Jämäpalapussukat

Töiden puolesta kevät oli varsin kiireinen, joten aikaa käsitöiden tekoon ja blogin päivittämiseen ei liiemmälti ollut. Toukokuun viimeisellä viikolla kaivoin kuitenkin pitkän tauon jälkeen ompelutarvikkeet esille, samalla ekaluokkalainen poikani ilmoitti haluavansa ommella opettajalleen lahjan. Tuollaisella hetkellä kiire unohtuu ja käsitöitä arvostavana äitinä tietää tehneensä jotain oikein. Oma ompeluprojektini jäi taka-alalle ja ryhdyimme poikani kanssa suunnittelemaan sopivaa ompeluprojektia. Päädyimme kännykkäpussiin. Poikani valitsi tilkuista mieleisensä kankaan ja pian opettajalle surauteltiinkin jo pöllöpussukkaa. Toki "työnjohdollisesti" autoin projektissa paljon. Leikkelin kankaat valmiiksi sekä kiinnitin vetoketjun ja hihnan. Mutta muilta osin itse ompelutyö jäi ekaluokkalaiselle. Ompelukoneen käyttö ja oman ompelujäljen tarkastelu aiheutti ekaluokkalaisessa suurta ylpeyttä.

Projekti tosin aiheutti äidilleen hieman lisätöitä, sillä myös 5-vuotias pikkusiskonsa ilmoitti haluavansa antaa kännykkäpussit tarhatädeille lahjaksi. Viimeistä tarhapäivää edeltävänä iltana tuli kolmen pussin lisätilaus. Tälläkin kertaa lahjan antaja sai itse valita tilkuista sopivat kankaat. Valinnoissa puntaroitiin tarkasti mm. tarhatätien lempivärit. Tyttäreni pääsi myös itse ohjastamaan ompelukonetta, vaikka 5-vuotiaan kärsivällisyys ei aivan kaikkien kolmen pussukan ompeluun riittänytkään. Sopivin väliajoin hän kävi kuitenkin surauttelemassa suoria saumoja yhteen saaden arvokasta itse ompelun kokemusta.

Pussukoiden hihnakiinnitykset ovat keskenään hieman erilaisia riippuen millaisia tarvikkeita varastoistani sitten sattuikaan löytymään.

Niin ikään vetoketjujen ja hihnojen värit valikoituivat hieman sen mukaan mitä käsillä sattui olemaan.

Värjäyksen värikartta

Ennen uuden värjäyskauden aloittamista pengoin edellisten kesien käsin värjätyt lankanöttöset riviin. Kun toinen toistaan muistuttavat sävyt asetteli vierekkäin, syntyi mielikuva liukuvärjätystä langasta, vaikka todellisuudessa jokainen raita on omasta värjäyserästään. Sukkiin on valjastettu värejä kasvien lehdistä, sipuleista, sienistä, puun kuorista, kukkasista ja marjoista. Ihan jokaisen raidan alkuperää en enää muista, sillä pienimmistä nöttösistä olivat muistilaput karisseet jo matkan varrelle. Värjäyksessä on käytetty ainoastaan luonnon puretteita, mutta yllättävän hyvin noissa ovat värit pysyneet, vaikka osa onkin hieman haalistunut. Osan ruskeanharmaan sävyistä tiedän tulevissa pesuissa muuttavan muotoaan hieman vihertävämpään suuntaan, mutta sekään ei haittaa. :)

Kovin suurta älyllistä ponnistelua näiden sukkien neulominen ei vaatinut, kun koostuvat melkein kokonaan oikeista silmukoista. Toisaalta pitkittyneen flunssan kourissa tällainen ei niin vaativa malli oli juuri passelia tekemistä. Keskittymiskyky riitti juuri ja juuri värien sommitteluun, monimutkaisten pitsineule- tai palmikkokaavioiden seuraamiseen ei tällä energialla olisi ollut paukkuja. Yksinkertaisuudestaan huolimatta pidän sukista kovasti. Ne tuovat mukavasti väriä vielä kevään viimeisiin (?) viileisiin iltoihin. Värikarttaa katsellessa mieli halajaa jo aloittamaan uuden värjäyskauden. Mistäköhän sitä aloittaisi?

Sukat on neulottu 3,5 puikoilla Seiskaveikasta. Pohkeen yläosassa silmukkamääränä oli 64. Pohkeen jälkeen kaventelin silmukoita nilkkaa kohden muutamilla mustilla kierroksilla. Nilkassa ja jalkaterässä silmukoita on enää 48.

Ledillä tuunattu äitienpäiväkortti

Mitä syntyy pienistä värikkäistä ledeistä, foliosuikaleista ja nappiparistoista? Äitienpäiväkortteja tietenkin. Kun tuntuu, että Pinterestin äitienpäiväkortti-ideat on koluttu loppuun, voi lähteä kokeilemaan kortin tuunaamista led-valoin. Toteutus ja idea ovat lopulta perin yksinkertaisia. Ei silti, ettäkö tämä lamppu olisi syttynyt ihan omaan päähäni. Idea on lainattu eräältä minua välkymmältä kollegaltani. Korttia väkertäessä mieleen kuitenkin palautui mukavasti yläasteen fysiikan tunnit ja virtapiirikytkentäkaaviot.

Ennen kuin uskaltauduin askartelemaan oppilaiden kanssa led-kortteja, piti prototyyppi ensin väkertää kotona. Proton taiteellisesta toteutuksesta vastasi 5-vuotias tyttäreni. Merenneidon kädessä oleva simpukan helmi alkaa loistaa sydäntarrasta painettaessa.

Mutta miten kaikki sitten toimii?

- Piirrä ja väritä korttiin tuleva kuva taitetun korttipohjan kanteen.
- Kuvan valmistuttua kohta, johon led halutaan sijoittaa, lävistetään neulalla. Aukkoa suurennetaan varovasti juuri ledin kokoiseksi.
- Taita kortti kiinni ja piirrä lediä varten tekemästäsi aukosta ledin oikea kohta kortin sisäosaan (oikeanpuoleiselle sivulle).
- Aseta piirtämäsi merkin molemmin puolin foliosuikaleet alla olevan kuvan mukaisesti.
- Avaa ledin "viikset" ja teippaa se piirtämäsi merkin päälle, niin, että pidempi "viiksi" menee vasemmanpuoleisen foliosuikaleen päälle.
- Teippaa paristo hieman alemmas oikeanpuoleisen foliosuikaleen päälle siten, että vain pieni osa pariston pintaa jää auki. (Katso kuva). Vasemmanpuoleinen suikale kannattaa kääntää hieman sivummalle, ettei tässä vaiheessa teippaa vahingossa myös sitä kiinni. Mieheni saa hepulin aina, jos nappiparistoon koskee sormin, koska samalla kuulemma suurin osa pariston tehosta häipyy. Niinpä kiinnitin tuon pariston teippiä apuna käyttäen koskematta pariston pintaan.

- Kun paristo on kiinnitetty, vasemmanpuoleinen foliosuikale käännetään pariston päälle, jolloin virtapiiri sulkeutuu pariston kohdalta painaessa. Jos kytkökset menivät oikein, lampun pitäisi syttyä. Ellei syty, tarkista menivätkö "viikset" ja paristo oikein päin ja ovatko teippaukset pitäviä.
- Lopuksi folioita voi varovasti kiinnitellä vielä muutamin lisäteipein. Käännettyä suikaletta ei kannata kuitenkaan teipata kiinni suoraan pariston päälle, ellei sitten halua että lamppu palaa ihan koko ajan. Liian pitkät foliot voi lopuksi typistää lyhemmiksi.

- Kun virtapiiri toimii, kortin kansi käännetään paikoilleen niin, että led pujotetaan aukosta läpi.
- Kortin sisus liimataan reunoilta kiinni, jolloin teippaukset eivät vahingossa irtoa eivätkä foliot repeile. (Tässä tapauksessa teippasimme kortin kiinni taitettuna vielä paspakehyksiin.)
- Kortin etupuolelle merkataan kohta, jota painamalla lamppu syttyy.

Ja sitten vain kokeilemaan! Materiaalikustannukset eivät lopulta päätä huimaa, joten kovin korkealta ei putoa, vaikka fysiikan oppitunti kiville jostain syystä karahtaisikin. Ledejä ei ole pakko ostaa tuollaista isoa pakkausta, vaan niitä voi ostaa vaikka yksittäisinä kappalaina. Neljän pariston pakkaus maksoi Prismassa alle euron, jolloin virtalähteenkin rahallinen osuus on varsin pieni.

Ballerinasukat

Tyttäreni ollessa ihan vauva, tein hänelle tällaiset ballerinatossua muistuttavat villasukat harmaavalkoisina. Tykkäsin itse mallista niin, että ensimmäisten tossujen jäätyä pieneksi, tein tyttärelleni uudet ballerinasukat punavalkoisina. Blogiarkistoistani kaivoin ja etsin, olin tehnyt nämä ballerinatossut viisi vuotta sitten! Nuo punavalkoiset ballerinat olivat kuitenkin niin mieluisat tyttärelleni, että hän tunki ne väkisin jalkaansa vielä paljon sen jälkeen, kun tossut olivat jääneet auttamattomasti pieneksi. Viime aikoina tyttäreni on kovasti toivonut uusia ballerinasukkia. Vihdoin sain sellaiset aikaiseksi. Harmi vain, että taisin tehdä nämä sukat jo valmiiksi hiukan liian knafteiksi. Edessä lienee siis pikapuoliin ballerinasukkaprojekti vol 4.

