Pionin jämät mekoksi

Jämäpalaprojektini jatkuivat kaivelemalla esiin Pionin jämät. Oman Pioni-mekkoni ylijäämänä tilkkulaatikosta löytyi 30-20 cm korkea koko kankaan levyinen Pioni-soiro. Järkeilin tekeväni siitä mekon yläosan. Pikainen viimeaikaisten Ottobre-lehtien selailu ei tuottanut oikein järkevää täsmäosumaa haluamanilaiseen malliin. Muistelin tehneeni ainakin kerran aiemmin matalayläosaisen mekon ja pengoin blogiarkistojani. Löysin Ottobren (4/2016) Hummingbird-kaavan, jota olen käyttänyt kerran aiemmin (tosin silloinkin hieman omin sooloiluin). Kyseistä kaavaa mukaillen sain tehtyä mekon yläosan. Muistelin kaavan olevan melko lyhyt ja leveä ja pidemmillä hihoilla. Modasin siis kaavaa lyhythihaiseksi (koska kankaan riittävyys oli knafti). Helman tein kokonaan mutulla, pidemmäksi ja malliltaan suoralinjaisemmaksi. Ja sitten ihan vain laiskuuttani modasin myöskin tuon pääntien tavanomaisemmaksi ilman resorikanttauksia ja tuota pientä v-leikkausta. Kaavan leveyttä kompensoin käyttämällä kokoa pienempää kaavaa (ja siltikin mekko on minun silmään ihan hiukan turhan leveä), sivusaumoja ommellessa kaarsin saumurilla vielä aika leveän soiron pois kainaloiden alta.

Mekko ei ole tulossa omalle tyttärelleni, mutta häneltä kysyin apua helman väriin. Vaihtoehtoina oli vaaleanpunainen ja harmaa trikoo. Kumpikin oli suht lähellä Pionin sävyjä, mutta toisaalta kumpikaan ei ollut sävyltään ihan täydellinen. Pionin kukat taittavat ehkä hiukan enemmän vanhaan roosaan, kuin minun vaaleanpunainen trikooni ja tuo varastoistani löytyvä harmaa puolestaan taittaa hieman enemmän lilaan kuin Pionin pohjaväri. Hieman yllättäin tyttäreni puolsi helman väriksi mieluummin harmaata kuin vaaleanpunaista, joten sillä mentiin.

Ehkä tuota harmaiden sävyeroa saisi hälvennettyä, jos tuohon kankaiden rajakohtaan solmisi vaaleanpunaisen rusettinauhan/vyön. Mutta kauanko tuollainen vyö sitten pysyisi lasten touhutessa. Tuskin kauaakaan. Ei täydellinen lopputulos, mutta jämäpalaprojektiksi ihan kelvollinen. Tarkoitus oli kuitenkin ommella tilkuista ihan vaan perus käyttövaate.

Kaavan venytystä

Vuosia sitten lainasin kirjastosta Ottobren, josta piirsin pojalle Happy Champ housukaavat (OB 6/2014) koossa 110. Happy Champeja on tullut vuosien saatossa ommeltua useammatkin kappaleet erilaisina variaatioina. Mutulla olen aina itse tuota alkuperäiskaavaa suurennellut astetta suuremmaksi. Tällä kertaa päädyttiin jo kokoon 146. Tiedä sitten paljonko alkuperäiskaavasta on enää jäljellä, mutta housut näistäkin tulivat. Alkuperäismallista muuntelin tietoisesti etutaskut erilaisiksi. Myös lahkeen suut jätin tässä variaatiossani ilman resoria.

Tykkään erityisesti tuosta housujen takaosasta. Niissä on tuollainen hieman farkkumainen leikkaus. Farkkuja kun poikani ei edelleenkään suostu jalkaansa laittamaan. Materiaalin kun tulee olla joustavaa, eikä nykymuodissa olevista kapealahkeisista malleista kerta kaikkiaan löydy yksiäkään pojalleni sopivia farkkuja, ei edes stretsh-kankaisia. Farkkuja ei toki näistäkään tullut. Materiaalina on erään kangastilauksen bonuskylkiäisenä tullutta joustocollaria, mutta varastoissani olisi myös farkun näköistä collaria, josta voisi yrittää "wannabe farkkuja". En vain malttanut siitä ommella, kun en ollut alkuunkaan varma, miten tämän kertainen kaavan suurentamiseni toimii. Takaosasta tuli ihan ok, joskin tuo yläosan kiilamainen osa, joka ei tässä edes näy koko korkeudeltaa olisi voinut olla hiukan matalampi, samoin etupuolen yläosat voisivat olla jonkin verran matalammat. Istuessa etuosa näyttää jostain kohta hieman hassulta, eli ei tämä  vaiheittain jatketun kaavan suurenteluni ehkä ihan kaikilta osin nappiin ole mennyt, mutta en oikein tiedä miten tuota etumusta tulisi muuttaakaan. Ehkä olisi jo aika etsiä jokin uusi housujen luottokaava. :D

Kaavan mukaan tähän housumalliin tulisi vyötärölle leveähkö resori. Halusin tuon vyötäröosan olevan kuitenkin samaa väriä muun housuosan kanssa ja niinpä ompelin vyötärölle kaitaleen tuosta joustocollarista, kaitaleen sisään ujutin leveän kuminauhan.

Oranssi kausi jatkuu

 

Oranssi jämäkangaskausi jatkuu. Kauan kauan sitten tein tyttärelleni housut tuosta oranssista velourista. Housuista tuli jotenkin vähän tönköt. Ehkä kangas oli liian paksua. Tai housujen kaava köpönen. Niinpä tuo housuista yli jäänyt velour on vuosia pyörinyt tilkkulaatikossa enkä ole oikein saanut inspiraatiota tehdä siitä mitään. Aloitettuani tilkkujen tuhoamisprojektin, päätin vihdoin tarttua tuohon velourtilkkuunkin. Pala ei ollut kovin iso, mallailin sen päällä valmista PaaPiin mekkoa ja totesin helmaa kaventamalla palasen nipin napin riittävän jonkinlaiseen tunikamekkoon.

Kankaan korkeus määritteli mekon/tunikan pituuden. Ajattelin aluksi, että tilkku olisi jo lähtökohtaisesti liian pieni eskarilaisen vaatteen materiaaliksi ja ompelin mekkoa sillä ajatuksella, että se sopisi pari vuotta nuoremmalle siskontytölleni. Tyttäreni kuitenkin ihastui pehmeään materiaaliin ja halusi koittaa mekkoa. Tykästyi siihen niin, että halusi pitää sen itsellään, eli nyt se on enemmän tuollainen pehmoinen tunika. Tilkkulaatikon kätköistä kaivoin myös tuon mustan pilkkukankaan. En oikein tiedä mitä materiaalia se on. Joustavaa ja aika jämäkkää, ei ihan perustrikoota. Olen sen joskus poiminut Eurokankaan palalaarista tietämättä sen tarkempaa tuoteselostetta. Taskuna jämäkkä kangas toimii hyvin. Hieman riskillä lähdin venuttamaan tuosta pilkkukankaasta myös pääntien ja kädenteiden kanttaukset. Paljon jämäkämpää kuin resori tai ihan perustrikoo, mutta joustaa sen verran, että aika isolla pituuskertoimella sain kaitaleet asettumaan nätisti kanttauksiin.