Sähköjohtoa ja antennin piuhoja

Teimme oppilaiden kanssa luokkaretken Euran viikinkikylään. Härkänummella saimme kokeilla monenlaista viikinkipuuhaa. Yhtenä projektina oli taitella kuparilangasta viikinkikoru. Keskimmäinen yllä olevista kaulakoruista on viikinkikylässä taiteltu. Kuparilangan vääntely oli kuitenkin sen verran mukavaa puuhaa, että jatkoin askaretta vielä kotona omilla versioilla.

Kuparilankaa saisi varmasti rautakaupasta ihan ostaakin, mutta inspiraation iskiessä iltasella, täytyi jälleen soveltaa. Mieheni kävi autotallissa purkamassa palasen sähköjohtoa ja antenninpiuhaa. Tuo ohut oli muistaakseni antennin piuhaa. Sitä oli helpoin taitella, mutta kuulemma työläintä purkaa suojakuorestaan. Minulle jäi tosin siitä se helpoin osuus eli korun vääntely. :)

Viikinkikylässä nuo kuparilangat oli etukäteen kuumennettu niin, että lanka olisi taipuisampaa käsitellä ja oppilaidenkin helpompi työstää sitä. Sähköjohtoni oli jonkin verran paksumpaa, eikä sitä oltu lämpökäsitelty. Pihtikäsittelyllä onnistui kuitenkin tuonkin vääntely. Kuumentamaton kuparilanka on väriltää paljon kirkkaampi.

Mieheni kävi autotallissa kuumentamassa samaista paksua kuparilankaa punahehkuun, jolloin pinta mustui. Patapatakäsittelyllä hioin kuparinhehkua uudelleen näkyviin, joskin paljon tummemmaksi tuo kuumennettu lanka silti jäi. Tavallaan kiva tuollaisena hieman kaksivärisenäkin. Itse taipuisuudessa en kovinkaan suurta eroa huomannut kuumennetun ja kuumentamattoman kuparilangan välillä.

Viikinkikylässä kuparilangat oli valmiiksi pätkitty sopiviin paloihin ja alkukierteet oli etukäteen valmisteltu, jolloin pihtien kanssa puuhastelu onnistui oppilailtakin helpommin. Vääntelyn jälkeen annettiin hieman vasarakäsittelyä ja pinta kiillotettiin lopuksi karhuvillalla.

Kaikin puolin hauska retkipäivä. Juhannusta edeltävällä viikolla Härkänummella vietetään muinaisaikaan tapahtumaa, jolloin viikinkikylän touhuihin pääsee osallistumaan kuka tahansa. Muulloin viikinkikylä aukenee lähinnä tilauksesta. Korujen teon ohessa taoimme sepän pajassa, ammuimme jousipyssyillä ja keihästimme "kaurista". Evääksi leivoimme nuotiolla herneleipää. Täytyy ehkä sitäkin joskus itse kokeilla. Taikina oli yksinkertainen. Yön yli vedessä turvotetut herneet survottiin ja survokseen lisättiin ohrajauhoja. Pallerot taputeltiin minirieskoiksi ja paistettiin parillalla. Maku oli jotain hernerokan ja perunarieskan välimaastosta. Luonnon helmassa nautittuna voin sulaessa vastapaistetulla rieskalla maku oli mitä mainioin.

Aurinkoiset kesähousut

Joku aika sitten testasin uusimman Ottobren (3/2017) Summer Kids -kaavaa. Malli oli neidillemme kovin väljä ja jo tuolloin jouduin kaventelemaan housuja reilulla kädellä. Summer Kidsissä etukappale on ommeltu yhdestä palasesta, koska joutuisin alkuperäiskaavaa joka tapauksessa kaventamaan, päätin muokata mallin niin, että etukappale ommellaan kahdesta osasta. Alkuperäiskaavasta ei lopulta tainnut ihan hirveästi jäädä jäljelle. Toisaalta tarkoitukseni olikin muokata kerrankin tyttärelleni hyvin istuvat leggarit

Ompeluharrastukseni ollessa vasta alkutaipaleella, ostin Hellapuusta kympillä tilkkusäkin. Paperikassillisen täyteen sullottuna erinäköisiä, -muotoisia ja -kokoisia kankaita. Sittemmin noita sekalaisia tilkkuja on kertynyt yllin kyllin ihan omistakin ompelujämistä, mutta aika monta projektia on jo syntynyt tuosta kympin kassistakin. Tämä kangas on poimittu juurikin tuolta Hellapuun tilkkusäkistä. Pitkiä kapeita soiroja, joilla ei olisi niin väliksi, jos kaavamuokkauskokeiluni karahtaisivat kiville. Vaan hyvin kävi. Kerrankin onnistuin ompelemaan hyvin istuvat leggarit! Vaikka kangasta oli niukalta, sain vieläpä kuviokohdistuksen edestä ja takaa osumaan aika kivasti. Sivusaumoilla ei niin väliksikään.

Malli tällä kertaa kipsikätisenä. Kuten rosoisista polvistakin huomaa, tälle neidille aina sattuu ja tapahtuu. Onneksi kipsi ei ole paljon neidin menoa haitannut ja kohtapa tuo saadaan toivon mukaan jo poiskin.

Mansikka-raparperijäätelö

Lelujen kerääminen -Mikä ihana tekosyy tehdä lapsille (itselle) kototekoista jäätelöä! Muutamia vuosia sitten ostin jäätelökoneen. Ensimmäiset pari vuotta kapistus taisi pyöriä keittiökaapin perukoilla käyttämättömänä turhakkeena. Kunnes pari vuotta sitten bongasin äitini ET-lehdestä raparperijäätelön ohjeen. Ihanan helppo ja maukas. Tuota perusreseptiä olen sittemmin muunnellut mm. maidottomaksi ja miten milloinkin. Nykyään kaikille perheenjäsenillemme käy jo laktoosittomat tuotteet, joten useimmiten maidollisena versiona, vaikkakin tuo soijaversiokin on huippuhyvää.

Tänään tällainen versio:

2 dl kermaa
2 dl turkkilaista jogurttia
3/4 dl vanilijakastiketta
3 rkl kototekoista raparperihilloa
3 isoa mansikkaa pienen pieniksi kuutioiksi pilkottuna
1 tl vanilijasokeria
n. 2-3 rkl sokeria (tai tarpeen mukaan)
ripaus kardemummaa

Kerma vatkataan. Lisätään jogurtti ja vanilijakastike, raparperihillo sekä mansikat. Lisää vanilijasokeri. Massan makeus riippuu hyvin pitkälti tuosta hillon makeudesta. Makeutta kannattaa siis maistella ja lisäillä sokeria tarpeen mukaan. Kun massa on sopivan makeaa, lisätään lopuksi hippunen kardemummaa.

Itse jäätelön teossa kannattaa noudattaa jäätelökoneen ohjeita. Omassani tuo massa pyöri kahdessa erässä 10-15 min kerrallaan. Periaatteessa tuo varmasti onnistuu ilman jäätelökonettakin, jos sekoittelee massaa muutamia kertoja jäätymisen aikana. Aikaa vaan menee enemmän.

Annoksia riittää neljälle.

Ommeltu origamikortti

Läheinen ystäväni täytti keväällä 40. Kyllä, tuo sama on itselläni edessä pikemmin kuin huomaankaan. Kääk. Mitään juhlia ei järjestetty, mutta parin ystäväni kanssa päätimme kutsua itse itsemme kylään myöhästyneitä syntymäpäiviä juhlistamaan. Opiskelimme aikoinaan samaan aikaan kuvataiteen sivuainetta. Minulla kuvataiteen harrastaminen on työelämään mentyä jäänyt. Ja sen kyllä huomaa. Kynä ei ole piirtämistarkoituksissa käteen kovin usein päätynyt. Kuinka vaikeaa voi olla piirtää vaikkapa ihan vain suoraa viivaa (jos ei periaatteestakaan halua käyttää viivainta)? Ystäväni sen sijaan on parin viime vuoden aikana piirtänyt ja maalannut paljonkin. Päivittäin. Ja senkin huomaa. Tietoisuus tästä ei ainakaan lievittänyt korttia tehdessä itsekritiikin määrää.

Pari vuotta sitten kävimme ystäväni kanssa taidemessuilla. Muistan, miten huomionsa kiinnittyi tuolloin peuramaalauksiin. Peurat ovat olleet tuttu aihe hänen omissakin piirroksissaan. Halusin siis tehdä hänelle peurakortin.

Aluksi ryhdyin piirtämään...

...mutta ei. Peurani näytti kaiken lisäksi enemmän antiloopilta kuin peuralta. Uusi visio ja uusi toteutustapa. Tyttäreni halusi juuri pari päivää sitten tehdä ompelukuvia. Sama strategia kävisi tähän korttiin. Ompelemalla viivoista saisi ainakin kirjaimellisesti lankasuoria.

Piirsin ensin pahvipohjalle uuden mallin peurasta. Otin sitten tismalleen samankokoisen tyhjän pahvin ja teippasin ne päällekkäin. Sitten aloin pistellä neulalla reikiä viivojen risteämiskohtiin. Toki tämän kaiken olisi saanut paljon helpommalla printtaamalla netsitä valmiin kuvan ja teippaamalla sitten tuo printti korttipohjan päälle. Mutta jos idea sattuu tulemaan lauantaina, eikä huushollista löydy yhtään toimivaa tulostinta. Silloin on pakko mennä vaikeamman kautta ja piirtää kuva itse.

Kesä antoi vihdoin merkkejä saapumisestaan. Aurinkoisella terassilla oli ihanaa ommella peuraa esiin pisteviidakosta. Näihin taitaa jäädä koukkuun. Mutta ehkä ensi kerralla oikaisen. Printtaan töissä valmiiksi niitä origamieläimiä ja sitten vain ompelen. Lisää lämpimiä kevätpäiviä kiitos!

Perus collarit

Poikani housulaatikossa tuntuu solkenaan toistuvan sama ilmiö: puhkinaiset polvet ja knaftit lahkeet. Tilanne kaipaa selvästi päivitystä. Housujen luottokaavani on jo pitkään ollut Happy Champ (OB 6/2014), tuota samaa luottokaavaa sovelsin tälläkin kertaa. Nyt karsin siitä kaiken ylimääräisen pois. Ei takataskuja, ei etutaskuja. Pelkät peruscollarit huutavaan housupulaan. Käyttäjältä tuli tosin heti palautetta, että taskut olisi tarvinnut olla. Ehkä niihin seuraaviin taas taskujen kanssa.

Paitana päällä tällä  kertaa syksyllä ompelemani Ryhmä Hau -paita, pikkusiskolleen ompelin tuolloin  samasta kankaasta Paperplane-kaavaa mukaillen mekkosen, mutta jostain syystä kuvaamatta ovat jääneet kummatkin.

Vanhoissa collareissa puhkinaiset polvet saivat paikaksi tällaiset oliot. Sitä mitä ei voi peittää, pitää korostaa -logiikan mukaan ompelin lahkeen sisäpuolelle aplikoidut paikat ja leikkelin reiät polvissa isommiksi.

Hetken kyllä mietin näitä polvipaikkoja aplikoidessa, että oliko hommassa järjen häivääkään. Lahkeen sisällä ompelutila oli tuskaisen pieni ja kuvioita kinnittäessä sai nysvätä toden teolla. Melkeinpä samassa ajassa olisi ommellut uudet peruspertticollarit. Toisaalta poika itse oli kovinkin iloinen uusista polvipaikoistaan. Kai niillä vielä hetkeksi tulee käyttöikää housuille -Kunnes ne lahkeetkin jäävät liian knaftiksi.

Turbaanipipo

Punatukka ja kaksi karhua -blogissa oli hauska turbaanipipon ohje. Kaavoitus ja työvaiheet oli erittäin selkeästi ohjeistettu ja pipo oli nopea tehdä. Pipon ompelu onnistui kaiken lisäksi lähes kokonaan ilman ompelikonetta! Rusettiin sai jälleen mukavasti kulumaan palasen tilkkulaatikkoon kertyneistä pikku palasista. Täytyy ehkä tehdä turbaanipipo itsellekin, sen verran toimiva kaava tuntui olevan. :)

Folklore-sukat

 

Idea folklore-sukkiin on kytenyt jo pitkään. Lieneekö sitten Suomi 100 hypetys saanut alitajunnan haluamaan jotain hyvin perinteikästä kirjoneulekuviota. Vaikka tiedä sitten, kallistuuko enemmän naapurimaiden puoleen tämä kyseinen mallikerta. Kansanperinnettä joka tapauksessa. Laitoin joskus Pinterestistä talteen tämän mallin pelkistetyistä ukoista ja akoista. Jotenkin näin päässäni mallikerran heti punavalkoisena. Nyt kun idean linkittämistä varten seurasin itsekin tarkemmin talteen poimimaani Pinterest-linkin alkuperää, huomasin kuvia eteenpäin selaillessa, että myös niissä tuo kuvio oli toteutettu juurikin punavalkoisena.

Aluksi aloitin varteen mallikerranmukaisen kukkaiskuvion, mutta totesin sen olevan sukan varteen liian isoa. Kukkakuvio jäi sukan varressa jotenkin sekavaksi ja purin aloittamani kuvioinnin. En oikein keksinyt tilalle mitään mielekästä, joten päätin jatkaa noita ukko-akkarivistön reunaan neulottuja neliöitä sukan loppuosuudellekin.

Nyt jos aloittaisin sukat uudelleen, tekisin muutamia juttuja toisin. Aloitusresorin neuloisin punaisella. Samoin nuo kärkikavennusten reunat. Nyt neuloin kavennuskohdissa 4 silmukan leveydeltä valkoisella. Ainakin omaan silmääni tuo valkoinen raita kavennusten reunassa näyttää vähän pöljältä. Punainen olisi ehkä vähemmän pöljä. Mene ja tiedä, mutten purkaakaan enää jaksanut. Tämmöiset nyt tuli.

Toinen pöljyys tapahtui varren takaosassa. Ukko-akka -kuvion jälkeen aloin kaventelemaan vartta nilkkaa kohti. Neuloin keskelle taakse tuollaisen "vetoketjua" muistuttavan pystyraidan, kun ajattelin että kavennan sitten sen molemmin puolin tasaisesti. Sinänsä ajatuksena ihan ok, mutta taas jos toisen kerran tekisin, neuloisin tuonne taakse palkin näitä neliöitä enkä tuollaista "vetoketjukuviota".

Lankana Novitan Venla. Puikot 2.25. Varressa ja ukko-akka -kuviossa silmukoita 96, neliörivistössä aluksi 95. Jalkaosaan kaventelin määrän tasaisesti 80 silmukkaan.

Karusellitunika

Kangas-Mallalla oli viime viikolla paketit ilman postikuluja -kampanja. Ihastuin tuohon karusellikankaaseen ja samalla ostoskoriin suhahti muutama muukin kuosi. Eilen kangaspaketti tuli postissa ja tyttärelle piti alkaa saman tein ompelemaan heppakarusellipaitaa.

Karusellikuvio on painettu kumpaakin hulpioreunaan eli tunika on ommeltu "väärään langansuuntaan". Kangas on tosin varsin josutava kumpaankin suuintaan eli sinällään sillä ei varmastikaan suurta merkitystä ole. Kangasraportti oli tilattavissa 40 cm:n osioissa. Puntaroin tilaisinko 40 vai 80 cm. Lopulta päädyin kapeampaan siivuun. Nippanappa leveys riitti, vaikkei tunikan helmasta kovin leveää tullutkaan. En oikein löytänyt helmastaan riittävän kapeaa tunikakaavaa, joten muokkasin sellaisen itse. Yläosa on perus teepparikaavaa, alaosa A-linjaisesti levennetty kankaan leveyden suomissa puitteissa.

