Teimme perheen kanssa kahden ja puolen viikon road tripin Saksaan, Tanskaan ja Ruotsiin. Reissuun mahtui kolme lauttamatkaa ja yli 3000 ajokilometriä. Koska rahtilaivoilla aktiviteetit eivät ole aivan Vikin Gracen tasoa, kulkivat reissussa mukana kutimet. Apukuljettajan paikalta neulekilometrejä tuli niin ikään paljon, sillä maisemat autobaanojen ja motareiden varsilla alkavat jossain vaiheessa toistaa itseään.
Sain siskoltani joululahjaksi Louhittaren Luolan Väinämöinen-lankaa. Neulepiireissä lanka on ollut kovasti tykätty ja onhan tuo Novitan markettilankoihin verrattuna aika mukavantuntuista neuloa ja etenkin pitää jalassa. Nämä koivusukat aloitin jo Suomessa, mutta valmistuivat jossakin Pohjanlahden aalloilla välillä Naantali-Kappelskär. Ohje sukkiin löytyy Ravelrysta ilmaiseksi nimellä Business Casual. Hieman muokkasin alkuperäistä ohjetta saadakseni silmukkaluvun paremmin täsmäämään. Enää en tosin edes muista monellako silmukalla saukat neuloin, puikot kuitenkin kokoa 2,5.
Pirjo Iivosen Unelmien silmukat -Haaveista sukiksi -kirja oli minulta pitkään hukassa. Joku aika sitten poikani kuitenkin löysi tuon kirjan jostakin satukirjojen lomasta. Nappasin kateissa olleen kirjan reissuun mukaan, koska netistä löytyvien ohjeiden käyttö varsinkin lauttamatkoilla olisi hankalaa. Kirjasta päätin kokeilla tehdä Kesän muistoksi nimetyn mallin. Virkkuukoukulla tehtävien köynnöskuvioiden tekniikka oli itselleni aivan uusi. Tekniikassa lienee vielä hiomisen varaa, sillä omat köynnökseni eivät näytä aivan yhtä hienoilta kuin tuossa Iivosen kirjassa. Kertaalleen jo purin tuota sukan vartta, mutta sitten päätin kuitenkin kutoa sukat loppuun, kun olin kerran aloittanut.
Sukan varren neuloin aluksi kolmosen puikoilla, lähempänä nilkkaa vaihdoin 2,5 nron puikkoihin siinä toivossa, että tuo kuvio alkaisi näyttää paremmalta pienemmillä puikoilla neuloessa. No ei näyttänyt. Puikkokokoa vaihtaessa yksi kolmoskoon puikko taisi jäädä muistoksi Malmö-Travemunde -lautalle, sillä jälkimmäistä sukkaa neuloessa kolmoskoon puikkoja löytyi enää neljä.
 |
| Näkymä lautalta Travemundeen saavuttaessa |
Köynnössukkien neulominen jatkui seuraavaksi Saksan autobaanoilla ajaessamme kohti maailman suurimman lentokonehallin sisään rakennettua trooppista saareketta. Tropical Islands on Berliinin läheltä löytyvä jättimäinen kylpylä. Tai sisätiloihin rakennettu hiekkaranta ja sademetsä. "Kuplan" sisään mahtuisi 8 jalkapallokenttää. Reissun ainoat hellelukemat sattuivat noille päiville ja lämpötilan huidellessa hallin ulkopuolellakin reilusti yli 30 astetta hämäävästi melkein erehtyi olevansa aivan erilaisilla leveysasteilla.
Trooppiselta saarekkeelta matka jatkui Hampurin kautta Tanskaan. Alunperin ajattelimme pistäytyä Saksan ja Tanskan rajalta löytyvälle kauniiksi kehutulle Syltin saarelle. Sääennusteet näyttivät kuitenkin kehnoilta koko reittimme varrelle ja Syltin saarelle pääsy olisi vaatinut jälleen yhden lauttamatkan. Päätimme yöpyä Tanskan puolella Rømøn saarella, jonne pääsi ajamaan siltaa pitkin. Hiekkarantoja löytyi tältäkin saarelta, mutta kelit olivat muutaman päivän takaisista aika paljon viilenneet. Uimisen sijaan päädyimme ihastelemaan Pohjanmeren aaltoja ja keräilemään simpukoita.
Seuraava etappi olikin jo viime kesästä tuttu Legoland. Poikani kuullessa, että menisimme Tanskaan, Legolandia ei voinut sivuuttaa. Se olisi ollut katastrofi.
Koska seuraava lauttamatkamme oli vasta Suomeen tultaessa, oli Legolandin jälkeen reittisuunnitelma avoin. Matkan varrella teimme parin päivän stopin Kööpenhaminaan, Legolandin pääkaupunkiin, kuten poikani asian ilmaisi.
Kööpenhaminan jälkeen edessä oli jälleen kosolti neulekilometrejä ajaessamme siltoja pitkin Ruotsiin ja suunnatessamme pikku hiljaa kohti Kappelskäriä. Lasten kanssa matkatessa siivu Kööpenhaminasta Kappelskäriin olisi yhdelle ajopäivälle liikaa. Otimme siis välistopin Jönköpingin lähellä pienellä Habon leirintäalueella.
Hieman sateisten päivien jälkeen habolainen etana ennusti loppumatkasi poutaa ja parempia kelejä. Sääennuste piti paikkansa. Aina on silti hyvä sää neuloa sukkia. Köynnössukat valmistuivatkin välillä Habo-Kappelskär.
Viimeisellä lauttaetapilla Kappelskär-Naantali ehdin vielä aloittaa pojalleni sinisävyisiä raitasukkia Hampurista ostamillani langoilla. Niistä sukista päivitystä sitten joskus myöhemmin.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti