaan ompelusta ei niinkään.

Söpistelyä jämätilkuista

Vierailu siskon luona sai aikaan söpistelyvillityksen. Talviloman ajankuluksi kaivoin esiin ompeluvermeet ja tilkkulaatikon. Epämääräisen kokoisista ja muotoisista palasista saisi ommeltua vielä vaikka mitä minikokoista vaatetta pikkusiskon masuasukille.

Uusimmassa lasten Ottobressä (OB 1/2016) oli söpö Reggae jumpsuit. Aurinkoisita Happy Champeista yli jääneet joustofroteetilkut riittivät juuri ja juuri 56 koon jumpsuitiin. Viime kesänä ostin Hellappulta tilkkusäkin, paperikassiin sai sulloa niin paljon tilkkuja, kun sai mahtumaan. Hellapuun tilkkusäkin uumenista löytyivät auringonkukkakuosiset tilkut, joista sai juuri ja juuri leikeltyä taskut ja hupun vuorin. Kaavassa olleeseen erilliseen peppukappaleeseen eivät auringonkukkatilkut enää riittäneet, joten tein haalarin ilman tuota peppukappaletta. Ihan kiva ilmankin.

Koska kangasta oli vain vähän, palaset tuli leikeltyä mistä kohtaa sopivan osan sai sommiteltua. Täysin sattumaa oli, että taskunsuille näkyviin tulevat palaset osuivat tismalleen symmetrisesti!

Itse ompelu sujui suht sutjakkaasti. Sitten olikin nepparien kiinnityksen aika. Muistelin, että joskus kauan sitten tuli Lidlistä ostettua setti, joka sisälsi tuollaisia neppareita ja pihdit niiden kiinnitykseen. Päädyin kuitenkin vielä ostamaan tuollaisia Prymin mustia neppareita, joilla saisi samalla myös ilmettä nappilistaan. Prymin nepparit olivat liian isoja Lidlin pihdeille. Työvälineeksi siis autotallista vasara. Onneksi älysin testata neppareita ensin tilkkuun, sillä eihän tuo kiinnitys mennyt ihan Strömsöön malliin. Prymin ohjeen mukaan kankaaseen tuli ensin lävistää reikä. Virhe. Nepparin kiinnityksen jälkeen tuo lävistetty reikä alkoi muutaman nepsuttelun jälkeen venyä ja koko neppari irtosi kankaasta (tosin tilkussa ei ollut tukikangasta taustalla, toisin kuin tuossa haalarin nappilistassa). Uusi testi ilman lävistystä niin, että hakkasin nepparin suoraan kankaan läpi. Paljon toimivampi ratkaisu, mutta neppari itsessään tuntui aika järeältä. Käytössä tuollaisten jäykkien neppareiden avaaminen voisi alkaa ärsyttää. Lidlin nepparit testitilkkuun kokeiluun. Pihdeistä huolimatta sain niissäkin ensimmäisen lävistettyä miten sattuu ja ensimmäisellä avauskerralla vastakappale jäi heti neppariin kiinni. Joka tapauksessa oikein lävistettynä tuo Lidlin malli tuntui toimivammalta, joskin ulkonäöltään ehkä tylsempi. Lopputulokseen olen yllättävänkin tyytyväinen, vaikka tuo nepparien kiinnitys aikamoista ähräämistä olikin. Harjaantuukohan tähänkin touhuun jos tarpeeksi paljon neppareiden kanssa ährää?

Monsteripaita

Nettikaupoista uutena tuttavuutena tutustuin Poppanavakkaan, josta tilailin jälleen muutamia printtikankaita mielestäni aika passeliin hintaa. Tilaukset tuli tosin tehdä 0,5 metrin tarkkudella, eikä 10 cm:n tarkkuudella, kuten monissa muissa nettikaupoissa. Ihastuin tähän monsterikuosiin ja tilasin kangasta reilumman palan. Oman pojan lisäksi tällaisen monsteripaidan saa myös kohtq 3-vuotissynttäreitään juhlliva naapurin poika.

Kahden paidan jälkeenkin kangasta jäi vielä palanen. Ei ehkä kokonaiseen paitaan riitä, mutta ainakin hihat siitä saisi vielä vaikka kolmanteenkin. Ehkä joskus, kun tästä paidasta kasvetaan ulos. Riittäisiköhän palanen rämäpäisen pikkutytön leggareihin?

Yy, kaa, koo, nee...

