"Oma maa mansikka, muu maa mustikka..." tai sitten omasta maasta mansikat, muiden mailta mustikat. :) Vaikka eipä noita mustikoitakaan kauas kotipihalta tarvitse lähteä hakemaan. Mustikkasato tuntuu olevan erinomaisen runsas jo toista vuotta peräkkäin. Koska pakastimesta löytyy vielä kosolti viimevuotisiakin mustikoita ja uutta satoa pukkaa, päätin ottaa projektiksi kokeilla uusia mustikkareseptejä.
Eilen saimme vähän ex-tempore -vieraita ja oli vuorossa mustikkaresepti teemalla "Mitä kaapista löytyy". Pakastimesta löytyi kaupan valmis murotaikina, olisiko ollur Rainbow? Harmitti, etten pannut sen tarkemmin merkkiä mieleen, sillä mielestäni oli parempi kuin vaikkapa Mylly Parhaan tai Sunnuntain vastaava tuote. Epäilemättä halvempikin. Mustikkapiirakan kuva oli paketissa. Sen lomasssa teksti: laktoositon, maidoton. Pakastimesta löytyy niin ikään kosolti mustikoita. Perinteisesti teen mustikkapiiraan rahkakuorrutteella. Tällä kertaa rahkaa ei jääkaapista löytynyt, eikä aikaa kauppareissuun ollut. Vanilijajogurtti saisi kelvata. Syntyisi se piirakan päällinen kai siitäkin. Sekoitin reiluun pariin desiin Luonto+ vanilijajogurttia yhden kananmunan ja kaadoin seoksen kevyesti sokeroitujen mustikoiden päälle piirakkavuokaan. Pintaan ripottelin kardemummaa. Mmm... Taidan unohtaa jatkossakin tuon rahkan mustikkapiirakoista, sillä jogurttipäällysteisenä maku oli mielestäni paljon parempi, jotenkin raikkaampi.
Tänään oli testivuorossa mustikkabostonkakku. Koskaan en ole bostonkakkua leiponut, saati sitten mustikkaista sellaista. Joku aika sitten törmäsin kuitenkin Ruususuu ja huvikumpu -blogissa mustikkabostonkakun reseptiin, joten päätin leipoa sellaisenkin. Vaikka allergioiden puolesta leivonnaisia ei perheessämme enää tarvitsekaan tehdä maidottomina, leivon pullataikinat edelleen kaurajuomaan. Yksinkertaisesti siitä syystä, että mielestäni tulevat parempia kuin perinteisistä maitoon leivotuista. Korvasin siis maidon kaurajuomalla ja kardemummaa lisäsin arviolta kolminkertaisen määrän. Voiko kardemummaa olla koskaan liikaa? Tuskin. :) Koska taikinan teon ja leivonnan väliin ajoittui lasten uintipulikointihetki paljussa ja hyppäsin leipurin roolista uimavalvojaksi, taisi taikinan kohotusaikakin venähtää kolminkertaiseksi reseptissä neuvotusta. :) Keittiöön tullessa taikinaa oli koko kulhollinen. Oli kohonnut leivinliinaan kiinni. Taikinaa riitti hyvinkin apulaisleipureiden suihin, bostonkakkuun ja lopusta taikinasta syntyi vielä pari pellillistä mustikkaisia kierrepullia.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti