Prinsessa Tähkäpään asu

Joskus täydellinen floppi johtaakin palkitsevaan onnistumiseen. Tyttäreni esiintyi alkukuusta musiikkiopiston viulukonsertissa. Konserttia varten halusin ommella mekon. Jokin suunnitteluvaiheessa/kangasvalinnassa/mallin valinnassa kuitenkin vinksahti tuolloin pahasti pieleen. Mekosta tuli mummolan yöpaita, joka sai aika nopeasti purkutuomion. Kangasta tuli kuitenkin ostettua aika reilusti, tai oikeastaan ostovaiheessa huomatun reiän vuoksi sitä tuli minulle hyvityksenä reilusti enemmän kuin olin ollut mekkoa varten alunperin ostamassa.

Yöpaitamaisesta mekosta puretut hihat päätyivät sellaisenaan mutulla kaavoitettuun puseroon. Siitä tuli kiva ja käyttäjälleen mieluinen. Tyttäreni alkoi heti myös mallailla purettua helmaosaa ja kertoi haluavansa siitä prinsessaleikkejä varten hameen. Kankaan väri huuteli voimakkaasti Rapunzelia. Hmmm... Miksipä ei, olihan koulun vappunaamiaisetkin kohta tuloillaan.

Googlen kuvahaulla tutkiskelin Tähkäpään mekon linjoja. Sitten marssin kangaskauppaan hypistelemään ja etsimään asuun sopivia tilpehöörejä. Violetti organza kertoi haluavansa puhvihihoiksi sekä tuomaan helmaan lisää volyymiä. Kullanhohtoinen nyöri valikoitui miehustan nyöritykseen. Omista varastoista löytyi lisäksi Lumikin mekosta yli jäänyttä kultaista koristenauhaa, jolla päädyin lopulta kanttaamaan pääntien reunat.

Valmista kaavaa mekkoon ei tietenkään ollut, joten kaavoitus tapahtui vahvasti fiilispohjalta. Toisaalta lasten rooliasujen kaavoittaminen on sikäli jotenkin armollista puuhaa, ettei jokaisen yksityiskohdan viimeistely olisi välttämättä niin justiinsa. Luotin siihen, että työ tekijäänsä neuvoo, kun tekee vaan. Ja neuvoikin. 

Lumikki-mekosta viisastuneena tiesin, että tuollaisen kolmiomaisen linjan tekeminen miehustan ja helman rajalle olisi kokomekossa haastavaa, sillä helman paino ainakin Lumikin mekossa veti miehustan kangasta niin, että kiilamainen muoto (leikkauksesta huolimatta) loisti valmiissa mekossa poissaolollaan. Niinpä päätin tehdä mekon kaksiosaisena. Toisaalta tämä ratkaisu helpotti myöskin tuota organzahörhelön kiinnitystä vyötärölle. Organzahörhön reunojen viimeistelyä varten tulin käyttäneeksi myös kohta 20 vuotta täysin jouten ollutta rullapäärmepaininjalkaa. Alusta asti sellainen on ompelukoneen tarvikeboksissa lojunut, mutta koskaan aikasemmin en ole moista tarvinnut, tai ehkä olisin tarvinnut, mutta jostain syystä en ole älynnyt ottaa käyttöön. Rehellisyyden nimissä todettakoon, ettei rullapäärmäysjälki näin ensimmäisellä kerralla ole kaikin paikoin täysin tasaisen priimaa, mutta riittävän hyvää tähän projektiin.

Miehustan mittasuhteisiin käytin osviittana aiemmin ompelemani jumppatopin pohjaa. Jälkikäteen tarkasteltuna se voisi olla hivenen lyhyempikin, koska jää nyt vähän rypylle. Olkoon. Etukappaleeseen mallailin hieman ylöspäin levenevän kiilan. Nyörien satiininauhaiset pujotuslenkit on ommeltu tuon kiilan saumojen väliin. Eniten päänvaivaa koko asussa tuotti tuo kolmiomainen miehustan alareuna. Varmaan tuollaisen rakenteen toteuttamiseen on olemassa jokin älyttömän kätevä kikkakutonen, mutta jostain syystä päähäni ei nyt säteillyt mitään kovin näppärää ja yksinkertaista kikkaa. Lopputulos kuitenkin näyttää kutakuinkin siltä miltä pitääkin, vaikka toteutuksen olenkin tehnyt todennäköisesti jotenkin tosi monimutkaisesti kikkaillen.

Puhvihihoihin muistelin myöskin osviittaa Lumikin mekosta. Piirtelin hihan muodon vapaalla kädellä yrittäen arvioida mittasuhteita. Yllätyin itsekin, miten hyvin ne lopulta asettuivat. Hihat on tasaisesti laskostettu olkapäiltä ja hihansuiden päärmeeseen ujutin kuminauhan rypyttämään hihansuut oikeanlevyisiksi. 

Viimeinen päänvaiva oli Tähkäpään letin askarteleminen. Päädyin melko simppeliin ratkaisuun, jossa solmeilin ponnaririnkulaan pitkiä langanpätkiä. Novitan Huopanen tuntui toimivan tässä aika kivasti. Yläkuvassa tuo on nyt säilytystä varten taas letitetty palmikoksi, mutta itse letin kiinnitys toimii niin, että letti on ensin avattava kokonaan auki. Hiukset sidotaan rinkulalla ponnarille ja aletaan letittää lankoja omien hiusten lomassa palmikolle. Hiusten loputtua lettiä jatketaan pelkillä langoilla. Vaatii hieman aikaa ja viitseliäisyyttä, mutta eipähän ainakaan jatkoletti pääse tipahtamaan.

Tämä projekti oli kyllä itsellekin äärimmäisen palkitseva. Lopputuoksesta tuli hienompi kuin uskalsin itse edes toivoakaan. Purkuun joutunut hukkapala päätyi uuteen käyttötarkoitukseen (nooo... joutui tähän ostamaan vähän lisäkangastakin) ja sai ratkoa monta eteen tulevaa pähkinää, kun valmista ohjetta tai kaavaa ei ollut.

Tilkkulaatikosta ammennettua osa 3

 

Tilkkulaatikkoa ammentaessa vastaan tuli myös leveäraitaista paksuhkoa neulosta. Kun tilkkuriekaletta oikein tetristeli, niistä sai nipinnapin soviteltua Raggae-jumpsuitin (OB 1/2016). Neulos itsessään on melko paksuhkoa ja kummaltakin puolelta täysin samanlaista, joten en tällä kertaa vuorittanut huppua. Toki tuo keskisauma hupun sisällä jäi nyt näkyviin, mutta haitanneeko tuo ketään? Raitaneulostilkut tuli aika lailla viimeistä piirua myöden hyödynnettyä, sillä taskuosien leikkaamiseen ei neulosta enää riittänyt. Toisaalta, kun varastoista sattui löytymään lähes täydellisesti keltaisen raidan kanssa rimmaavaa vaaleankeltaista trikoota, ovat nuo taskuosat mielestäni kivemmatkin yksivärisinä. Toki tuolla keltaisella olisi voinut hupunkin vuorittaa, mutta jäi nyt tekemättä.

Kangastilkun knaftiudesta johtuu myös yksityiskohta kanttausten väreissä. Kaikkiin kanttauksiin ei riittänyt samaa raidoitusväriä. Niinpä taskun- ja hihansuut on kantattu tummanlilalla kaitaleella ja nappilista sekä hupunreunat vaaleanlilasta raidasta leikatulla kaitaleella. Jos neulosta olisi ollut enemmän, olisin sovitellut myöskin nuo lahkeensuiden resorit osumaan muun raidoituksen kanssa samaan järjestykseen, mutta koska palaset on leikelty juurikin tasan siitä, mistä kangasta suinkin sattui riittämään, vaihtuu noissa lahjeresoreissa raitojen järjestys ja itse asiassa suuntakin. Toisinpäin resorit laittaessa olisi tullut kaksi keltaista raitaa vierekkäin.

Tilkkulaatikosta ammennettua osa 2

Tilkkulaatikkoa inventoidessa vastaan tuli melko tavalla mintunvihertävänsävyisiä pieniä palasia ja koska olin tilkunhävitystalkoissani päässyt jo hyvään vauhtiin, päätin ommella veljentytölle vielä jämäpaloista tilkkupeiton. Osa kuositilkuista oli juurikin hädin tuskin sen kokoisia, että niistä sai tuollaisen 20 cm x 20 cm neliön leikeltyä, mutta kun kuosi on ollut ihana, on niitäkin palasia täytynyt jemmailla. Ihmekös, että tilkkulaatikko on aina ääriään myöten täynnä. Ja sitä se tuntuu olevan edelleenkin, vaikka tässä on olevinaan urakalla koittanut sinne tilaa harventaa. 

Tilkunleikkelyvimmoissani leikkelin tilkkuja alunperin paljon enemmänkin kuin tähän peittoon lopulta päätyi. Fiksuahan toki olisi ollut välillä hieman mallailla leikkelemiäni palasia. Arvatkaas mallailinko? No en. Sitä olevinaan halusi mahduttaa peittoon kaikkia ihania kuoseja. Paitsi, ettei tuo ajatus palasia paikoilleen mallaillessa enää tuntunutkaan ollenkaan niin hyvältä idealta. Lopputulos näytti melkoiselta sillisalaatilta, järjestipä tilkut miten tahansa. Lopulta typistin tilkkupeiton kokoa alkuperäissuunnitelmasta ja rajasin värimaailman mintunvihertäväksi. Ehkäpä joskus surautan vielä toisen vaaleanpunasävyisen tilkkupeiton, siihen ainakin palasia olisi nyt valmiiksi leikeltynä.

En ole koskaan aikaisemmin ommellut tilkkupeittoa. Lähtökohtaisesti ajattelin sen olevan nopea projekti, varsinkin kun bongasin m3niemi:n instastoresita näpsäkän tutorialin tilkkupeiton ompelua varten. Taas näytti, että tuosta nuin vaan. Periaatteessa näin menikin, mutta aika hidasta puuhaa se silti oli, varsinkin, kun sattuu inhoamaan silittämistä. Ja nuo trikootilkuthan tykkäävät rullaantua, mikä teki palasten mallailusta ja silittämisoperaatiosta hidasta. M3niemin niksi oli silittää tilkut kiinni tukikankaaseen. Näppärää. Paitsi, että satuin ostamaan varmaankin maailman paskimmalla liimapinnalla varustettua tukikangasta. Hirmuisella nuppineulailulla sain lopulta nuo rullautuvat tilkut soviteltua haluamilleni paikoille. Ja hirmuisen kivahan olisi ollut. että sen neulausoperaation jälkeen olisi voinut vain silittää tilkut kiinni taustaan, kuten tuossa tutorialissa näytti suit sait sujuvan. Ja sitten vain taittaa saumalinja kerrallaan ja surauttaa menemään. Vaan mitäpä tapahtui minun tilkuilleni. Ei tarttunut liimapinta ei. Reunat halusivat edelleen irvistellä. Silitin ja silitin... Tuskaisen hitaan silitysoperaation jälkeen kun palaset näyttivät vihdoin edes jotenkuten kiinnittyneiltä, aloin varovasti nostaa kangasta, jolloin osa tilkuista tippuili tukikankaasta tai vähintääkin repsotti puolesta välistä. Lopulta olivat neulattuina siinä maailman paskimmassa tukikankaassa kiinni. Muutaman voimasanan saattelemana sain lopulta ompelunkin suoritettua, joskin tässä vaiheessa olin tyytyväinen siitä ratkaisusta, että päätin jo aiemmin karsia tilkkujen määrää alkuperäissuunnitelmastani.

Note to myself: Jos sitten ikinä päätänkään ommella sitä vaaleanpunasävytteistä tilkkupeittoa, osta parempaa tukikangasta!

Tilkkupeiton taustaa varten ostin tuollaista harmahtavan vihertävää neulosta (?), toinen puoli neulosta, toinen puoli vähän hennon teddykarvamainen. En laittanut väliin erikseen vanua, sillä tuon taustakankaan toinen puoli oli itsessään pehmoisen muhkea. Taustan ylijäämätilkuista ompelin vielä pehmopupun itse piirretyin kaavoin.

En halunnut pupulle "irtoavia" osia, joten päätin kirjoa silmät mustalla puuvillalangalla. Piti ihan googlettaa mikä mahtoi olla käyttämäni piston nimi. Taitokeskuksen ohjevideon mukaan näyttäisi olevan varsipistoja. Mummini opetti aikoinaan kirjomista ja olen lapsena jonkin verran kirjonutkin, joskaan nuo pistojen viralliset nimitykset eivät oikein ole jääneet muistiin, liekö niitä koskaan oikein opetellutkaan. Aplikoinnit reunustin pykäpistoin.

Tilkkulaatikosta ammennettua osa 1

 

Veljentytön nimiäisten kynnyksellä innostuin inventoimaan tilkkulaatikkoa. Kaikenlaistahan sieltä löytyikin, soiroa ja kaistaletta, joista sai kuin saikin ommeltua vielä vauvan vaatteita. Ensimmäisenä käsiin tarttui Nappinjan Romantic bambin jämät, joista ompelin Paapiin Hippu-kaavalla bodyn.

Seuraavaksi pengoinkin tilkkulaatikkoa sillä ajatuksella, että löytyisi jonkinlainen väripari Romantic bambin sävyihin. Vaalean lilasta trikoosta ompelin Wau up high (OB 1/2021) pohjakaavaa käyttäen pöksyt. Viimeaikoina on tullut ommeltua LillaLumin rusettipaitoja ja niinpä lähti ajatus kokeilla samantapaista rusetti-ideaa myös housujen vyötäröön. Tein vyötärökappaleeseen molemmille sivuille saumat. Sivusaumoihin upotin housujen etuosaan tulevan rusettikappaleen. Vyötärökaitale itsessään oli ehkä aavistuksen lörpän tuntuista ja tuo etuosan rusetti toi oikeastaan aika mukavasti myös jämäkkyyttä housujen vyötäröön. Erillistä kuminauhaa en näihin enää lisännyt. Alkuperäinen vyötärökaitale tuntui rusetin kanssa liian korkealta, joten madalsin tuota resoriosaa alkuperäiskaavasta.

Pikkuneidin pääsiäissetti

Ompelin veljentytölle pääsiäisen kunniaksi keltaisen vauvan setin. Nämä mini-ihmisten vaatteet on siitä kivoja ommella, että näihin pystyy hyödyntämään pienempiäkin tilkkuja. Tosin järki ei ollut mukana näitä leikellessä. Tuota keltaista FoxBoxia oli ilmeisesti liiankin iso palanen, sillä epähuomiossa leikkelin etuakkappaleen kankaan taitteelta ja tuli sitten kaksi keskenään peilikuvia olevia etukappaleita. En kuitenkaan viitsinyt ommella kahta samankuosista bodya samalle vauvalle, joten tuo ylimääräinen etukappale odottakoon joskus jotakin toista käyttäjää. Paitsi että tällä tiedolla ei ole lähipiirissä vauvoja syntymässä. 

Jos ei ollut järki mukana bodyn osia leikellessä, ei se ollut fölissä housun osiakaan saksiessa. Housuista piti alunperin tulla mustapilkulliset, mustalla resorilla. Leikeltyäni etu- ja takakappaleet, tarkastelin niitä paremmassa valossa. Kappaleet oli leikelty väärään langansuuntaan. 🙈 Mustapilkullista kangasta oli jo lähtökohtaisesti sen verran knafti palanen, ettei sitiä riittänyt uusiksi etu- ja takakappaleiksi. Tein suunnitelmaan muutoksen ja leikkelin pieleen menneistä osista vyötärö- ja lahkeensuuresorit. Itse pöksyosat keltaisesta trikoosta.

Bodyn kaavana Paapiin Hippu (Paapiin kaavakirja lapsille), Housujen kaavana Ottobren (1/2021) Way Up High 56-kokoiseksi modattuna.

Lahjasetin kaveriksi askartelin pääsiäisen kunniaksi pinkin pupukortin. :) 

Plan B, mekosta puseroksi

Tämä on tarina siitä miten suunnitelmat muuttavat muotoaan ja joskus suunnitelman eläessä lopputulos pääsee yllättämään tekijän itsensäkin. Tyttärelläni oli viime viikolla esiintyminen musiikkiopiston kevätkonsertissa. Viime vuonna ompelin itse esiintymisasun ja ajatus itse tehdystä esiintymisasusta alkoi viime metreillä kutkuttamaan, vaikka periaatteessa esiintymisasu olisi tällä kertaa löytynyt jo valmiiksikin. Lähdin kangaskauppaan fiilistelemään, josko sieltä joku kangas huhuilisi niin, että haluaisi lähteä matkaan. Huhuilikin. Jätti-Rätistä mukaan tarttui vähän lycrantapaista hitusen kiiltävää marjapuuronväristä kangasta. Valmista kaavaa ei ollut etukäteen mietittynä, joten päätin ottaa kangasta reilummin, hinta kun ei päätä huimannut. Kankaan leikkuuvaiheessa siitä paljastui 10 cm ennen antamaani mittaa suurehko reikä. Leikattu aukko keskellä kangasta. Kuulemma kankaan laaduntarkistusta varten kankaasta leikataan keskeltä palanen. Myyjä leikkasi kankaan poikki reiän jälkeen ja oli aloittamassa uutta mittausta. Ehdotin, että ottaisin tuon jo leikatun osion, koska mitta jäi niin vähän vajaaksi sattumanvaraisesti päästäni heittämästä kankaan menekkiarviosta ja reiän mitalta kangasta tulisi nyt puolisen metriä lisää, joskin tuossa osiossa oli keskellä iso aukko. Järjestely sopi myyjälle, sain kankaan vielä palalaarihinnoittelulla, eli lopulta koko lystille hintaa kertyi alle 5 euroa.

Reiluhko kagasmäärä ja varsin huokea hinta madalsivat kynnystä lähteä kokeilemaan uutta kaavaa. Epäonnistumisen pelkokaan ei ollut suuren suuri, sillä varasuunnitelma esiintymisasusta löytyi valmiina kaapista. Ensimmäinen YRITELMÄ oli Star Night-mekko (OB 6/2020). Kaavan ja kyseisen kankaan yhdistelmä alkoi epäilyttää jo ompeluvaiheessa, ensimmäinen sovitus vahvisti epäilyn: Ei jatkoon! Mekko muistutti enemmän mummolan yöpaitaa kuin konsertin esiintymismekkoa. Jonkin aikaa sitten instassa näkemäni vinkkivideo saumuriompeleen nopeasta ja helposta purkamisesta pääsi testiin. Lopulta alkuperäisestä mekosta jatkoon pääsivät vain hihat. 

Yli jääneestä kankaasta leikkelin mutulla improvisoiden uudet etu- ja takakappaleet. Mekko vaihtui väjähköön puseroon. Kangas laskeutui nätisti ja päätin ommella myös helmaan samankaltaisen leveän resorikaitaleen kuin hihansuissakin.

Periaatteessa paita valmistui juuri ennen konserttia, mutta toinen esiintymisasu (itse ommeltu mekko rakkaan villatakin kanssa) olivat jo valmiiksi silitettyinä, joten tällä ei lopulta koserttiin päädytty, kiva ja käyttäjälleen mieluinen pusero kuitenkin.

Romukoppaan päätyneestä mekkoideasta tyttärelleni jäi kuitenkin kytemään ajatus prinsessa Tähkäpään asusta. Pois ratkotusta mekon helmasta tulee kuulemma työstää prinsessamekko. Kutkuttava ajatus sekin. Tavallaan hauska improvisoida silloin, kun suuria paineita epäonnistumisestakaan ei ole. Kuka tietää, ehkä tästä hetken mielijohteesta käteen jääneestä kankaasta päätyy toteutukseen vielä Plan C, prinsessa Tähkäpään mekko. :)