Plussapaita

Seikkailimme perjantaina Kankaanpäässä tutustuen Taidekehän teoksiin. Kaupunkimiljööseen on vuosien saatossa ujutettu yli 100 taideteosta. Yksi suosikeistamme oli tämä tiilimuuri, jonka erilaisissa palasissa riitti tutkittavaa. Kaupunki on perinteisesti tunnettu punatiilien valmistuksesta ja sikälikin sieltä löytyy useampiakin tiiliaiheisia teoksia.

Läheskään kaikkiin teoksiin emme ehtineet päiväretkemme aikana tutustumaan, mutta koska kummipoikamme asustaa kyseisessä kaupungissa, teemme varmasti vielä lisää retkiä taidekehän teoksiin tutustuen.

Lasten mielestä hauska teos oli nämä musiikkiopiston viereiseltä puistikolta löytyvät kiviset pianon koskettimet. Minua huomattavasti musikaalisempi ystäväni intoutui laulamaan säveliä lasten hyppyjen mukaan. :)

Lapset viihtyivät keskustan tuntumasta löytyvässä Leijonapuistossa. Myös Leijonapuiston läheisyydestä löytyi useampiakin veistoksia, mm. tämä jättiläiskokoinen valokuvakehys muhkuraisella metallisella peilillä.

Poikani kesäpaidat alkavat jäädä hieman knafteiksi ja ompelin hänelle uuden teepparin. Plussapaita pääsi ensi kertaa käyttöön Kankaanpään retkellemme. Kaavana toimi Plain Basic Ottobre 1/2019. Simppeli peruspaita, kaava tulee varmasti käyttöön jatkossakin, joskin saatan helmaa hieman lyhentää. Tässä paidassa helma on sen verran pitkä, että se kääntyy silloin tällöin alareunastaan.

Kummipojan kesäsetti

Saimme viikonlopuksi kutsun kummipojan kotikaupunkiin "valmiiksi järjesteltyyn turistipäivään". Satakunnan Kansa on kokoamassa artikkelisarjaa maakuntamatkailun edistämiseksi. Kankaanpään kaupunki on omalta osaltaan mukana projektissa ja yhteistyöhön etsittiin lapsiperhettä seikkailemaan pikkukaupungissa. Koska itselläni kesäloma alkaa aina muutamaa viikkoa mieheni kesälomaa aikaisemmin, olen usein tehnyt lasten kanssa alkukesästä omatoimisia päiväretkiä eri kaupunkeihin. Kankaanpäässä olemme kyllä kyläilleet, mutta itse kaupunkiin emme ole koskaan sen tarkemmin tutustuneet, joten valmiiksi järjestellyn ja erityisesti lapsille suunnatun turistipäivän viettäminen siellä kuulosti hauskalta. Ja samalla pääsemme moikkaamaan ihanaa kummipoikaamme.

Koska saimme kutsun turistipäivään ystäväni kautta, päätin kiitokseksi ommella hänen pojalleen viemisiksi pienen kesäsetin. Sain myös hyvän syyn jälleen penkoa läpi tilkkulaatikkoa ja tutkia, löytyisikö sieltä mitään käyttökelpoista jämäpalaa tähän tarkoitukseen. Löytyi.

Teeppari on ommeltu Verson puodin Pulu-kuosin jämistä Ottobren Seashell-kaavan pohjalta (OB 3/2018). Jotain hämärää tuossa kaavassa mielestäni oli, sillä omaan silmääni kaavat näyttivät huikean isoilta. Vertasin leikkaamaani koon 86 kaavaa tyttäreni vanhan teeppariin ja kaava tuntui olevan mileti samaa kokoa Henkkamaukan 110 koon tyttöjen teepparin kanssa. Tilkkulaatikosta penkomallani kangastilkulla ei ollut hirveästi korkeutta, joten lyhensin paitaa surutta sen verran, että sain kankaan riittämään. Leikkuuvaiheessa nipistelin tasapainon vuoksi myös leveyttä pois saumavaroista. Saumurointivaiheessa kavensin sivusaumoista vielä lisää leveyttä pois. Ainakin silmämääräisesti sain mielestäni aikaan suht sopusuhtaisen teepparin, vaikkei ihan kaavojen mukaan olekaan tehty.

Teepparin kaveriksi surautin samaisen lehden kaavoilla Waves-shortsit. Jämäpaloista nekin. Shortsien ja paidan istuvuus jää toistaiseksi arvoitukseksi, sillä sovituskappaletta ei ollut käsillä. Päänvaivaa meinasi aiheuttaa sirkkojen laitto vyötärökaitaleelle. Sain mieheltäni joululahjaksi sirkkapihdit ja paketin mukana oli myös pussillinen sirkkoja. Monta kertaa olen ollut sirkkoja housun vyötäröön tai hupun reunukseen laittamassa, mutta sitten se on aina jäänyt. Tähän shortsimalliin tuli vyötärölle nyöri, joten päätin vihdoin kokeilla sirkkapihtejäni. Valitettavasti paketin mukana ei ollut kuitenkaan minkäänlaista ohjetta sirkkojen kiinnitykseen, joten googletin vain jonkin tutorialin. Kyseisessä tutorialissapas olikin sitten käytetty erilaisia sirkkoja kuin omani. Niissä oli varsinaisen sirkan taakse vastakappale, minun sirkkavalikoimassani oli ainoastaan yhdenlaisia sirkkoja. Ryhdyin testailemaan erilliseen tilkkuun sirkkojen kiinnitystä. Jotenkin videolta oli fiksoitunut päähäni, että sirkka tuli olla kankaan molemmin puolin ja koska pussissa oli ainoastaan yhdenlaisia sirkkoja asettelin ne vastakkain ja puristin pihdeillä kiinni. Kyllä ne siihen kiinnittyivät, mutta... Eihän siitä hyvä tullut. Eikä toisesta eikä kolmannestakaan testikappaleesta. Olin jo heivaamassa koko ajatuksen sirkkojen kiinnityksestä, kunnes päähäni välähti, että eihän tässä minun sirkkamallissani tule mitään vastakappaletta. Tulee vain yksi sirkka ja pihdit liiskaavat sen nurjan puolen muotoonsa. Tunsin itseni melko pöljäksi kun olin aluksi ajatellut asiaa jotenkin liian vaikeasti. Ennen sirkan kiinnitystä silitin nurjalle tukikankaan. Jotenkin tuo resori oli kuitenkin sen verran venyvää sorttia, että testiversioissani sain venytellessä tukikankaan liimaukset osin irtoilemaan. Varmuuden vuoksi ompelin nyörireikien reunoille vielä tiheät siksakit ennen sirkan kiinnitystä. Toivottavasti nyt pysyvät.

Olisi tuo teeppari saanut mittasuhteiltaan olla ehkä inan pidempi, mutta tällä kertaa kankaan korkeus riitti tuohon helman pituuteen. Vastapainona shortsit näyttävät puolestaan olevan melko lailla korkeavyötäröistä sorttia eli jos paidan pituus jää knaftiksi, voi tasapainon vuoksi pöksyjen vyötäröä nostaa kainaloita kohti. :D

Olipa kerran leggarit

Järjestelin lasten vaatelipastoa ja laatikon pohjalta vastaan tuli peräti kolmet polvesta puhki olevat legut. Kun laiskuuttaan ei viitsi paikata puhki menneitä leggareiden polvia, voi päätyäkin tekemään leguista kotishortseja ja barbien maximekkoja.

Aluksi oli tarkoitus ihan vain pätkäistä puhki menneet polviosat poikki ja muuntaa legut kesäisiksi kotishortseiksi. Olin jo heittämässä leikatut osat pois, kun mieleen tuli ajatus tuunata niistä yhdellä saumurin saumalla barbien mekkoja. Lahkeen suusta kun löytyi päärmäyskin jo valmiiksi. Toki tuon mekon helman olisi voinut vielä kääntää ja kaksarilla viimeistellä, mutta tokkopa kukaan leikkijöistä kiinnittää minkäänlaista huomiota siihen, ettei helmaa ole huoliteltu.

Trikoo joustaa sen verran hyvin, että mekko on helppo pujottaa barbien päälle. Kun yläosan kaventaa riittävän pieneksi mekko pysyy napakasti nuken päällä ilman olkaimiakin.

Nuo shortisen lahkeetkin meinasin ensin jättää huolittelematta, mutta päätin lopulta kääntää niistä kuitenkin reunukset ja surauttaa kaksarilla. Nyt on sitten elvytetty vielä käyttöön kolmet risat leggarit ja samalla saivat barbiet uusia mekkoja. Kerrankin oikeasti sellainen 5 minuutin pikatuunaus. :D

Avainnauhoja

Viisi vuotta sitten virkkaamani avainnauha alkoi tulemaan tiensä päätökseen. Virkattu avainnauha on siis usean vuoden ajan ollut työavaimillani päivittäisessä käytössä. Muutamaan otteeseen se on ajan saatossa avainrenkaan kohdalta jo hiertynyt poikki ja olen sitä välitunneilla pikaisesti kursinut kasaan. Päätin, että olisi ehkä aika päivittää avainnauha uuteen.

Prismasta löytyi tuollainen ruskeasävytteinen helmikokoelma ja lähdin pujottelemaan niistä kolminyöristä avainnauhaa. Helmet on ryhmitelty solmuilla tuollaisiin kolmen helmen osioihin. Jokaisessa osiossa on keskenään eri kokoiset ja eri väriset helmet.

Pujotellessani helmiavainnauhaa tyttäreni halusi tehdä myös avainnauhoja. Teimme samalla eskarin tädeille avainnauhat kiitokseksi kuluneesta eskarivuodesta.

Tässä mallissa helmet on "lukittu" paikoilleen solmuilla molemmin puolin helmeä. Puuha oli hyvää solmuharjoittelua tulevalle koululaiselle.

Isoveli innostui myös avainnauhoista ja sanoi haluavansa antaa tuollaisen ruskean myös omalle opettajalleen. Lopulta aika (tai pitkäjänteisyys) ja myös helmet loppuivat pojaltani kesken ja hätäpäissäni annoin luvan, että hän voi antaa tuon minun tekemäni avainnauhan opettajalleen, koska tykästyi siihen niin kovasti. Toukokuun lopun avainnauhatehtailuista huolimatta itselläni ei siis edelleenkään ole pätevää avainnauhaa ensi syksyksi, mutta toisaalta, kukapa sitä lomalla työavaimiaan tarvitsisikaan.

Vaarin sukat

Appiukko täytti tänään 70 vuotta. Korona-ajan vuoksi 70-vuotisjuhlat jäivät tällä kertaa pitämättä ja vaaria juhlittiinkin Google Meetin välityksellä etänä. Paketti lähti alkuviikolla postissa. Herääminen merkkipäivän lähenemiseen tapahtui jotenkin vähän myöhässä, vaikka kyllähän päivä tiedossa oli. Jotta paketti ehtisi takuuvarmasti ajoissa perille, oli turvallisinta valita malliksi jotain suht simppeliä ja nopeasti neulottavaa. Idean saamista varten googletin hakusanan miesten villasukat. Aika lailla ensimmäisten kuvahaun osumien myötä vastaan tuli tällainen raidoitusmalli. Ohjetta en bongannut, tai en oikeastaan edes vaivautunut etsimäänkään, sillä kuvan perusteella laskeskelin kuvion silmukkamäärät ja päättelin, että tuon harmaan pystyraidan toteutukseen lienee silmukan nosto olevan harmaan langan juoksutusta järkevämpi ratkaisu.

Jalkaosat ovatkin sitten ihan vain yksiväriset. Raidoissa on aina kolme riviä yhtä väriä. Värin vaihdon välillä on harmaalla kaksi kerrosta. Raidoituksessa käytin itse värjäämiäni lankoja ja jokainen tuollainen kolmen raidan rykelmä on omasta värjäyserästään. Käytin lähinnä muista projekteista yli jääneitä pieniä lankanöttösiä, joissa ei enää edes ollut tallella lappuja värin alkuperästä. Luulisin, että tuossa on ainakin samettikukalla päälle värjättyä mustikkaa, verihelttaseitikkiä, männynsuomuorakasta ja raparperia. Sävyt koitin valikoida siten, että raidoitusten välille muodostuisi liukuvärjäysefekti.

Puikot nro 3,5, lankana Seiskaveikka. Varren silmukkamäärä taisi olla 1 oikein 1 nurin joustinosuudessa 56 silmukkaa ja raidoituskuvion alkaessa 55 silmukkaa. En laittanut silmukkamäärää itselleni muistiin ja nyt ovat sukat lähteneet jo eteen päin, etten voi asiaa tarkistaa.

Pitkästä aikaa tuli askarreltua myös itse kortti.

Langat solmussa

Karsin hieman omenapuita ja päätin kokeilla, mitä omenapuun kuorilla tulee väripadassa. Tuli hennon keltaista. Puutarhasakset kun oli kourassa, katkoin samalla kuusiaidan väliin kasvaneita nuoria pihlajia. Tai alunperin luulin kaikkia pihlajiksi (aiemmin olen saanut pihlajan kuorilla vaaleanpunaista), kuoriessa alkoi epäilyttää, että osa taisi olla ehkä pajuja. Tuollainen hyvin hennosti vaaleanpunaiseen taittuva sävy tuli niillä kuorilla aikaiseksi.

Oikeasti värit ovat kyllä voimakkaampia kuin näissä kuvissa. Sävyt oli kivoja, kuvat surkeita. Hennot värit olivat minulla hakusessakin. Tein viime vuonna äidilleni 70-vuotislahjaksi Kalevala-peiton itse värjätyin langoin ja aloitin samanlaisen projektin itselle. Haluan peittoon nimen omaan hentoja sävyjä, niin että niissä on kuitenkin pieni vivahde-ero.

Ylärivi vasemmalta: omenapuun kuori; pihlajan ja pajun(?) kuori
Alarivi vasemmalta: omenapuun kuori + lupiinin lehdet; omenapuun kuoret

Koska värit tuntuivat jäävät kuitenkin hyvin hentoisiksi, kävin keräämässä vielä ämpärillisen lupiinin lehtiä ja pistin yhden omenapuunkeltaisen vyyhdin vihertämään lupiinipataan. Erikseen en näitä purettanut, vaan luotin puun kuorten tanniineihin.

Jos meni kuvat jälleen puihin niin niin meni keriminenkin. En tiedä mitä olin sählännyt vyyhditysvaiheessa, kun kerintä nappasi kiinni tämän tuosta. Koskaan ei keriminen vielä näin paljon ole vastustanut. Ja kun ajatus hetkeksi harhautui, kerä näytti tältä:

Tuli sitten testattua sekin, että kun tuota kertaalleen kerittyä kerää alkaa purkamaan, ei se enää nätisti asetukaan uudelleenkerintävaiheessa kesken kaiken, vaan on parempi katkaista lanka ja aloittaa mieluummin kokonaan uusi kerä. Oikeasti tuo kerintälaite on ihan huippu, tällä kertaa vain käyttäjä sössi sen kanssa pahemman kerran.

Vinokontit

Mielessä on ollut jo pidempään tehdä itselle yksiväriset tummat sukat. Sellaiset, jotka olisi miksattavissa aika monenlaisten asustekokonaisuuksien kanssa. Koska...
 a) En juurikaan käytä muita kuin villasukkia. Kesälläkään. On joko villasukat tai ei sukkia lainkaan. (Lenkillä käyminen olkoon poikkeus.)
b) Minulla on jokin ajatusvinouma siitä, että villasukkien on aina jollain tapaa soinnuttava muuhun asukokonaisuuteen.

