Raitaneule

Viime talvena tein tyttärelleni Dropsin ohjeella Agnes-neuletakin. Sukkien jälkeen neuletakin tekeminen tuntui pitkästä aikaa mukavalta vaihtelulta. Itse tykkäsin tosi paljon tuosta valkoisesta Agnes-neuleesta, mutta tyttäreni kaipasi lisää väriä. Alunperin Agnes-neuleen tekeminen lähti oikeastaan siitä, että halusin harventaa lankavarantojani ja koitin keksiä projekteja olemassa oleville langoille. Mutta sitten tuli toive uudesta neuletakista, siitä värikkäästä. Sellaiseen ei lankalaatikoistani oikein löytynyt sopivia lankoja, joten lankalaihikseni lähti heti sivuraiteille, kun marssimme tyttäreni kanssa lankakauppaan. Hän sai itse valita mieleisensä värit.

Langaksi valikoitui Schachenmayerin Merino Extrafine 120. Varsinaista ohjetta en tässä neuletakissa käyttänyt, mutta koska langan vahvuus sopi aika lähelle tuota Dropsin Agnesin mallia, Loin nelosen puikoille Agnesin pohjalta silmukkamäärät. Kaarrokkeen lisäysten paikat pidin myös samana kuin Agnesissa, vaikkei tässä raitamallissa pitsikaarroketta olekaan. Alku lähti varsin jouhevasti liikkeelle ja neuletakki näytti valmistuvan hyvää vauhtia, kunnes lanka loppui. Lankoja ostaessa luotin siihen, että 250 g eli kerä kutakin väriä olisi riittänyt tähän neuleeseen. Olin väärässä. Paljosta ei jäänyt puuttumaan, mutta riittävästi kuitenkin. Järkeilin, että pienellä soveltamisella riittäisi, jos ostaisin lisää pelkästään tuota turkoosia väriä, jolla olin suunnitellut tekeväni helman ja hihansuut. Kiiruhdin lankakauppaan, sillä alunperin lankoja ostaessani kauppias kertoi jäävänsä lähiaikoina eläkkeelle ja lopettavansa liikkeen. Liike oli vielä auki, mutta haluamaani turkoosia ei ollut, sitä luvattiin tilata. Sitten tuli korona. Koko liike meni kiinni. Viittä vaille valmis neuletakki jäi kuukausiksi lojumaan. Olisihan tuota turkoosia lankaa saanut varmasti netistä tilattua, mutta kun meni moti. Heinäkuun alussa huomasin, että liike olikin avattu eri paikkaan, joskin se oli auki vain torstaisin. Jokin aika sitten sain kuin sainkin sitten ostettua lisää tuota turkoosia lankaa (värierä ei tosin ollut tietenkään enää sama ja sävyeron voi huomata tuossa helmaresorissa langan vaihtumiskohdassa, tai ainakin minä huomaan sen).

Koska halusin ostaa mahdollisimman vähän uutta lankaa, jouduin vähän kikkailemaan noiden raitojen kanssa. Juuri ennen hiharesorin alkua vaihdoin lilan ja turkoosin raidan paikat. Pieni yksityiskohta, jonka minä tiedän, mutta johon ei todennäköisesti kiinnitä huomiota, ellei siitä erikseen mainitse. Muista väreistä lankaa ei olisikaan enää riittänyt uuteen raitakerrokseen. Jouduin siis neulomaan nuo hihojen turkoosit resoriosat extrapitkinä, jotta hihoista tuli riittävän pitkät. Toisaalta värien paikan vaihdokseen kiinnittää ehkä vähemmän huomiota nyt kun turkoosin värin väli ei poikkea kuin yhdellä raitakerroksella. Alkuperäinen suunnitelma oli neuloa hihansuihin suunnilleen yhden raidan levyinen kaistale ainaoikeaa. Tuon helman olin nimittäin jo neulonut ja päätellyt väriraidan levyisellä ainaoikeinkaistaleella. Extraleveä ainaoikeinkaistale olisi kuitenkin hihansuissa näyttänyt pöljältä, joten tein hihansuut 1 oikein, 1 nurin joustinta. Helmakin meni purkuun. Myös helmaan oli neulottava 1 oikein, 1 nurin joustinta ja resorikaitaletta oli pidennettävä helmassakin, jotta nuo leveät hiharesorit eivät näyttäisi aivan hölmöiltä. Semisti ehkä häiritsee, että tuo pääntien reunus on ainaoikeaa eikä 1 oikein, 1 nurin neulosta kuten hihansuut ja helma. Mutta toisaalta nappilistassa on ainaoikeaa, joten antaa olla noin.

Alkuperäisessä visiossa olisin halunnut neuleeseen turkoosit napit. Sopivaa sävyä ei löytynyt koluamistani liikkeistä, joten vaaleanpunaiset saavat kelvata.

Yksisarvissynttärit

Aiempina vuosina on vietetty Frozen-synttäreitä, merenneitosynttäreitä ja keijusynttäreitä, tänä vuonna teemana olivat yksisarviset. Melkein aina olemme saaneet viettää kesäsynttärit kauniissa auringon paisteessa, jolloin aktiviteetit on voinut paljolti siirtää ulkotiloihin. Nyt hieman jännitti, sillä tämä päivä piti olla tällä erää viimeisiä helle- ja poutapäiviä. Aamu alkoi kuitenkin sateen merkeissä, onneksi iltapäivään mennessä sade lakkasi ja saimme kuin saimmekin kauniin hellepäivän ja allasbileet. Helle on ihana... paitsi ehkä kermavaahdon kanssa kikkaillessa.

Yksisarviskakusta tuli tehtyä treeniversio jo oikeana synttäripäivänä viikko sitten. Tuolloin kuorrutin kakun sankarin toiveen mukaan kinuskilla. Ei mennyt ihan niin kuin Strömsössä se kinuskikuorrute. Reseptin mukaan piti tulla vaalea kinuski, mutta keittelin sitä ilmeisesti liian pitkään, sillä vaaleus muuttui vaaleanruskeaksi. Hätäpäissäni yritin taittaa vaaleanruskeaa elintarvikevärillä vaaleanpunertavaan, sillä seurauksella, että kinuskini väri muistutti lähinnä keitettyä rapua. Tällä kertaa ajattelin pelaavani varmemman päälle -Päällystin kakun kermalla. Paitsi, että kermavaahto, kesähelle ja tuollainen marketin nestemäinen elintarvikeväri ei ehkä sekään ole järin hyvä yhdistelmä. Eipä tuokaan päällyste nyt hirmuisen kaunis ole. Missäköhän pidettäisiin sellaisia "Näin onnistun kakun kuorruttamisessa" -alkeiskursseja kakkutumpeloille?

 Edellisessä yksisarviskakussa käytin koristeissa aika paljon marenkeja ja huomasin, että ne vetistyivät aika pian kakun päällä ärsyttävän nihkeiksi. Tällä kertaa käytin marengista ainoastaan sarven ja korvat, harjakiehkurat pursottelin kermavaahdosta.

Tyttäreni halusi sateenkaarimuffinseja, koska katselimme Pinterestistä yhdessä A Mixture of Mediums -blogin postausta ihanista sateenkaarikoristeista. Sellaisiahan piti kokeilla. Öööö... No... melkein. Tai no jotain sinne päin. Ja tuo kerma taaskin... Olisi varmaan pitänyt tehdä voikreemistä. Mutta kermavaahtoa oli valmiina ja alkoi tulla hivenen kiirekin. Nuo sateenkaaret ajattelin vain lopuksi taivuttavani pilvenhattaroiden päälle tuosta nuin vaan. Paitsi, että ei. Taivutetulla sateekaarella oli oma tahto. Se tahtoi oieta, singota oietessaan nuo kermapilvihattarat mennessään. Nirhasin veitsellä muffinseihin viillot, joihin survoin nuo sateenkaaren päät. Kermapilvet olivat sen jälkeen no... survotun näköisiä. Muffinssipohjana käytin lemppariporkkanamuffinssireseptiäni. Joskin vähensin voin määrän 200 grammasta 150 grammaan, toimi melkein paremmin vähemmällä rasvalla. Maku näissä oli erinomainen, ulkonäössä toivomisen varaa.

Sateenkaaren värejä yhdistelin myös hedelmävartaisiin. Kun yksi synttärivieraista oli allerginen kotimaisille viljoille, maidolle ja kananmunalle (ja aika monelle muullekin), oli hivenen haasteita keksiä tarjottavaa. Nämä vartaat kävivät myös moniallergikolle. Vartaissa on aamulla takametsästä poimittuja mustikoita, punaisia ja vihreitä viinirypäleitä, mansikoita sekä meloniraudalla muotoiltuja palleroita cantaloupe- ja hunajameloneista. Helppoja, maukkaita ja kivan näköisiä.

Ja koska teemana olivat yksisarviset, oli pöydässä myös suklaisia yksisarvisen sarvia.

Yksisarviset seikkailivat myös kattauksessa...

...ja kaverilahjoissa.

Herkuttelun jälkeen pidettiin allasbileet. Melkein ostin allasbileitä varten yksisarvisuimalelunkin, mutta oli sen verran ryöstöhintainen, että bileissä mentiin nyt tällä kertaa yksisarvisen sijaan yksisiipisellä. Flamingoparka joutui viime viikolla kokemaan kovia ja häneltä amputoitiin toinen siipi. Urheasti lintupolo kesti kuitenkin tänäänkin lapsikatraan käsittelyssä.

Ensi vuotta... tai ehkä jo ensi syksyä varten Note to myself: Lapset eivät syö kakkua. Eikä leivoksia. Synttäripöydästä katoavat limut, karkit, popparit ja sipsit. Ja juhlien jälkeen jääkaappi tursuaa näitä kermahöttöleivoksia.

Åbo-mekko

Joskus kangasta täytyy hillota pitkään, jotta tietää, mitä siitä tekisi. Tämä Pilpon Åbo-trikoo on ostettu kauan sitten heräteostona Turun kässämessuilta. Muistaakseni näin sen silloin Hideaway-hupparina. Sellaista siitä ei koskaan tullut. Ja hyvä niin, sillä tykkään tästä nyt tosi paljon mekkona.

 Joskus mekkokaavaakin täytyy kypsytellä pitkään, jotta tietäisi, millaisesta kankaasta mekon haluaa ommella. Tässä yhdistyvät nuo molemmat jahkailut, kangas ja kaava. Pitkään olen ollut tekemäisilläni Ottobren (2/2017) Summer Party -mekkoa, mutta sitten se on aina jäänyt. Tavallaan jäi nytkin, vaikka tämä mekko Summer Partyn pohjalta onkin piirretty. Tein alkuperäiskaavaan niin paljon sovelluksia ja muunnoksia, ettei sitä voi ehkä pitää enää ihan samana mekkona.

Summer Party on suunniteltu joustamattomalle kankaalle vuorillisena. Minä tein mekon trikoosta ja jätin siitä heti kättelyssä pois vetoketjun ja vuorin. Kädenteiden huolittelua yksinkertaistin. Tuon pääntien kaarrokkeen halusin paksummaksi, modasin sitä näppituntumalla puolet leveämmäksi. Samalla tein hiukan muunnoksia takakappaleen olkapäihin ja etu- ja takakappaleiden kädenteille, joista  nostin hiukan kainalolinjaa (nämä muunnokset, koska levensin tuota pääntien kaarrokeosaa). Helmaa viilasin myös pidemmäksi. Kaikkien näiden viilausten jälkeen tein ensimmäisen koesovituksen nuppineuloin kasaan kyhätystä mekosta. Ensimmäinen koesovitus osoitti mekon teltaksi. Väljä se sai malliltaan ollakin, muttei mielellään puolijoukkueteltta. Kavensin sivuilta useita senttejä pois ja muotoilin samalla lantiolle hyvin loivaa kaarta. Alaosastaan jätin mekon alkuperäiseen leveyteen.

Työskentelyohjeita en seurannut alkuunkaan. Tai luin kyllä ne ja totesin, että ompelisin pääntiekaarrokkeen ihan omalla tavallani. Tiedä sitten oliko se yhtään helpompi tapa, todennäköisesti ei, sillä suunnitelmani muuttui ja muotoutui matkan varrella pariinkin otteeseen. Valmista kuitenkin tuli. Täysin virheetön mekko ei ole ja jos joskus teen vielä vastaavanlaisen mekon, toteutan ehkä joitakin asioita eri tavalla kuin nyt. Mutta kiva tästä silti tuli. 

Kankaana tuo kuosi alkoi jossain vaiheessa epäilyttää. Mekossa tämä Åbo-kuosi toimii kuitenkin tosi kivasti. Mitään jäätäviä kohdistuskukkasiakaan ei tällä kertaa putkahtanut esiin. Mekon malli on aika rento, mutta kuosi tekee siitä jotenkin fiinimmän. Yleensä varaan mekkoja varten reilun metrin kangasta, tähän malliin riitti kuitenkin hyvin metrin palanen.

Yksisarvisia

Tein kummitytölle syntymäpäiväksi yksisarviskortin. 7-vuotias tyttäreni katsoi korttia ja totesi hitaasti: WAU! Pakko oli siis tehdä yksisarviskortti myös tyttärelleni, jonka syntymäpäivä sattuu olemaan samoihin aikoihin. En kuitenkaan halunnut tehdä toista aivan samanlaista korttia.

Ehkäpä tuosta ensimmäisestä versiosta tuli silti omastakin mielestäni jotenkin kivampi. Kivaa oli kyllä tehdä kumpaakin korttia. Ponien harjan leikkelin ja liimailin washi-teipeistä, jolloin suortuvia pystyi hieman säätämään ja sommittelemaan eri asentoihin.

Yksisarvisten kanssa alkuun päästyä, tulossa on vielä kokonaiset yksisarvisteemasynttärit. Varmaan joka vuosi uskottelen itselleni, että tänä vuonna en enää järjestä lapsille ihmeellisempiä teemasynttäreitä ja kuitenkin synttäreiden lähestyessä huomaan alkavani miettiä jos jonkinlaisia somisteita ja tarjoiluja jonkin teeman ympärille. Nytkin kävin jo kaupungilla höntsäilemässä ja ostelemassa erilaista yksisarvisteemaan soveltuvaa rekvisiittaa, vaikkei kaverisynttäripäivää ole vielä edes päätetty. Toiveissa olisi aurinkoisempia ja poutaisempia päiviä, jotta synttärikemut saisi järjestettyä ulkona.

Melkein Olgat

Lankahelvetin blogissa törmäsin Olga-sukkiin. Malli näytti hauskalta, juuri sellaiselta, johon saisi hukattua pieniä värjäysnössäköiden jämiä. Alkuperäinen Olga-sukkien ohje on julkaistu Punomon sivuilla.  Tuossa Lankahelvetin mallissa kuvio on 14 silmukalla jaollinen, Punomon alkuperäisohjeella 16 silmukalla jaollinen. Käytin tuota Lankahelvetin versiota. -Tai luulin käyttäväni.  Vasta toista sukkaa aloitellessani tajusin, etten ollutkaan tehnyt ensimmäistä sukkaa ohjeen mukaan vaan näköjään sittenkin ihan oman version Olga-sukista. :)

Neuloin sukat 3,5 puikoilla Seiskaveikasta. Lankahelvetin mallissa oli tuo sama puikkokoko ja sama lanka. Ohje oli 56 silmukalle. Muutaman sentin vartta neulottuani purin koko tekeleen, sillä varsi tuntui todella kaposelta. Hämmentävää, sillä mielestäni silmukkamäärä tällä lankavahvuudella ja näillä puikoilla piti olla ihan passeli. Varsi tuntui niin kireältä, että päätin lisätä varteen yhden mallikerran (14 silmukkaa) jolloin silmukkamääräksi tuli peräti 70. Määrällisesti tuo tuntui Seiskaveikkaan tosi paljolta, mutta työn edetessä varren leveys tuntui kuin tuntuikin tuolla silmukkamäärällä ihan passelilta. Mitä ilmeisemmin kyseinen malli "söi neulepinnasta leveyttä" aika tavalla. Kantalappuun saavuttaessa jätin kierrokselta langankierrot pois, jolloin silmukkamäärä kapeni melkoisesti. Tein vielä toisen silmukoita vähentävän soveltavan kierroksen niin, että sain säädettyä kantalapun alkaessa silmukkamääräksi 54. Kantapääkavennuksissa tiputin sileälle osuudelle tuosta vielä pari silmukkaa pois. Ja koko ensimmäisen sukan kuvittelin kerrankin neuloneeni ihan ohjeen mukaan (tai no melkein, sillä teinhän jo nuo silmukkalisäykset heti alussa). Mutta...

Jälkimmäisen sukan vartta aloitellessa palasin vielä lukemaan tuota ohjetta. Ihan vain tarkistaakseni montako silmukkaa tulikaan lisäysten ja kavennusten väliin. Ja... Oho. Olin ilmeisesti ensimmäisellä kerralla silmäillyt ohjetta aika hätäisesti, sillä vasta silloin tajusin, että lisäykset ja kavennukset olisi tullut tehdä joka toiselle kierrokselle. Itse tein ne jokaiselle kierrokselle. Mikä ilmeisesti selitti sen, miksi jouduin lisäämään silmukoita varteen yhden mallikerran verran. Nähtävästi lisäykset ja kavennukset joka kierroksella tehtynä poistavat varresta joustoa. Mutta näyttääpä tuo malli toimivan ilman välikerroksiakin. 

Valkoista väliraitaa lukuun ottamatta kaikki värit ovat itse värjäämiäni. Jokainen omasta värjäyserästään. Koitin hakea näihin sukkiin vihertäviä sävyjä. Tuo keskiosan oliivinvihreä osio piti alkuperäisvisiossani olla pidempi niin, että raidoitus olisi alkanut uudelleen vasta kärjessä, mutta arvioin langan riittävyyden vähän väärin. Onneksi tajusin punnita kerän ennen ensimmäisen sukan kantalapun aloittamista. Neuloin siis tuota väliosaa niin pitkälle kuin lankaa grammamääräisesti laskettuna riitti. Aika tarkalle tuo langan riittävyys jälkimmäisessä langassa menikin, mutta riitti.

Korviksia leikkuujätteestä

Työkaverini jäi keväällä eläkkeelle, kesäloman alkaessa saimme häneltä jokainen kukkaset ja kortin, johon oli kirjoitettu kullekin oma mietelauseensa. Omassani luki "Ei sellast ol, etteikö sataan vuoteen tarttis." Osui ja upposi. 😂 Tämänkertaisen postaukseni materiaalit ovat sarjassamme kaikkea sitä ihminen kaappeihinsa haalii ja kaapeissaan säilöö.

Pussillinen nahkatilkkuja. Suikaleita, soiroja, riekaleita... Glitteriä, pinkkiä, pilkkua... On tilkkua joka lähtöön. Ihan tarkoituksella ostin tämän leikkuujätepussin nahkarukkasia myyvältä torikauppiaalta joitakin vuosia sitten. Sillä ajatuksella, että jos joku päivä tarttisi. Ja kun halvalla sai. Nyt tartti.

Siskoni kanssa kiertelimme Vanhassa Raumassa ja piipahdimme sadetta pakoon pikkuputiikkiin, jossa oli myynnissä erilaisia itse tehtyjä korviksia. Muun muassa nahkaisia tasseleita. Ullakon kätköihin jemmattu leikkuujätepussukka juolahti mieleen. Pikkusisko oli jäämässä yökylään, joten voisimme pitää illalla oman askartelupajan.  Itse tein pienemmät mustat tasselit. Kaupassa näyttivät kovin yksinkertaisesti toteutettavilta, joten pakko oli kokeilla. Ensimmäinen yritelmä jäi jotenkin liian ohueksi. Oli lisättävä suikaleita, etteivät näyttäisi niin köpösiltä. Lyhensinkin suikaleita. Ehkä liikaakin. Siskoni teki hieman rouheamman mallin. Pidemmillä ja paksummilla suikaleilla. Vaaleanpunainen nahkasuikale sopi aika kivasti tummanharmaiden tasseleiden sidontaan.

Siskoni teki myös sulkamallisen laukkukorun, johon nahan lisäksi yhdisteli myös heijastinkangasta. Jälkiviisaana tuli mieleen, että tuon heijastinkankaan olisi voinut liimata kaksipuoleiseksi. Ehkä ensi kerralla sitten.

Sulista inspiroituneena tein valkoiset sulkakorvikset. Hätäpäissäni iskin niihin naskalilla kiinnitysreiät ja muistin vasta sitten, että olin päivällä varta vasten ostanut tuollaisia nipsumallisia kiinnittimiä. Halusinkin sulkakorviksiin nuo nipsukiinnikkeet, joten leikkelin toiset sulat. 

Sitten tuli mieleen, että noihin rei'itettyihin sulkiin voisi lisätä toiset hieman pienemmät sulat kaveriksi. Tein ensin mustat, mutta sitten halusinkin vaaleanpunaiset. Joten tein molemmat. Rinkulaa hieman vääntämällä rei'itettyihin sulkakorviksiin pystyy nyt fiiliksen tai asun mukaan vaihtamaan joko mustat tai vaaleanpunaiset glittersulat.

Kun noiden mustien tasseleiden hapsut tuli lyhennettyä hieman turhankin lyhyiksi. päätin kokeilla vielä pelkistetympää hapsumallia vähän pidemmillä hapsuilla. Kangasliimalla lisäsin pienet blingblingit hapsujen kärkiin.

Nuo turkoosivalkoiset rinkulat tein aivan ensimmäisenä. Paitsi isoin rinkula oli niissä aluksi musta. Mutta sitten korvikset alkoivat kyseisellä väriyhdistelmällä näyttää silmiltä. En halunnut niistä silmiä ja vaihdoin taustaksi turkoosin glitterin. Jos värit olisi alunperin suunnitellut tällaisiksi, järkevämpää olisi ollut laittaa tuo glitter pienimmäksi rinkulaksi etualalle, koska glitternahan tausta on valkoinen ja turkoosin nahan tausta on turkoosi. Nyt korviksen kääntyessä tuo tausta valkoisena näyttää vähän pöljältä. Asia ei kuitenkaan niin paljoa häirinnyt, ettäkö olisin jaksanut lähteä säätämään tätä mallia enää toista kertaa.

Aika monet korut sitä näköjään tuli tehtyä leikkuujätteestä. Nyt täytyisi vain oppia vaihtelemaan noita korviksia. Kuulun vähän ihmistyyppiin, joka ei meikkaa, eikä pahemmin koruilla stailaa (koska on helpompaa pitää koko ajan niitä samoja pieniä hopeisia korviksia, joiden kanssa voi nukkua ja käydä suihkussa). Mutta jospa nyt opettelisin vaikka asujen mukaan vähän vaihtelemaankin korviksia. Ainakin niitä on kiva tehdä. 😊

Teinikortteja

Konfirmaatiokortit ovat jotenkin hankalia. Ja varsinkin pojalle. Tai no ylipäätään kortti kuin kortti teinipojalle on aika hankala. Yhdistin tähän postaukseen nyt kaksikin teinikorttia, sattumoisin molemmat kummipojalleni tehtyjä. Tuo 15-vuotiskortti tosin jo keväällä, mutta yksinään siinä ei oikein tuntunut olevan juuri postauksen aineksia. Tässä ovat nyt sitten yhdistettynä nuo molemmat kortit, jospa ne toimisivat jollekin inspiraation lähteenä.

Pinterest tuotti tällä kertaa hyvin rönsyäviä osumia. Kukin ja pitsihörhötyksin koristeltuja tai yltiökristillisiä hengellistä puolta alleviivaavia kortteja. Kummatkaan eivät tässä tapauksessa tuntuneet oikein omilta. Halusin rippikortin olevan aika pelkistetty. Graafinen ja simppeli. Sitten Pinterestissä silmiin osui tämä kortti. Tyylillisesti oltiin jo aika lähellä sitä suuntaa, mihin halusin tähdätä, joskin inspiraatiokuvani oli synttärikortti eikä rippikortti. Sitten aloin penkoa kartonki- ja paperivarastojani. Pettymys. En löytänyt sieltä mieleisiäni sävyjä. Silmäni osuivat pöydällä lojuviin vastavärjäämiini lankakeriin. Toivomani sävyt löytyivät niistä. Ja siitä se ajatus sitten lähti.

Merkkasin kortin ylä- ja alareunaan sentin päässä toisistaan pienet merkit. Merkkien kohtaan leikkasin muutaman millin syvyiset lovet, joihin pingotin langat haluamassani värijärjestyksessä. Solmin langanpäät toisiinsa kortin takapuolelle ja peitin solmut värssypaperilla. Risti on leikelty kultakartongista ja liimattu kaksipuoleisella teipillä hieman koholle taustasta samoin kuin tuo "Rippipäivänäsi"-teksti. Onkohan tämä värjäysinnostus mennyt minulta jo vähän yli, kun alan askartelemaan värjäyksistäni jo teinipojalle korttiakin? 😂

Samainen kummipoika sai keväällä tällaisen tukkimiehen kirjanpidolla varustetun 15-vuotiskortin. Innostun usein haalimaan erilaisia washiteippejä, mutta sitten olen jostain syystä aika huono käyttämään niitä missään. Tähän nuo kynttilät sai kätevästi rustattua glitterteipin pätkistä.