Kankaan valkoset salmiakit olivat luonnonvalkoisia. Aluksi suunnittelin päätielle valkoista resorikanttausta, mutta puhtaanvalkoinen resori olisi saanut salmiakit näyttämään nuhjuisen värisiltä, joten tein kanttauksen vihreällä.

Tilkkupäivä

Viikonloppu antoi vähän jo viitteitä siitä, että kevät saattaisi sittenkin olla tuloillaan. Tänä aamuna satoikin sitten taas räntää. Riittäisi jo. Ensimmäisten lämpimien päivien myötä aloitin kuitenkin jokakeväisen perinteeni: Kuu kiurusta kesään, puoli kuuta selkäkrampista. Jep, joka vuosi sama virhe. On näköjään pakko heilua haravan varressa, kunnes selkä irtisanoo sopimuksensa siitä hommasta. Lauantain kun haravoi pihaa ja pientareita, sunnuntain saikin viettää ompelupäivänä.

Iski tilkkujen tuhoamisvimma. Kaivoin tilkkulaatikkoni pohjiaan myöten ja lopputuloksena syntyi pojalle kolmet uudet bokserit. Kätyrikankaasta riitti peräti jokaiseen palaseen samaa kangasta, joskin nuo keskipalat edessä ja takana jouduin taiteilemaan väärään langansuuntaan. Onneksi kuvio on sen verran sekava ja melskeinen, ettei haittaa, vaikka keskiosassa kätyrit ovat kellahtaneet. Joustoa löytyi kumpaankin suuntaan, nähtäväksi jää, miten sitten pitää muotonsa.

Kahdet muut bokserit on koottu niin pienistä rippeistä, että niihin joutui miksailemaan kahta eri kangasta. Toisaalta ihan kivat niin. Kaavana näissä Mr Leopard (OB 6/2016). Varmasti helpommalla pääsisi, kun kävisi marketista ostamassa paketillisen kalsareita, mutta jotenkin merkillisellä tavalla palkitsevaa, kun saa pienistä rippeistä ja riekaleista ommeltua käyttökelpoisia vaatteita.

Summer Kids caprileggarit

Ompelin eilen illalla pojalleni tilkuista Ryhmä Hau -boksereita, kun tytär tuli ilmoittamaan, että myös hänelle pitää ommella shortsit. Pengottuaan kangaslaatikkoni pohjiaan myöten ja puntaroituaan pitkään eri kuosivaihtoehtoja, löysi hän lopulta Verson Puodin pinkkiä Auringonkukkaa. Siitä pöksyt tuli ommella. Mielessä välähti heti Ompeluelämää-ryhmässä näkemäni legginssien kuviokohdistusmokat. Kyseinen kangas oli juuri sellainen, että huolimattomalla kohdistuksella näistä tulisi kotihousut.

Ajattelin pelata varman päälle ja valitsin kaavaksi uusimman Ottobren (3/2017) Summer Kids mallin. Tuossa etukappale tehdään yhdestä osasta, jolloin hävyttömän etumuksen mahdollisuus poistuisi. Takasaumassakin sain kuvion osumaan aika mukavasti.

Kaavan kanssa sen sijaan oli vähän työstämistä. Puntaroin alunperin teenkö koossa 98 vai 104. Koska neiti on aika sutjakkaa mallia, päädyin kokoon 98. Ensisovituksella pöksyt näyttivät ihan kamalilta, etenkin etumus näytti ihan pöljältä. Päädyin saumuroimaan kummastakin sivusaumasta reilun siivun pois. Toinen sovitus näytti jo paremmalta, mutta turhaa väljyyttä oli edelleen edessä ja lahkeissa. Kavensin sivuja entisestään. Lopulta sain caprileggarit näyttämään kutakuinkin passelilta. Etumukseen jäi edelleen pientä löysyyttä, mikä johtunee tuosta 1-osaiseta etuosasta. Takamus istuu erinomaisesti. Ehkäpä surautan tilkuista vielä toiset shortsit niin että kavennan mallia suosiolla ja tuunaan etuosan kahdesta palasesta.