Kun liian vähästä tuli vähän liikaa

Tarina siitä, kuinka erään possupussin myötä lähdin tietoisesti oman mukavuusalueen ulkopuolelle ja liian vähästä kankaasta tulikin omaan makuuni vähän liikaa ...kaikkea. Liikaa väriä. Liikaa rypytystä. Liikaa levottomuutta. Liikaa ...kasaria..?

Viime vuonna tilasin Poppanavakalta pienen akkainpaketin. Pääsääntöisesti sen antimet olivat tosi kivoja. Pari pienempää palaa oli plaah kategoriassa. Tuo yksivärinen on omaan makuuni vähän turhan räikeä väritykseltään. Sitä oli max puoli metriä. Sitten oli tuon helman korkuinen pala mitäliekasarikuosia. Muistaakseni itselläni oli suunnilleen tuolla värityksillä ja kuosityylillä lapsena paita. Oli se silloin kiva, mutta kun kasarin on kertaalleen elänyt, ei kasarityyli enää oikein iske. Yksivärisen räikeän kankaan ja kasarikuosin värit tuntuivat kuitenkin nappaavan yksiin. Päätin ommella niistä kaavantestausmielessä arkimekon.

Suuri Käsityö 1/2015 lehdessä on samasta mekkopohjasta erilaisin hiha-, helma- ja vyöratkaisuin koottu 4 hieman erilaista muunnelmaa. Itse onnistuin tekemään samaisesta mekkopohjasta viidennen eri variaation, sillä materiaalia ei riittänyt hihoihin. Pääsääntöisesti käytin pohjana mallia nro 7, mutta ilman hihoja. Materiaalia ei myöskään riittänyt ohjeen mukaiseen kaksinkertaiseen olkakaarrokkeeseen, mikä sinällään ei kyllä tunnu haittaavan. Yksinkertaisenakin toimii ihan hyvin. Vyökin piti alunperin jättää pois, enkä tehnyt ohjeistettuja vyöaukkoja sivusaumoihin. Päällä mekko asettui kuitenkin paremmin vyön kanssa, joten kankaan rippeistä sain kuin sainkin kahdesta eri palasta ommeltua vielä erillisen vyön.

Kaavaa täytyy vielä miettiä, mennee sellaiseen ehkä-kategoriaan. Mutta kokonaan yksivärisestä kankaasta. Ehkä.

Kisapaita

Meidän perheessä ei ole aiemmin liiemmälti jalkapallon MM-kisoja seurailtu. Tällä kertaa 6-vuotias jalkapalloilijan alku on pitänyt huolen siitä, että kisat on tässäkin torpassa noteerattu. Kisoja varten ompelin pienelle Ronaldo-fanille kisapaidan. :)

Talvella tilasin Nimipyyhe.comilta tuollaista jalkapallotrikoota. Mikälie nuukuuskohtaus iskenyt tuolloin, kun tilasin kangasta kovin knaftisti.  Tai sitten järkeilin kuosia pelkkiin hihoihin. Kangaskapinalta ostettu vaaleansininen trikoo tuntui värin puolesta natsaavan tähän jalkapallokuosiin täydellisesti ja surautin siitä kesäpaidan, jossa etuosa on puoliksi pallokuosia. Hyvä että olin nuukaillut kankaan kanssa, koko etuosa, saati paita palloja täynnänsä olisi ollutkin liikaa. Nyt juuri sopivasti.

Kaavana Graphic Prints (OB 3/2017). Tuntui olevan aika pitkä ja kaponen malli. Lyhensin helmaa, kun tuntui sovittaessa nappaavan alaosa lantiolta kiinni ja paita jäi typerästi pussittamaan keskeltä. Nuo helmahalkiot antavat toki alas lisäleveyttä, mutten ole sittenkään varma, tykkäänkö niistä. Käytössä taittuu helposti tuo etuosa halkion kohdalta ylös...