Virkattu sydänketju

Tämä talvi tuntuu olevan pöpöjä pullollaan. Juuri kun vatsataudeista on selvitty, parivuotias tyttäreni sairastui influenssaan. Edessä siis jälleen kotoilua. Kuumeisen tytön torkkuessa sohvalla vieressäni tartuin virkkuukoukkuun. Ystävänpäivän alla mieleen tuli tuubissa näkemäni virkattu sydänketju. Laitoin sen aikoinaan itselleni Pinterestiin talteen ajatellen, että ehkä jonain päivänä tuotakin voisi kokeilla. Nyt oli se joku päivä.

Videolla homma näyttää sujuvan varsin sutjakasti. Pienen harjoittelun jälkeen sydämiä alkaakin muodostua aika nopeaa tahtia, mutta ensimmäiset olivat hieman kinkkisiä. Harjoitus tehnee mestarin tässäkin. Kokeilin muutamaa testisydäntä hieman erilaisin variaatioin. Ohjeessa pitäytyminen ei taida olla ihan minun juttu. Lopulta päädyin malliin, jossa tein ensimmäiselle sydänpuoliskolle 4 langan "koukkausta" ja jälkimmäiselle sydänpuoliskolle 5 "koukkausta". Ketjusilmukoita sydämen alkuun tein 4. Uuden sydämen kiinnitin aina ensimmäiseen ketjusilmukkaan, en edelliseen sydämeen, kuten tuossa videolla.

Virkkasin kaksi 21 sydämestä koostuvaa ketjua, jotka yhdistin avainnauhaksi. Sydämiin pujottelin kummallekin puolelle pieniä pinkkejä lasihelmiä. Lasihelmien pujottelussa kuumeesta toipuva pikkutyttö oli oiva apu. Tyttö poimi rasiasta yksitellen helmiä, jotka sitten ojensi minulle. Sopivan rauhallista ja mieluisaa puuhaa toipilaalle.

Lankana jokin vyötteetön puuvillalangan jämä. Virkkuukoukku nro 3,5.

Huopatossut

Mieheni ei ole mikään villasukkaihminen. Jokunen vuosi sitten tein hänelle kuitenkin konehuovutetut tossut, joita pidettiin ahkerasti. Koska täysvillaisen tossun kulutuskestävyys ei ole parhaimmasta päästä, ovat nuo muutaman vuoden vanhat tossut jo puhki kuluneet. Silloin tällöin on esitetty toive uusista tossuista. Nuo vanhat tossut neuloin aikoinaan paksusta hahtuvalangasta. Tuota kyseistä hahtuvalankaa myyvää liikettä ei kuitenkaan ole ollut olemassakaan enää muutamaan vuoteen. Varmasti netistä olisi saanut kehräämöiltä suoraan tilattua vastaavaa tuotetta, mutta en ole saanut aikaiseksi.

Varastoista löytyi kuitenkin sekalainen erä Novitan Huopasta. Ja Ullan sivuilta vastaan tuli Huopaselle suunniteltu huopatossuohje. Olisin halunnut tehdä kokonaan vihreät, mutta yksi kerä ei riittäisi ja kauppakierros osoitti, ettei Huopanen enää kuulu Novitan valikoimiin. Oli pärjättävä tuolla sekalaisella varastoista löytyvällä erällä. Vihreää löytyi yksi kerä ja valkoista hieman toista kerällistä. Tossuista tuli siis raidalliset.

Aiemmin hahtuvalangasta neuloessani tein tossut eri tekniikalla. Suljettuna neuleena sileää neuletta. Kuten varretonta sukkaa kutoisi, mutta vain isommassa koossa. Tämän ohjeen mukaan tossut neulottaisiin tasona aina oikein tekniikalla. Tossut kursittaisiin vasta lopuksi kasaan. Ohje oli koolle 38. Näistä piti tulla kokoa 45. Mutu-tuntumalla siis sovelsin ohjetta isommaksi. Välillä meinasi kyllä asian suhteen omakin usko loppua, kun tossuista tuntui tulevan HERVOTTOMAT. Tässä kuvassa nelivuotiaan jalkaan sovitettuna hieman mittakaavaa ennen huovutusta.

Mutta niin vain pesukone teki ihmeitä. Sulloin pari muovipussia kummankin tosuun sisään ja laitoin vajaaksi pariksi tunniksi pyörimään muun pyykin joukkoon 40 asteessa. Konehuovutus on aina yhtä jännittävää, kun koskaan ei voi olla ihan varma lopputuloksesta. Tällä kertaa kävi ihan hyvin. Aluksi näyttivät kutistuneen jopa niin paljon, että jo hetkisen mietin, saiko äitini sittenkin ennenaikaisen joululahjan. Mutta niin vain kosteana muotoutuivat aika passeliksi siroon 45 kokoiseen jalkaan.

Lankana Novitan Huopanen (arviolta vähän yli kaksi kerää). Puikot nro 8.