Kun löytää itsestään melkein 40 vuotta piilevänä pysytelleen prinsessageenin, ei söpistelylle meinannut tulla loppua. En koskaan leikkinyt prinsessaleikkejä. Minulla oli lapsena yksi barbie, enkä silläkään leikkinyt. Minä leikin pikkuautoilla, rakentelin legoilla ja pelasin pihlajanmarjasotaa vuohenputkista tehdyillä puhallusputkilla. Nyt meillä leikitään prinsessaleikkejä. Elsa on suosikki. Olohuoneen halki viilettääkin usein määrätietoinen pikkuneiti laulaen Frozenista tuttua viisua "Taakse jää, taakse jäääää...."
Uusimman Ottobren (4/2016) Lucy in The Sky -malli muuntautuikin prinsessainnostuksissa Elsan mekoksi. Alunperin takoitus oli tehdä kutakuinkin mallinsa mukainen tyllihörsötys, kylläkin Frozenin väreissä, mutta lopputuloksesta tuli sitten jotain vähän muuta...
Uusin Ottobre kädessäni suuntasin kohti Jätti Rättiä, mutta koska en oikein koskaan tunnu löytävän sieltä mitään, tai sitten ostokseni ovat olleet enemmän tai vähemmän sutta ja sekundaa, pyysin assistentikseni mukaan ompeluinnostuksen valtaaman ystäväni, joka on kyseisestä liikkeestä bongannut vaikka mitä kivaa onnistuen ompeluksissaan.
Vielä kangaskaupassa visiona oli pitäytyä ainakin lähellä alkuperäistä mallia, mutta koska usein käsityöni saavat innoituksen käsillä olevista materiaaleista, päätin kauppareissullani keräillä mukaan varmuuden vuoksi vähän kaikenlaista teemaan ja väreihin sopivaa söpistelytilpehööriä tietätämättä sen tarkemmin mihin niitä käyttäisin, vai käyttäisinkö ollenkaan.
Opastetun ostoskierroksen aikana pysähtelimme juuri niille kangaspakoille, joiden ohi normaalisti kävelen. Ostoskärryihini tipahteli ompelutarvikkeita, joiden olemassa olosta en edes tiennyt, mutta joita ilman en kuulemma jatkossa enää tulisi toimeen. Sain myös hypistelytutoroinnin siitä, millaiset kankaat kannattaisi jatkossa kiertää kaukaa ja millaisiiin ompeluksiin mitäkin kangasta kannattaisi käyttää. Oikein avartava kokemus.
Yksi materiaali, jonka olemassa olosta olin täysin tietämätön, oli kanttaukseen käytettävä kiiltävä kuminauha, tai jonkinlainen kanttinauhan ja kuminauhan välimuoto. Sen parempaa nimeä en tälle edes tiedä, mutta äärimmäisen kätevä sillä oli kantata tällaista lähes uimapukumaista kangasta. Suunnitelma A oli reunustaa kanttauksen jälkeen pääntie ruusuhörhönauhalla ja ommella helmiä hopeasydämen ympärille. Lopulta päädyin pelkistetympään suunnitelmaan B. Pelkkä kiiltävä kanttaus ja bling bling -sydän saisivat riittää.
Ohjeessa tyllin alareunaan käskettiin ommella 3 mm leveää nauhaa, reuna jätettäisiin sen paremmin huolittelematta. Ystäväni suosituksesta päätin poiketa ohjeesta. Ostin 10 mm leveää satiininauhaa ja kanttasin sillä tyllien reunat. Ohjeessa hameeseen tuli kolme tyllikerrosta, 2 metriä kuhunkin kerrokseen. Kankaita leikatessa huomasin, että alimpaan kerrokseen valitsemani vedenvihreä tylli olikin ainoastaan 1,5 m leveää. Vatsaavasti valkoisen tyllin leveys oli 3 m. Päällimmäiset tyllikerrokset ovat siis tässä hameessa hieman ohjetta runsaammat, vaikken koko 3 metrin leveydeltä tylliä käyttänytkään. Kanttausnauhaa kun oli ostettuna ainoastaan ohjeen mukainen 6 m. Koska prinsessa Elsan mekko on pitkä, päätin tehdä tyllikerroksista ohjetta pidemmät, sillä olin varmuuden vuoksi ostanut tylliä ohjetta reilummat palat.
Mekon yläosa on ohjeen mukainen. Melkein. Kaula-aukko koossa 98 oli mielestäni turhan antava, joten lyhensin hieman olkapäiltä korkeutta. Sivuilta yläosa oli melko tyköistuva. Juuri sopiva nyt. Sitten aloin järkeillä, mitenköhän pitkään mekko mahtuisi...
Prinsessa Elsa halusi pukea puolivalmiin topin päälleen ja mennä se päällä nukkumaan. Prinsessa Elsa saattaisi haluta pitää jatkossakin toppia erikseen. Tuli ajatus muokata kaavaa niin, että ylä- ja alaosa olisivatkin erilliset. Yläosan jäädessä pieneksi, alaosaa voisi edelleen käyttää. Tai siihen voisi ommella uuden yläosan.