Pääntiestä tykkään. Loiva V-aukko tuo siihen pientä muunnelmaa ihan perinteiseen nähden. Hihansuut kanttasin jalkapallokuosilla saaden paitaan hieman lisäilmettä. Takaa katsoessa jalkapalloista ei näykään kuin nuo kapaeat hihansuukaitaleet.

Kuvausmiljöönä tällä kertaa työkaverini mökkimaisemat Kustavissa. Huikean hieno paikka!

Villejä lupiineja

Normaalisti ovat pihan reunustat sekä läheisen metsätien varsi piukassa lupiineja, tänä vuonna oikein odotin tuota lupiiniloistoa. Vaan nytpä onkin ollut niin kuivaa, että lupiinisato on paljon normaalia pienempi. Metsätien laidasta olivat nuupahtaneet melkein kaikki. Lehdet lontollaan eivät olleet jaksaneet kukkia. Tien varsilta kävin kuitenkin poimimassa lupiineja, jotta pääsin kokeilemaan saanko kukista sinistä väriä.

Ensimmäiseen erään laitoin valkoista seiskaveikkaa. Tulos oli aika harmaa, siniharmaa kylläkin. Väriä näytti olevan liemessä vielä hyvin jäljellä ja laitoin toisen vyyhdin luonnonvalkoista seiskaveikkaa. Tällä kertaa tuloksena turkoosi lanka. Molemmat langat olin etukäteen purettanut raparperin kukkavarsilla (väri jää aika neutraaliksi) Lopuksi heitin yöksi vielä jälkiliemeen luonnonvalkoista Venlaa, jonka olin kertaalleen hieman epäonnistuneesti keitellyt suolaheinäliemessä. Väri oli tuolloin jäänyt aika plassun vihertäväksi, ei oikein minkään väriseksi. Lupiinien jälkiliemessä väri muuttui merenvihreäksi.

Höntsäilypäivä Turussa

Mutturallan karhukangasta marinoitui pitkään kangaslaatikossa. Keväällä sain siitä vihdoin ommeltua pitkähihaisen tunikan Roses On Grey kaavaa mukaillen (Ottobre 4/2016). Sitten tuli kesä etuajassa. Toukokuun helteissä ei pitkähihaiselle tunikalle ollut käyttöä ja sen kuvaaminenkin jäin. Kesäkuun koittaessa säät viilenivät ja tänään Turun seikkailupäivään tunika puettiin vihdoin ensi kertaa päälle. Enemmän tästä tulee ehkä kuvaus höntsäilypäivän etapeista kuin itse tunikasta, mutta vilahtelee tuo tunika näissä kuvissa mukana. :)

Aloitimme päivän Turun linnasta. Linnassa olikin lapsille tosi kiva opastettu ritarikierros. Kierroksen alussa lapset saivat ritariviitat itselleen ja osallistuivat pikkuritarikoulutukseen. Kierroksen lopuksi tapasimme itse kuningattaren, joka löi kokelaat Turun linnan pikkuritareiksi. Ennen kuningattaren tapaamista oli opeteltu tärkeitä ritarillisia taitoja, kuten oikeaoppista kumarrusta ja niiaamista sekä opeteltiin, miten kävellä takaperin tai sivuttain, sillä kuninkaallisille ei koskaan saanut näyttää selkäänsä.

Illalla ritaritaitoja harjoiteltiin myös kotona. Ajatella, että meillä asuu nyt aatelisia ihan kaksin kappalein!

Ritarikierros ja linnamiljöö oli lapsista niin hauska, että he halusivat tehdä oman omatoimilinnakierroksensa vielä opastetun kierroksen jälkeen. Kiersimme linnan tänään siis kahteen kertaan. Jälkimmäisellä kerralla oli aikaa paremmin tutkailla mielenkiintoisia syvennyksiä, vankityrmiä ja linnan ulkopuolta.

Pikkuritarit saivat linnakierrokselta muitoksi omat vaakunaviirit. Viirit kädessä lähdimme Aurajokea seuraten kävelemään kohti keskustaa. Matkalla pysähtelimme lapsia kiinnostaviin paikkoihin -Kuten kanankaaliviidakkoon. :)

Bongasimme reitin varrelta myös Suomen Joutsenen. Itse laivaa kiinnostavammalta näytti kuitenkin lähistöllä oleva jättimäinen laivan potkuri. Sen sisään kelpasi kiivetä jalkoja lepuuttamaan.