Sukkien neulomistapa on aika lailla omasta päästä tempaistu ja melko improvisoinnilla mentiin tämä kolmaskin kerta. Vaikka tuonne vuoden 2014 päivitykseen olinkin hieman ylimalkaisia muistiinpanoja kirjannut, en niitä sieltä lukenut, vaan yritin muistella asioita sinne päin ja todennäköisesti olen neulonut jokaisen ballerinaparin hiukan eri tavalla. Pääperiaate on kuitenkin se, että ensin neulotaan kokonaisuudessaan tuo valkoinen osa ja valkoisen "läpän" reunasilmukat poimitaan aikanaan mukaan siniselle kierrokselle. Pohjan neulomiseen onkin sitten ihan oma omituinen logiikkansa. :)

Lankana Novitan Nalle, puikot nro 2.

Takatalven ruska

Viime kesän raparperinlehtivärjäykset halusivat asettua puikoille syksyisinä viiniköynnöksen (?) lehtinä. Aihepiiriltään ei ehkä vuodenaikaan nähden se aivan ajankohtaisin neulomus, mutta lämmittävät nämä varmasti jalkoja keväälläkin, vaikka kirjoneulemalli onkin syksyinen.

Sukat on neulottu Nallesta kakkosen puikoilla. Varressa silmukkamääränä on 90, jalkaosaa kohden kaventelin tasaisesti silmukkamääräksi 66. Viiniköynnöslehtikaavion alle yhdistin tuollaisen tirppukuvion, jossa sain värin vaiheittain vaihtumaan keltaisesta mustaan.

Alunperin olin ajatellut neulovani koko matkaltaan keltamustat kirjoneulesukat. Tuossa itse värjätyssä keltaisessa on aika kaunis kiilto, melkein kullanhohtoinen sävy. En kuitenkaan ollut varma, riittäisikö kullan sävy koko sukkien neulomiseen, enkä varmastikaan onnistuisi värjäämään toista tismalleen samanlaista sävyä, jos lanka sitten loppuisikin kesken, joten päätin pelata varman päälle ja neuloin kuvion vain sukkien yläosaan. Nythän tuota kullankeltaista lankaa sitten jäi edelleenkin ehkä toinen mokoma.

Sekalainen seurakunta

Yritin raivata hieman tilaa ylitse pursuavaan tilkkulaatikkoon ja päätin samalla kerrankin olla ajoissa lahjatehtailujen suhteen. Otin projektiksi ommella jämäpaloista jotain käyttökelpoista 3 vuotta täyttävälle siskontytölleni. Surauttelin hänelle synttärilahjaksi uusia vaatteita kuoseista, jotka ovat jo kertaalleen päätyneet omille lapsilleni leguina, paitana ja mekkona. Legut on ommeltu Paapiin Lilja-kaavalla, mekko on omaa muunnelmaani.

Oman mekkoni neulosjämistä ompelin jo aiemmin vastaavanlaisen mekon tyttärelleni, materiaalia riitti kuitenkin vielä yhden pikkuprinsessan mekon verran. Myös siksakraitaleggarit löytyvät isommassa koossa tyttäreni vaatelipastosta. Serkkutytöt voivat sitten samistella samanalaisissa hepeneissä.

Tällä setillä voi sitten fiiliksestä rippuen leikkiä milloin Prinsessa Ruususta, milloin Suuuuper-Ellaa. :D

Maastoutuminen kevääseen

Pakko se on kai myöntää, ettei meillä enää asu ihan pientä poikaa. Annan aika paljon lasten itsensä vaikuttaa kangasvalintoihin ja erilaiset camo-kuosit ovatkin olleet jo pitkään poikani ykköstoivelistalla. Toivekankaasta ompelin uuden t-paidan sekä tuubihuivin kankaan jämistä.

Tuubihuivin kohdalla mentiin tällä kertaa Mistä aita on matalin -mentaliteetilla, sillä kangasta ei olisi riittänyt kaksinkertaiseen tuubiin (tai olisi, jos sisäpuolen olisi ommellut vaikkapa mustasta, mutta...). Päädyin tällä kertaa tällaiseen yhden sauman pötköön, jossa ylä- ja alareunoissa saa näkyä saumurihuolittelu. Asiansa ajaa näinkin. Runtullaan kaulassa ollessaan, eivät nuo saumuroinnit edes näy. Tosin poikani modasi tämän mallin heti ensisovituksella pipoksi itselleen taitellen tuon niskaan liehumaan jäävän osan tuubin reunuksesta sisään.

Muuten kovin harmaansävyiseen paitaan toin edes ripauksen väriä pirtsakan vihreillä kanttauksilla. Paidan kaava modattu Graphic Printsin (OB 3/2017) pohjalta. Perus teepparihan tuo on, mutta ei ollut tässä koossa valmiiksi piirrettyjä kaavoja, joten nuo Graphic Printsin kaavat olivat edes lähimmät sinne päin. Tässä kaula-aukko sekä helma muunneltu erilaiseksi, lisäksi leikkelin kankaat hieman kaavaa leveämpänä.