Hakusessa oli siis tällä kertaa malli, jossa juju olisi jotenkin pintastruktuurilla aikaan saatu. Pinterestissä törmäsin Linesx3-malliin. Jäljet johtivat Ravelryyn. Vaan eipä ollut malli enää netissä saatavilla... vaikka tokkopa olisin sitä silti malttanut orjallisesti noudattaa, vaikka se siellä olisi ollutkin. Tykästyin tuohon Linesx3:n pintastruktuuriin. Mielenkiintoinen, mutta simppeli. Ja jos nyt ylipäätään sukkia on tehtaillut (ja minähän olen, sillä villasukkien kutominen on mielestäni paras terapiamuoto), ei tuon pintastruktuurin soveltaminen pelkän kuvan perusteella ole tässä mallissa mitään rakettitiedettä.

Lähdin siis kokeilemaan mallin soveltamista kuvan perusteella. Valitsin langaksi tumman harmaan Nallen ja 2,5:n puikot (...vai mahdoinkohan käyttää peräti nron 2 puikkoja?). Sinänsä simppeli malli osoittautui kuitenkin pienten puikkojen ja toistuvien silmukan siirtojen vuoksi melkoisen hitaaksi neulottavaksi, vaikkei malli sinänsä vaikea ollutkaan. Edelleen muuten mielestäni paras työväline silmukan siirtoihin on pieni puinen coctailtikku, koska se on kevyt, näppärän kokoinen, eikä luista pois silmukasta.

Laskelmoin, että yksi "vinokaistale" olisi 10 silmukan levyinen ja kaistaleita oli oltava parillinen määrä, jotta kierroksen päättyessä ei olisi kahta samanlaista kaistaletta rinnakkain. Loin siis alkuun 80 silmukkaa, koska 100 olisi tuntunut jotenkin liian suurelta määrältä. Näin jälkiviisaana tosin mietin, että sukkavarsi olisi kannattanut aloittaa isommilla puikoilla ja vaihtaa nilkkaa kohti asteittain puikkokokoa pienemmäksi, jolloin olisi saanut enemmän väljyyttä pohkeeseen. Nyt jätin varret aika lyhyiksi, sillä tällä puikkokoolla ja silmukkamäärällä varret jäivät melko kaposiksi eivätkä olisi ääreensä pingottuneina näyttäneet kovinkaan hyvältä ylempänä pohkeessa.

Tuo pystysuuntainen oikein-nurin -osio on tehty oikeiden silmukoiden osalta kiertävin silmukoin, jotta struktuuri pysyy paremmin kasassa (Samoin varren yläosan joustinneule). Vaakaraidoitus muodostuu kolmesta rivistä: 2 riviä oikein, 1 nurin. Kaistaleita "reunustava" silmukka on neulottu perinteisellä tavalla oikein (ei kiertäen). Joka toisella rivillä olen siirtänyt tuota reunussilmukkaa yhden silmukan verran etukautta vasemmalle, jolloin vasemmasta lohkosta siirtyvä silmukka neulotaankin oikeanpuoleisen lohkon jatkumoksi. Ja taas jälkiviisaana totean, että sukista olisi tullut kivemmat, jos toisessa sukassa tuo lohkojen vinous olisi toiseen suuntaan. Eli jos uudelleen tekisin, neuloisin toisessa sukassa lohkoja reunustavien silmukoiden siirrot pykälän oikealla (kuten on muuten tuossa alkuperäisessä mallissakin tehty). Sukan pohja on sileää pintaneuletta, koska se on nopeampaa neuloa ja toisaalta ehkä myös mukavampi jalan alla kuin tuo raidoittuva pintastruktuuri.