Kotoilupaituli

Pikkusisko täytti joku aika sitten 40. Piti mennä yhdessä juhlistamaan synttäreitä, mutta ärsyttävästi suunnitelmat menivätkin uusiksi sairastelun vuoksi. Tämäkin postaus on siis viivästynyt lahjan toimituksen siirryttyä. Ompelin hänelle synttärilahjaksi itse suunnittelemallani printillä kotoilupaitulin. Käyttääköhän kukaan enää missään sanaa paituli? Mutta siis se sellainen pitkähkö teepparin ja yöpaidan välimalli, joka on omiaan vaikkapa kutimien kanssa kotoiluun. Siskoni on intohimoinen neuloja, joten Knit Happens -teksti oli mielestäni passeli juuri hänelle. Sinänsähän tuo Knit Happens -slogan ei tietenkään ole omakeksimäni, mutta printin layoutin suunnittelin itse ilmaisella Adobe Express -ohjelmalla. Marraskuun kässämessuilla Kotoa-kangaskaupalla oli messutarjous, jossa sai käydä printtaamassa silityskalvolle etukäteen suunnittelemiaan kuvia. Oletin, että Cricut-pisteelle olisi ollut jonoa, mutta mitä vielä, pääsin printtaamaan lähes heti. Mielessä on toki ollut kirjoittaa joulupukillekin, josko jonain päivänä saisi itselleenkin ihan oman Cricutin tai vastaavan elektronisen leikkurin. 😁

En ole kauheasti silityskalvoja käyttänyt, joten vähän aluksi jännitti, miten saisin kaivettua nuo kaikki lankakerän kolot nätisti pois, mutta homma sujui yllätävänkin sutjakasti ja kuvasta tuli mielestäni siisti. Tähän hommaan toki myydään ihan omia erillisiä työvälineitäkin, jotka muistuttavat ulkonäöltään lähinnä hammaslääkärin instrumentteja (ehkä myös hinnaltaan?), mutta itse käytin ihan vain nupparia.

Kaavana paitulissa käytin Suuressa Käsityö -lehdessä (11-12/2023) julkaistua Jujunan yöpaitakaavaa. Vähän modattuna tottakai. Halusin helmasta pitkähkön ja kaarevan, mutta en aivan niin pitkää, millainen pitkän yöpaidan mallissa oli. Lyhensin siis pitkän yöpaidan kaavaa helmastaan lyhemmäksi, vaikka itse helman muoto aika lailla samanlainen onkin, kuin alkuperäiskaavassa.

Hihaan kiinnitin vielä pienen diy-merkin lähinnä sillä ajatuksella, että vaate sinällääm on toki itse tehty, mutta pystyn näkemään siskoni myös käyttävän paitaa jatkossa lukuisten diy-projektien äärellä kutimet sylissään.

Torkkuvat pantterit

Blogin alkuvuosi näyttää kovin tyhjältä. Onneksi tämä ei kuitenkaan käsitöiden osalta ole koko totuus. Sattumalta on vain viime aikoina tullut tehtyä sellaisia käsitöitä, joiden julkaisemista on täytynyt/täytyy syystä tai toisesta odottaa. Tämä siskontytölle synttärilahjaksi ompelemani tunikamekko on yksi niistä.

Lasten ompeluksissa projekti käynnistyy usein siitä, että käyn kertaalleen läpi olemassa olevat kangasvarastot ja tilkkulaatikot. Käyn ensin läpi potentiaalisenkokoiset tilkut ja etsin niille mahdollisesti yhteen sointuvia väripareja. Välillä löytyy hieman yllättäviäkin komboja, kuten kävi tässä vaaleanpunaisen pantterin ja oliivin vihreän vohvelitrikoon yhdistelmässä. Sattumoisin molemmat kankaat on kyllä alunperin ostettu samaisilta toissa vuoden kässämessuilta, mutta ostovaiheessa ei ollut vielä pienintäkään ajatusta siitä, että kyseiset kankaat päätyisivät joskus samaan vaatteeseen. Molemmat olivat muistaakseni alkujaan metrin palasia. Molemmista on jo ommeltu lastenkokoiset hupparit, mutta jäljelle jääneistä soiroista sai vielä tetristeltyä 8-vuotiaalle sopivan tunikan. 

 Käytössä olevat jämäkankaat ohjasivat kaavan valinnassa. Mieleen tuli ensimmäisenä vanha tuttu Roses on Grey, jolla olen ommellut useammankin tunikamekon. Kyseisen kaavan koot tosin loppuvat 116 senttiin. Samaisesta lehdestä (OB4/2016) löytyi kuitenkin isommassa koossa idealtaan vastaavanlainen kaava Falling Leaves. Sillä siis. Kankaasta todettakoon, että tuo vohvelitrikoo on sen verran paksua, että noissa olkapään kaarteissa ei ehkä laskeudu maksimaalisen pehmeästi ainakaan näissä henkariotoksissa, mutta luulisin tämän olevan asia, joka varmasti käytön ja pesujen myötä asettuu ihan luontevasti kohdilleen.

Nalletunika

 
Ompelin veljentytölle 2-vuotissynttärilahjaksi nalletunikan/mekon. Shy Bear neulosmekon kaava on vuoden 2017 Ottobresta (4/2017) ja muistan ihastuneeni ideaan jo tuolloin. Aika monta vuotta näköjään kuitenkin kului, ennen kuin sain kyseistä kaavaa testattua. Kaava on alunperin suunniteltu svetarineulokselle, mutta itse käytin joustocollaria. Yksi syy, miksi kaavaa ei ole aikaisemmin tullut testattua, on varmaan se, että olen järkeillyt kaavan olevan sellainen, johon saisi näppärästi hyödynnettyä kahta eriväristä jämäjoustocollaria ja sitten olen kai vain odotellut sopivaa väriparia tilkkulaatikkoon. 