Legginssien tai sukkisten kanssa käyettynä tyllialaosa olisi varmasti hyvä. Mutta prinsessa Elsa oli usein kovin hätäinen, eikä aikaa leggareiden pukemiseen välttämättä ole. Päätin ommella tuosta yläosassa käyttämästäni kankaasta vielä alushameen. Ommeltuani kankaan tuubiksi, ryhdyin ompelemaan alareunaan pientä päärmettä. Kankaan ompelu tuon kuminauhamaisen kanttausihmeen kanssa oli sujunut ongelmitta. Päärmeen tekeminen ilman tuota kanttausnauhaa ei niinkään hyvin. Kone takkusi jatkuvasti. Pikaisesti tulin siihen lopputulemaan, että huolittelisin alushameen alareunan pelkällä saumurin ompeleella. Ongelma oli kuitenkin kuminauhakujan ompelu. Se olisi pakko tehdä ompelukoneella. Yrittäessäni päärmätä helmaa huomasin, että kangas tarrasi kiinni alasyöttäjiin ja tikki oli mitä sattuu. Kai nuo alasyöttäjätkin jostain saisi pois. En vain tiennyt miten ja mistä, joten päätin ensin kokeilla jossain lukemaani leivinpaperikikkaa. Kikka taisi olla kylläkin vahakankaan ompeluun, mutta ehkä tuo toimisi tässäkin. Leikkasin soirot leivinpaperia kankaan alle. Lopuksi revin leivinpaperin pois. Toimi riittävän hyvin. Vähän tuo tikki alapuolelta jäi epätasaiseksi, mutta toisaalta kyse oli alushemeesta ja tuo epätasainen tikki tulisi joka tapauksessa tylliä vasten. Jälki oli riittävän hyvää tähän tarkoitukseen.
Alusahameen ompelun jälkeenkin kangasta jäi edelleen. Prinsessa Elsahan tarvitsi hanskat! Sellaiset saisi hyvin tehtyä jäljelle jääneestä kankaasta. Hanskoihin ei ollut kaavaa, mutta ei kai tuo kovin monimutkaista olisi soveltaakaan, jos jättäisi sormiosat pois. Mittasin tytön käsivarren pituuden sekä käsivarren paksuuden yläosasta ja ranteesta. Leikkasin 30 cm korkeat palaset, yläosastaan 17 cm ja alaosasta 12 cm. Ompelin palaset tuubiksi. Lopuksi ompelin käsin muutamalla pistolla peukulle oman aukon hanskojen alaosaan. Kangas rullautui aika nätisti itsellään, joten en edes huolitellut ylä- ja alareunoja.
Ennen alushameen ja hanskojen ompelua pikku-Elsa oli viilettänyt jäljelle jääneen kangaspalasen kanssa pitkin pihamaita käyttäen kangasta viittana. Nyt Elsa tarvitsisi myös uuden viitan. Se tiesi uutta reissua kangaskauppaan. Viittakankaan lisäksi bongasin jääprinsessalle täydellisesti sopivat jääkristallikoristeet. Sellaiset päätyivät hanskoihin ja viittaan koristeeksi.
Viittaan ostin läpikuultavaa vedenvihreää kangasta. Yläreunan poimutin framillonilla sopivanpituiseksi ja koristelin lopuksi rypytyskohdan ruusuhörhötyskoristenarulla. Viitta kiinnitetään nepparilla. Lopuksi lisäsin yhden jääkristallin ohuella satiininauhalla viitan yläreunaan.
Ohjeen vieressä sooloilut ovat neuloessa tuttua puuhaa. Melkein aina päädyn tekemään jotain ohi ohjeen, omalla tavallani. Toisaalta olen neulonut sen verran pidempään, että neulomisen logiikka on tutumpi, on helpompi lähteä sooloilemaan, kun osaa ennakoida millaisia asioita sooloilun jälkeen muunnellussa mallissa tulee ottaa huomioon. Ommellessa sooloilen varovaisemmin. Tämän projektin kanssa uskalsin kuitenkin lähteä soveltamaan omiani. Mekosta ei olisi tulossa edustusmekkoa juhliin. Mekko tulisi tyttäreni prinsessaleikkeihin ja käyttäjänsä olisi varmasti tyytyväinen, vaikkei ompelujälki kaikilta osin olisikaan priimaa tai vaikka matkan varrella joutuisin turvautumaan hyvinkin "luoviin" ompelumetodeihin. Visio mekon lopputuloksesta muuttui aika tavalla matkan varrella, mutta mielestäni sooloilu kannatti. Kun mekko koostuu useammasta osasta, voi osia käyttää erillään (ja pestä erillään. Alushameelle tipahtivat bolognesekastikkeet heti ensimmäisenä päivänä). Moniosaisena mekon käyttöikäkin olisi epäilemättä pidempi. Ja mikä parasta, toista samanlaista mekkoa ei taatusti tulisi vastaan tarhan naamiaisissa. :)
Ihana prinsessamekko! :)
VastaaPoista