Jämälankapipo

Lankainventaariossa esiin tuli kerä jos toinenkin sekalaista seurakuntaa ja nyt kun pääsin pipojen neulomisessa vauhtiin, päätin käyttää pari vyötteetöntä vajaata kerää uuteen pipoon. Edellinen Sweet Verbena oli malliltaan kyllä tosi kiva, mutta ohuelti jäi harmittamaan, että mukavuussyistä tuo resori saisi olla aavistuksen löysempi, sillä pidän enemmän löysistä kuin kireistä pipoista.

Lankavyötteistä ei tosiaan ollut enää jälkeäkään, mutta näppituntumalta arvelisin, että tuo tummempi harmaa sävy saattaisi olla Drobsin Baby Alpaca Silkiä. Osa näistä lankalaatikon kätköistä on anopin perintöjä ja ilman vyötteitä langan tarkka tunnistus jää aika arvailuksi. Joka tapauksessa lanka oli tuntumaltaan ohuempaa kuin tuo edelliseen Sweet Verbenaan käyttämäni merinolanka, joten loin aloitussilmukoita reilusti enemmän kuin ohjeessa. Pipo kun saisi olla mielellään sellainen, että niskaan saa jemmattua vaikka nutturan tai vähintäänkin ponnarin. Kun ohje oli siis 120 aloitussilmukalle, loin 150. Ihan ok tuli, vaikka vähempikin silmukkamäärä olisi riittänyt. Tuo pitsikuvioon käytetty lanka oli hieman paksumpaa (ehkä alpakkaa sekin..?), joten en resorin jälkeen tehnyt enää ohjeen mukaisia silmukkalisäyksiä. Langan riittävyys oli taaskin knafti, joten neuloin tähänkin pipoon vain kaksi mallikertaa pitsikuviota. Sikälikin kaksi mallikertaa pitsikuviota oli passeli, että tästä piposta tuli tosiaankin toivomani löysä malli ja kolmas pitsirivi olisi saattanut tehdä piposta niskaan valuvaisen, Nyt kun syvyyttä ei ole liikaa, pipo pysyy löysästä resorista huolimatta aika napakasti paikallaan. Suunnitelmissa oli kyllä neuloa tuo koko resosin jälkeinen yläosa samalla värillä, mutta lanka olisi loppunut kesken. Niinpä pipon laella kavennuskuvio on neulottu samalla tummemman harmaan sävyllä kuin reunaresori.

 Langat tässä pipossa siis mitä sattuu jämälankoja, melko varmalla ehkäarviolla jonkin sortin alpakkaa, malli Drops Designin Sweet Verbena. Puikkokoko resorissa 2,5, muuten 3,5.

Merinovillainen pitsipipo

 

Kun saumuri on huollossa, joulukiireet ohi ja pottuvarpaassa kivulias kynsivallin tulehdus tai vastaava, on aikaa istua alas kutimen äärelle. Ensimmäisenä tuotoksena valmistui pipo Schachenmayrin Merino Extrafine 120 langasta. Ohjeeksi valikoitui Drops Designin Sweet verbena. 

Malli kiva ja suht nopeaa neulottavaa. Ohjeen mukaan tuohon olisi kuulunut keskelle vielä kolmaskin "raitaosuus" mallineuletta, mutta alkoi jännittää langan riittävyys. Jälkiviisaana todettakoon, että todennäköisesti olisi riittänyt, sillä nyt tuosta jälkimmäisestä kerästä jäi lankaa jonkin verran, mutta tuntuu tuo malli toimivan näin kahdellakin "pitsiraidalla".

Tuo resoriosuus voisi ehkä olla himpun löysempi, en ole kovin tiukkapipoista sorttia ja pipo saa mielestäni olla mieluummin vähän väljä kuin kireä. Nyt resori on neulottu ohjeen mukaan 2,5 puikoilla ja muu pipo-osuus 3,5 puikoilla. Lankalaatikkoinventaariossa löytyi sekalainen seurakunta 1-2 kerän suuruisia eriä alpacan ja merinon jämiä, taidan kokeilla lankajämistä vielä toisen Sweet Verbenan, mutta hieman isommalla silmukkamäärällä.

Kummipojan joululahja

Pikkuhiljaa olen yrittänyt harventaa lankavarastojani, vaikkakin vähän huonolla menestyksellä.  Metsän vihreä Wendyn Merino Double knitting lanka on saanut marinoitua vuosia. Sain sitä muistaakseni lahjaksi esikoiseni ollessa taaperoikäinen. Nyt esikoiseni on 9-vuotias. Taaperoikäisen lapsen äitinä taisin olla sen verran kiireinen, ettei noista langoista tullut koskaan neulottua mitään omalle pojalle. Nyt hän on jo niin iso, ettei lankamäärä olisi riittänyt kolmasluokkalaisen villapaitaan. Kummipoikani on nyt taaperoiässä ja perhe rakentaa juuri taloa, joten tuskin hänenkään äidillään taitaa liiemmälti olla aikaa tarttua neuleisiin. Päätin siis neuloa noista langoista villapaidan kummipojalleni.

Malliksi valikoitui Drops Designin ilmaisohje Blue August, josta tuli tällä kertaa Green December. Malli on kirjoitettu Dropsin Sky-langalle, käyttämäni Wendyn lanka ei ollut vahvuudelta aivan sama, mutta riittävän lähellä, jotta mallin pystyi hieman silmukkamääriä soveltaen toteuttamaan.

Blue August on simppeli ylhäältä alas neulottu raglahihainen malli. Hihat ovat kahden kerroksen helmineuletta, muutoin paita on sileää pintaneuletta. Paita on neulottu nelosen puikoilla, lankaa kului 175g eli vajaa 4 kerää.

Joulukorvikset lahjaksi

Viime hetken ideana ja viimeisen illan näpertelynä askartelimme tyttäreni kanssa joulukorviksia kiitokseksi opettajalle ja iltiksen tädeille. Näistä tuli aika kivoja pienellä vaivalla ja nopeasti.

Taittelimme korviksille pienet talviset kortit, joiden sisään ekaluokkalainen raapusti jouluntoivotukset sydämien kera. Oikeanlaisen korttitaustan ja kimallepallon valitseminen oli tarkkaa puuhaa. Piti huolellisesti puntaroida millainen tyyli kenellekin sopii. :)

Korvispohjina käytimme hopeoituja korviskoukkuja. Jostain kuulin, että tuo hopeapinnoite ei välttämättä ole kestävyydeltään kaikkein paras mahdollinen, mutta toisaalta nämä taitavat olla aika sesonkikorvikset, joten pinnoite kestänee varmasti sen mitä pitääkin. Itse korvis valmistui nopeasti minikokoisista joulupalloista. Napsautimme tuon ripustushärvelin ulos pallosta, pujotimme korviskoukun lenkkiin ja ripustin takaisin palloon. Done! Korvikset aseteltiin roikkumaan korttiin kiinni ja taustapuolelle napsautettiin tuollainen pieni silikonilukko pitämään koukun paikoillaan.

Sulovileniyksissäni ostin vuosi tai kaksi sitten Lidlistä joulun jälkeisestä poistomyynnistä pilkkahintaan tuollaisen DIY-joulukalenterisetin. Kalenteria siitä ei näköjään koskaan tule, sillä valmiiksi rasian muotoon stanssatut kuviokartongit päätyivät korvisten lahjapakkauksiksi. Olivat juuri täydellisen kokoisia.

Joulumekko

 

Halusin ommella tyttärelleni joulumekon, pitkän harkinnan jälkeen kankaaksi päätyi Paapiin Hilda. Se ei ehkä (toivottavasti) ole kuitenkaan ihan niin alleviivaavasti joulukuosi, etteikö mekkoa voisi käyttää myös muulloin kuin jouluna.

Tuntui, että sitä on jo pitkään vähän jumittanut vanhoihin tuttuihin kaavoihin, joten selailin kertaalleen kaavalehteni läpi. Hilda-kuosi halusi tällä kertaa tulla ommelluksi Ottobren Blå Blomma (OB 1/2016) kaavalla. Modasin hihoja hieman alkuperäsitä pidemmiksi, sillä alkuperäismallissa hihoissa on 3/4 pituus. Talvisessa mekossa saa mielestäni on kokopituiset hihat. Muutoin pitäydyin aika hyvin kaavassa (mitä nyt helman kuminauhaa kiristelin hieman pienemmäksi, jotta sain helman enemmän pussimaiseksi). Kaava tuntuu suht kivalta, mutta yläosa voisi olla kokoa pienempi, nyt mekko on hartioista melko leveä. Taskuista ja pussimaisesta helmasta tykkään.

Kuvien stailaukseen päätyi tällä kertaa joulun hittileluksi ullakolta kömpinyt Röhkötti. Olkipossu on kuulunut joulukoristeisiimme jo useamman vuoden ajan, mutta jostain syystä se on tänä jouluna ollut tyttärelleni erityisen rakas. Hän jopa kirjoitti ihan itse joulutarinan, jonka päähenkilönä oli Röhkötti.

Paapiin tilausta tehdessäni tilasin samalla myös Jussi-kuosia sillä ajatuksella, että ompelen siitä tonttulakkeja omille ja naapurin lapsille. Valitettavasti saumurini päätti tällä kertaa toisin. Saumurivanhus oli alkanut pitää jo jokin aika sitten tavallista kovempaa ääntä. Puhdistin ja rasvailin saumurin viime viikolla siinä toivossa, että auttaisi tuohon kovaäänisyyteen. Ei auttanut, mutta ompelin silti. Louskuttihan ompelukoneenikin kovaäänisesti monta vuotta, kunnes päädyin vähän puolivahingossa itse korjaamaan tuon vian. Tällä kertaa ääni oli ja pysyi, ja sitten Husqvarna alkoi jumittaa. Oli pakko lopettaa ompelu ja niinpä osa suunnittelemistani tonttulakeista jäi nyt tänä jouluna ompelematta. Olisihan ne toki ompelukoneellakin voinut ommella, mutta saumurin irtisanoutumisesta kasvoi sen verran mittava tatti otsaan, että jääköön tonttulakit toiseen jouluun. Sohvalta paikalle kutsuttu huoltomieskään ei tällä kertaa osannut auttaa. Täytyy kiikuttaa joulunpyhien jälkeen huoltoon, josko ammattilainen osaisi vielä jotain tehdä 30-vuotiaalle perintösaumurilleni.

Plan C

 

Koulussamme oli jouluaskartelupäivä, jonne piti suunnitella jouluinen askarteluprojekti 1-3 -luokkalaisten työpajaan. Ryhmiä oli kolme ja yhden pajan kesto tuli olla 45 minuuttia. Tuossa ajassa ei mitään kovin ihmeellistä alkuopetuksessa askarrella. Oikeastaan minulla oli jo idea valmiina, piti askarrella sellaiset lankapipot kuusen koristuksiksi. Päätin kuitenkin ensin testauttaa lankapipon valmistuksen testiryhmäläisellä eli ekaluokkalaisella tyttärelläni. Hän suoriutui lankapiposta 40 minuutissa. Nippanappa aikaikkunassa, mutta... arvioni mukaan 2/3 tarvitsisi lankapipon valmistukseen tuplasti enemmän aikaa kuin himoaskartelijatyttäreni. Joten päätinkin viime hetkellä vaihtaa suunnitelmaa.

Hätäpäissäni ostin nahkapaperia, jonkinlainen etäinen visio sydämenmuotoisesta kuusenkoristuksesta mielessäni, mutta kotona tuokin visio vaihtui. Olen joka vuosi saanut pikkusiskoltani itse tehdyn joulukalenterin. Tänä vuonna tuo joulukalenteri oli 24 kuusen muotoon taiteltua "tehtäväkorttia". Jokaisen kuusen sisällä on pieni jouluinen askare toteutettavaksi. Noista joulukalenterikuusista lähti ajatus nahkapaperista taitelluista kuusikoristeista.

Käytännössä tuollainen kuusi taitellaan puoliympyränmuotoisesta palasesta. Yritin tuohon alle piirtää eräänlaisen kaavion taitoksista.

Paperista taiteltuna kuusi pysyy melko lailla hyvin muodossaan, mutta nahkapaperi oli sen verran paksumpaa, että nahkapaperinen kuusi lähti aukeamaan taitoksistaan vähän turhan paljon. Kuuselle oli kehiteltävä koristenauhaviritys sitomaan taitokset paikoilleen.

Parhaiten koristenauhaviritys toimi, kun reunoille leikkeli pienet lovet, joihin narun pystyi "upottamaan". Nauhasta sai viriteltyä myös ripustuslenkin.

Piparikuuset

 

Piparkakkutalo tai pikemminkin jonkinlainen piparkakkurakennelma on yksi jouluperinteistämme. Aikaisempina vuosina on rakenneltu mm- Frozen-linna, Eiffel-torni, Riemukaari ja amsterdamilainen kortteli. Tänä vuonna en lähtenyt ihan yhtä kunnianhimoiseen yritelmään, vaan pitäydyin melko simppelissä metsämaisemassa. 

Alunperin ajatus oli koota kuuset neljästä teräväkulmaisesta kolmiosta, mutta yksinkertaisuudestaan huolimatta paisto oli tehnyt osalle kolmioista tepposia, eikä neljästä palasesta kootun kuusen kasaaminen ollutkaan aivan yhtä yksinkertaista kuin oletin. Yläosasta saumat tuntuivat jäävät turhan erilleen. Lopulta kuusi asettui nätimmin kolmesta palasesta koottuna.

Yleensä jouluinen piparkakkuprojektimme on ollut useamman päivän askare, yhtenä suunnitellaan ja kaavoitetaan, toisena leivotaan, paistetaan ja liimaillaan ja kenties kolmantena koristellaan. Tämän vuoden simppeli metsä valmistui nopeasti yhdessä illassa. Perinteisesti karkkien metsästys (ja syöminen) on projektin hauskin osuus. Kuvittelin, että tänä vuonna sopivat karkit löytyvät helposti, mutta toisin kävi. Koristenauhoiksi olin suunnitellut Snörren punaista lakunauhaa. Ei löytynyt! En myöskään löytänyt mistään tähdenmuotoisia karkkeja! Piti ostaa rasiallinen tyrnimarmeladeja, joista sitten leikkelin itse latvatähdet. Ihan maukas tuttavuus toki tuokin marmeladi. :)