Mansikka-raparperijuustokakku

Tykkään juustokakuista. En pelkästään siksi, että maistuvat hyvältä, vaan myös siksi, että niiden mittasuhteet voivat olla hieman suurpiirteiset ja onnistuvat silti. Viimeaikaiset täytekakkupohjani kun ovat usein olleet enemmän tai vähemmän katastrofaalisia lässähdyksiä. Poikkeuksena tosin viimeisin, tyttäreni 3-vuotiskakku, johon valitsin reseptin googlehaun kuvauskentässä näkyvän lupauksia antavan tekstin mukaan: "Tässä kakkupohjaohje jolla pohjan saa varmasti onnistumaan." Pakko oli kokeilla. Ja kyllä, oli lupaustensa veroinen. Tavoistani poiketen pitäydyin TÄYSIN reseptissä. Mutta että kertakaikkiaan, siihen mikä onnistui entisaikaan pelkällä juomalasilla, tarvitaan nykyään keittiövaaka ja laskin! Vaikka tuollainen säntillisyys ei oikein tahdo istua luonteenlaadulleni, taidan silti pitäytyä tässä Ullan unelman 0,7-kertoimen reseptiikassa, mikäli jatkossakin perinteistä täytekakkupohjaa olen tekemässä.

Tyttären synttärikakku vol 2 noudatti kuitenkin minulle luontaisempaa metodia. Selailin juustokakkureseptejä vähän sieltä ja täältä ja yhdistelin niistä osioita sen mukaan mitä raaka-aineita kaapeista sattui löytymään. Vieläpä toinen onnistuminen putkeen! Wooo! Mutta koska en seuraavalla kerralla kuitenkaan muistaisi, mitä reseptejä yhdistelin, päätin koota käyttämäni ohjeen tänne talteen. Tosin varoituksen sanana todettakoon, jos joku muu tällä reseptillä leipoo, että mittasuhteet ovat tässäkin aika suurpiirteisiä suunnilleen mittoja. :)
 

Mansikka-raparperijuustokakku

Pohja:

½ pakettia Digestive-keksejä

1½ banaania

Täyte:

200g Vanilijalla tuorejuustoa (Viola)

200g Vanilijalla maustettua maitorahkaa

3,3 dl kuohukermaa

n. 3 rkl raparperihilloa

6 liivatelehteä
½ dl mehua

isoja mansikoita

Kiille:

n. ½ litraa mansikoita

n ½ desiä sokeria

1 dl vettä

3 liivatelehteä

n. ½ dl mehua

(Koristeluun:)

mansikoita

vanilijatuorejuustoa

kermavaahtoa

tomusokeria

Digestivekeksit murskataan. Keksimurun joukkoon soseutetaan n. ½ banaania. Riippuu vähän banaanin koosta. Näppituntumalla kokeillen selviää oikea määrä. Sitten kun massa tuntuu oikeanlaiselta. :) Irtopohjavuoka vuorataan alta leivinpaperilla tai vastaavalla. (Huom. banaani-keksimurupohjan maku on erinomainen, mutten edes lähtenyt yrittämään leivinpaperin irroitusta pohjasta ennen esille laittoa, jos siis kovinkin juhlavaan tilaisuuteen tulee, kannattaa alle miettiä jotain, mikä näyttää fiksulta myös tarjoillessa.) Reuna olisi ollut kätevää vuorata piirtoheitinkalvolla tai vastaavalla, mutta koska sellaista ei nyt käsillä ollut, vuorasin senkin leivinpaperilla. Banaani-keksiseos painellaan vuoan pohjalle. Reunoille asettelin suurimmista mansikoista tasapohjaisia siivuja koristeeksi.

Liivatelehdet laitetaan likoomaan kylmään veteen. Rahka ja tuorejuusto sekoitetaan keskenään. Joukkoon lisätään vaahdotettu kerma. Massaan lisätään sopiva määrä raparperihilloa. Sopiva määrä lienee silloin, kun massan maku on kohdillaan. :) Koska käyttämäni tuorejuusto ja rahka olivat jo itsessään makeutettuja ja raparperihillo oli makeaa, en lisännyt muuta sokeria. Raparperihillon määrä perustui taas siihen, milloin koko massa oli sopivan makeaa. Itse keitelty raparperihillokin kun pakkaa joka kerta olemaan hieman erilaista, on tarkkaa määrää vaikea sanoa, riippuu hillon makeudesta. Kuumenna mehutilkka (käytin punaherukkamehua) ja rutista kuumaan mehuun liivatelehdet. Sekoita liivateseos ohuena nauhana tuorejuusto-rahka-kermaseokseen. Kaada massa vuokaan ja laita jääkaappiin jähmettymään pariksi tunniksi ennen kiilteen tekemistä.

Laita liivatelehdet kylmään veteen likoomaan. Soseuta mansikat. Kuumenna ½dl vettä kattilassa. Puristele liivatelehdet ja liota ne kuumaan vesitilkkaan. Lisää seokseen mansikkasurvos ja loput vedestä. Lisää tarvittava määrä sokeria. Itse lisäsin arviolta ½ desiä, riippuu mansikoiden makeudesta ja kuinka makean kiilteestä haluaa. Kotipihallamme kasvavat mansikat ovat aika makeita jo itsessään. Kaada kiille tasaisesti kakun päälle ja laita jääkaappiin jähmettymään, mielellään vaikka seuraavaan päivään. 

 Tekemäni kiillepinta ei ollut aivan niin tasainen, kuin olisin toivonut, etenkin reunoille oli jäänyt röpelöä. Ja kun ei sitä piirtoheitinkalvoa ollut, jättivät leivinpaperivuorauksenikin kiilteen reunan vähän piparkakkumaiseksi. Pikku juttuja. :) Röpelöpinnan päätin peittää pursottamalla mustikkamuffinssien ylijäämäkuorrutteen (vanilijatuorejuusto + tomusokerilla makeutettu kermavaahto keskenään sekoitettuna) reunoille ruusukkeiksi, joihin upotin pieniä mansikkaperhosia.

***

Raparperi ja mansikka toimivat aina. Lopputulos on raikas, ei liian äklömakea. Banaani-keksimurupohja antaa mukavaa vaihtelua perinteiselle usein hieman raskaallekin tuntuvalle digestivepohjalle. Kannattaa ehdottomasti kokeilla juustokakun pohjaksi seuraavalla kerralla.