Tämän kesän kelejä on kovasti parjattu. En tiedä sattuuko tämä länsirannikon sopukka sitten olemaan jotenkin muuta Suomea suotuisammassa paikassa, mutta äkkiseltään muistellen tulee mieleen monta paljon kehnompaakin kesää. Ja toisaalta olivatpa kelit millaiset tahansa, aina on tilaa yhdelle uudelle kesämekolle. :)
Alkukesä meni aika pitkälti reissatessa, nyt on sitten kotoiltu. Paria koleampaa päivää lukuun ottamatta lapset lähes tulkoon asuivat viime viikon paljussa. Minun roolinani on ollut toimia uimavalvojana. Ensimmäistä kertaa viiteen vuoteen olen istunut Jari Tervon kanssa aurinkotuolissa. Likipitäen viisi vuotta sitten perheeseemme tupsahti esikoinen, sen jälkeen ei olekaan ollut sellaista seesteistä aikaa, että olisi viitsinyt istua kirjan kanssa alas. Nyt viitisen vuotta myöhemmin kädessäni on sopivasti teos nimeltään Esikoinen. :) Mutta kun ei ole sellaiseen paikallaan istumiseen tottunut, sitä alkaa kaivata jotakin näperreltävää (muutakin kuin rikkaruohojen kitkemistä). Ensin Tervo vaihtui Ottobrehen. Sitten aloin viritellä terassille kaavojen piirtelypistettä. Ulkovarastosta löytyneestä vanhasta mikälie-wetabix-hyllynlevystä syntyi oivallinen tasainen alusta kaavojen piirtelyä varten. Syntyi kaava jos toinenkin. Saman tien leikkelin kankaat ulkosalla. On sitten jotakin tekemistä niille sadepäivillekin.
Tuo kaula-aukko sovitusvaiheessa varsinkin näytti aika hurjalta, vaikka otin jo ommellessa korkeutta pois olkasaumoista. Siihen toiseen mekkoon pienentäisin siis kaula-aukkoa. Onneksi kanttauksen jälkeen kaula-aukko ei näyttänyt aivan noin lörpöltä, vähän iso siitä silti jäi. Helmaosaa päätin myös leventää. 98-kokoiseen mekkoon piirtelin leveydeltään 128-koon helman. Tuo muunnelma toimi hyvin, ainakin tällaisella erittäin laskeutuvalla plurulla kankaalla. Eikä tuo mummokangas näyttänyt ollenkaan hullummalta yhdistettynä tummansiniseen. Mummokankaaseen kokeilin myös ensi kertaa tuollaista reunan huolittelua tiheällä siksakilla, rullapäärmäysominaisuutta kun saumurissani ei ollut. Lopputuloksesta tuli niin kiva, että huolittelin myös helman samalla tekniikalla, vaikka ohjeen mukaan tekniikkaa käytettäisiin ainoastaan hihojen reunustamiseen.
Kotoilun jälkeen uutta kesämekkoa lähdettiin testaamaan Kirjurinluodolle. "Äiti emme ole pitkään aikaan käyneet Pelle Hermannin puistossa!" oli aamun ensimmäinen lause. Pelle Hermannin puisto ei tokikaan Raumalta katsottuna ollut ihan vieressä, mutta kun ei päivälle erityisempää ohjelmaa oltu suunniteltu, päätin hetken mielijohteesta toteuttaa esikoisen aamuisen toiveen.
Pikainen pyrähdys Kirjurinluodolle vaihtui koko päivän retkeksi. Leikkipuisto ja uimaranta olivat toki viime kesästä tuttuja, mutta sen enempää emme olleet saarta kiertäneet. Leikkien lomassa kävimme pariin otteeseen uimassa ja lähdimme kävelylle leikkipuistoa pidemmälle. Onneksi älysin varata pienet eväät matkaan.
Kirjurinluodolta bongasimme myös riikinkukkoja, kanoja, kukon ja sarvipäisen vuohen sekä lampaita.
Leikkipuistojen takana oli myös liikennepuisto. Typötyhjä. Ei ajoneuvoja. Ei ketään. Raumalla liikennepuistossa joku oli aina fillaroimassa tai radalla mentiin lainattavilla polkuautoilla. Ei näköjään paljon haitannut, vaikka omia kulkuneuvoja ei tällä kertaa ollut mukana, eikä lainavälineitäkään näkynyt. Pian liikennepuiston tyhjillä kaduilla huristeltiin näkymättömin bussein ja poliisiautoin. :)
Kerrassaan onnistunut päivä ja kiva paikka. Tällaisia retkiä hetken mielijohteesta pitäisi tehdä ehdottomasti useammin! :)
Kiva mekkojen. Olen kanssa tehnyt tuolla kaavalla ja tykkään. Kirjuri on meiltä katsottuna paljon lähempänä, mutta kertaakaan ei ole tänä kesänä tullut käytyä... Täytyykin korjata tilanne.. :)
VastaaPoista