Normaalisti maximekot voi unohtaa tällä päärynävartalolla, jossa yläkroppa on melkeinpä kaksi vaatekokoa pienempi kuin alakroppa. Kaupan maxit näyttävät lähes järjestään pöljiltä päälläni. Edellis keväänä tosin onnistuin vahingossa heräteostona ruokakauppareissullani löytämään päälleni istuvan maximekon Cittarista.
Maximekon pukeminen tähän varteen oli siis haastavaa, muttei mahdotonta. Tykästyin Ommellisen Mekkosen kaavaan, joten päätin kokeilla, taipuisiko se muokattuna myös maximekon pohjaksi. Piirtelin kaavan yläosan Mekkosen kaavalla, mittailin tuosta cittarimekostani sopivan pituuden, alahelman leveyden ja kaarevuuden. Tämän jälkeen piirsin jokseenkin suoran, loivasti helmaa kohti levenevän linjan lantiolta alahelmaan.
Kankaan kuosi on jotain aivan muuta, kuin olin etukäteen ajatellut. Kangaskauppaan marssiessani olin menossa hakemaan kukkakangasta, jotain isoja ruusuja ehkä. Vaan eipä sellaista löytynyt. Kun mitään sen tapaistakaan ei paikallisesta kangaskaupasta löytynyt, päätin keräillä kärryyn pinon ehkä-kategorian kangaspakkoja. Lopulta päädyin vähän huvittuneen nostalgisin fiiliksin tällaiseen punamustaan jättitiikerikuosiin. Kuosi toi etäisesti mieleeni 7.-luokalla ompelemani hupparin. Saimme tuolloin vapaat kädet valita hupparikankaan. Ystäväni kanssa olemme monasti jälkeenpäin nauraneet, että kaikista maailman kuoseista valitsimme mustavalkoisen tiikerikuosin neonpunaisilla tehosteraidoilla! Nyt taitaa olla ympyrä sulkeutumassa, kun ompelin maximekon punamustin maxitiikeriraidoin. Ei sentään sitä neonpunaista. :D
Yleensä kankaiden kanssa käy niin, että mitä ihanampi kangas, sitä pidempään jemmailen sitä varastossa, koska kangasta ei malta leikkailla, jos vaikka jotain meneekin pieleen. Vähemmän vakuuttavista kankaista tulee yleensä ommeltua paljon nopeammin, kun ei niillä niin väliksi, jos sitten kiville karahtaisikin. Kangas oli siis mitä loistavinta kaavantestailukangasta. Edullistakin vielä (ihmekös)! :D Kangasta leikatessa myyjä huomasi toisessa reunassa lähellä hulpiota muutamia reikiä. Myyjä kysyi oliko minulle ok, jos leikkaisikin kangasta samaan hintaan tuplamäärän, jotta saisin varmuudella suunnittelemani mekon tehtyä. Kuulin sisäisen Sulo Vilenini vastaavan myöntävästi. Toki, kun kerran halvalla sai. Huomasin ajelevani kotiin mukanani reilu 3 metriä punamustaa hieman kiiltäväpintaista jättitiikerikangasta. Härregud!
Saumurin paininjalan alla kangas taipui mukisematta tahtooni, mutta ompelukoneen kanssa tuolla kiiltäväpintaisella liukkaalla plurulla, mitä lie keinokuitusekoitetrikoota sitten ikinä onkaan, oli aivan oma tahtonsa. Alunperin suunnittelin tekeväni pääntien ja hihansuut kuten edellisessä mekkosesessakin kääntämällä kankaan nurjalle ja tikkaavani kaksoisneulalla. Tällä kankaalla kaksoisneula teki hyppytikkejä eikä taitos näyttänyt hyvältä. Suunnitelma B: Kanttasin pääntien ja hihansuut foe-nauhalla. Helman kanssa joutui käyttämään enemmän luovuutta, sillä helman halusin temppuiluista huolimatta tikata kaksoisneulalla. Tätä varten leikkelin kaavapaperista kapeita soiroja, jotka ommellessa ujutin paininjalan alle kankaan nurjalla puolella. Kaavapaperia apuna käyttäen kaksoisneulankin ommel oli moitteetonta. Oma operaationsa oli toki repiä lopuksi nuo kaavapaperisoirot pois.
Mutta mitä ihmettä tuosta lopusta kankaasta tekisi??? Päheät leggarit? Mielessä on ollut ommella joskus itselle leggarit, kun vain löytäisi sopivan kaavan. Tämä kangas lienee omiaan tuollaisenkin kaavan testailuun. :)
Kivalta näyttää tämäkin mekko, hyvin onnistunut kaavan muokkaus! Ite en oo koskaan osannut maximekkoja käyttää.. Pitäis ihan opetella kun ne on kuitenki niin kivan näköisiä.. Ihan tuttu juttu, että ne ihanimmat kankaat jää helposti vaan marinoitumaan kun ei raaski leikata.. :D
VastaaPoista