Matkaa keskustaan kertyi melkein kolme kilometriä. Uskomattoman hyvin kohta 5-vuotias ritarimmekin jaksoi reittiä taivaltaa. Matkan varrelta bongasimme upeita patsaita, suihkulähteitä, jättiläispäivänkakkaran ja muuta mukavaa. Joen varren ravintoloiden edestä löytyi myös leikkilaivoja lapsille.

Vasta reitin loppuvaiheilla pysähtyessämme syömään, bongasin ravintolan tiskiltä Piiloleikkivihkosen. Kävelemämme reitin varrella olisi ollut piilotettuna 28 lasten tekemää minipatsasta! Reitti oli toki hauska seikkailla nytkin läpi pysähtyen aina lapsia kiinnostaviin paikkoihin, mutta paljon jännittävämpää reitin kulku olisi ollut yrittäen löytää noita matkan varrelle kätkettyjä minipatsaita. Joudumme ehkä tekemään tänä kesänä vielä toisenkin Turku-päivän. :) Piiloleikkireitistä sekä muista kulttuurikuntoilureiteistä lisää Turun kulttuuritoimen sivuilla.

Koska lapsilla riitti virtaa vielä linnaseikkailun ja kaupunkikierroksen jälkeenkin, suuntasimme lopuksi vielä Kupittaan seikkailupuistoon. Tosi kiva ja monipuolinen leikkipuisto oli tämäkin.

Kotiin palatessa isi oli lämmittänyt paljun ja reissupölyt huuhdottiin pois kotipihassa. Iltapalalla kuului yhdestä suusta: "Tänään oli tosi kiva päivä!" Niin oli. :)

Jo joutui armas aika...

Uskomatonta miten nopeasti aika rientää. Vastahan meille lähettivät kutsun eskariin. Äidille jonkin asteen kriisin paikka oli taannoin sekin, eihän meillä asunut kuin pieniä lapsia... ja eskarikutsuja lähettävät! Nyt on esikoisella jo eskaritodistus kädessään ja ensi syksynä edessä ekaluokka. Kuin huomaamattaan on vuosi taas humahtanut, monta taitoa karttunut -ja hammasta irronnut. :) Eskareiden kevätjuhlaan askartelin opettajille pienet paketit kiitoksena kuluneesta vuodesta. Ihan huippu henkilökuntaa ovat kaikki tyynni ja varmasti kiitoksensa ansainneet.

Kääräisin hieman kiiltävänhohtoista puuvillalankaa eri kokoisten puuhelmien ympärille (nakkisormista helpottaa huomattavasti, kun työntää puuhelmen kerintävaiheessa tikun tai sukkapuikon nokkaan). Pujottelin minilankakerät siimaan kolmen kerän ketjuiksi. Kerien väliin pujottelin pari pientä lasihelmeä erottamaan kerät toisistaan. Keriessä lanka kannattaa neulalla pujotella silloin tällöin lankojen alta, jotta kerästä tulee tiiviimpi. Ilman pujottelua lanka lipsahtaa helposti löysille lenkeille ja kerä lähtee purkaantumaan.

Kääräisin kaulakorut kortin reunukseen ja sujautin kortit koruineen pieniin pussukoihin. Korteiksi tulostin kuvat harvahampaisesta eskarilaisen hymystä. Myös pikkusisko halusi antaa tarhan tädeille kortit, joissa olisi hänen kuvansa. Samanlaiset lankakeräkorut lähtivät myös tarhan tädeille kiitokseksi kuluneesta vuodesta.

Lahjapussukoiden toinen puoli koristeltiin uniikein taideteoksin.

Osa "tädeistä" sai lankakeräkorvikset. Värivalinnat olivat lasten päättämiä sen mukaan, minkä värisiä vaatteita "opet" heidän mukaansa tykkäsivät käyttää. :)