Marjapuuronvärinen yläosa on jouluksi ompelemani kissatunikan jämäkankaita. Harmaa väripari marjapuuronsävyiselle joustocollarille löytyi eurolla kirpparilta. Tilkku oli vähän hassun mallinen, vajaan metrin korkea, mutta ei täyslevyinen, joten huppareiden tai collarihousujen ompeleminen siitä olisi jäänyt liian knaftiksi. Juuri omiaan tämän projektin helmaan.

Shy Bearin kaavaan on aluperin suunniteltu hieman vajaamittaiset hihat. Itse en oikein ole sellaisten fani, ainakaan lastenvaatteissa. Tuo ilmiöhän tapahtuu lastenvaatteiden osalta aina ajan myötä ihan itsestään, kun lapsi kasvaa ulos paidasta, ensimmäisenä knaftiksi jäävät hihat. Niinpä jatkoin mutulla hihojen mittaa modaamalla niihin resorikaitaleet hihansuihin.

Muilta osin kaava oli kiva. Mitä nyt etuosan läpän/taskuosion kanssa sai vähän kikkailla, ettei pönötä kulmista, tämä lienee kuitenkin enemmän ompelijan taitamattomuutta, kuin itse kaavan vika. Jäin kuitenkin pohtimaan nalleaplikoinnin jatkojalostusideaa. Vastaavanlainen nalleaplikaatio toimisi (ainakin omassa päässäni ajatuksen tasolla) raglanhihaisessa collaripaidassa/-hupparissa niin, että nuo korvat sijoittaisi hihojen saumaan. Päätynee ehkä joskus kokeiluun tämäkin ajatus.

Villapaita retrolangoista

 

Talviloman viettoon päästiin uuden retrolankapaidan kanssa. Paidan lähtökohtana toimivat vuosia laatikossa marinoituneet perintölangat. Omissa jemmoissa nuo ovat lojuneet kymmenkunta vuotta, sitä ennen edesmenneellä anopillani jonkin verran kauemmin. Patonsin Jumper Wool sekä Rondo lienevät peruja aina 80-luvun alkupuolelta asti. Vyötteestä päätellen Novitan Woolkin vanhempaa erää, sillä se uudemmalla vyötteellä varustettukin on jo ehtinyt poistua tuotannosta.

Mieheni perhe asui 80-luvun alkupuolella Libyassa, lankoja antaessaan anoppini epäili beigen Jumper Woolin olevan peruja noilta ajoilta. Ainakaan vyötteessä ei ole sanaakaan suomea, joten voi pitää hyvinkin paikkansa. Lankojen tarina tekee paidasta itselleni erityisen tärkeän. Paidan ohjeeksi valikoitui Drops Designin Heim. Lähinnä siitä syystä, että kyseinen malli osui edes jotenkuten lähelle langantiheyksiä, mutta etenkin siksi, että kaarrokkeen yläosa on tässä mallissa tyystin eri värillä kuin paidan pohjaväri. En nimittäin ollut alkuunkaan varma, miten pitkälle Jumper Woolia riittäisi. Kasarivyötteessä kun ei ollut halaistua sanaakaan esim. siitä, montako metriä lankaa kerässä on. Päätin, etten ostaisi paitaa varten yhtään uutta lankakerää (eipä silti, ettäkö noita lankoja enää mistään olisi lisää saanut ostettuakaan). Kaarrokkeen raitalangat ovat turkoosia alpacaa lukuun ottamatta yksittäisiä nössäköitä. Hjertegarnin alpacaa löytyi useampi kerä. Varasuunnitelmana järkeilin, että jos beige pohjaväri loppuisi kesken, tekisin resorit turkoosilla alpacalla ja tarvittaessa voisin soveltaa kuvioita myös hihansuihin ja helmaan. Varasuunnitelmaa ei kuitenkaan tarvittu, sillä lanka riitti hyvin. Jäi vielä vähän ylikin.

Koska langat olivat keräilyerä vähän sitä sun tätä, eivät ne olleet vahvuudeltaan aivan identtisiä. Saati, että neuletiheys olisi prikulleen osunut ohjeeseen. Lisäilinkin kaarrokkeeseen silmukoita vähän fiilispohjalta. Siihen nähden istuvuus yllätti itsenikin. 12-vuotias poikani totesi paitaa sovittaessani: "Aika hyvä. Teiks perstuntumalla?" Otin kohteliasuutena. :D En ole mikään erityinen konkari villapaitojen neulomisessa, mutta onnistunut projekti antaa kyllä lisää itsevarmuutta lähteä soveltamaan ohjeen vierestä myös tällä saralla.

Piipahdimme joulun välipäivinä Tallinnassa, itselleni pakollinen etappi tuolla oli visiitti Karnaluksissa. Ostokset sinällään jäivät yllättävänkin maltillisiksi, sillä en ostanut yhtään lankaa enkä kangasta. Sen sijaan päivitin pyöröpuikkovarastoni uusiin. Täytyy kyllä sanoa, että kannatti. Neuletuntuma Knit Pro Zingeillä oli tosi hyvä! Kyseinen paita neulottu kolmosen Zingeillä.

Sinivalkoisia jämälankoja

Koulullemme on jälleen viikon päästä saapumassa Erasmus+ -vieraita Ranskasta ja Espanjasta. Perinteeksi on jo käynyt neuloa ulkomaalaisille vieraille talkoilla villasukkia, joten kaivelin jälleen sinivalkoisia jämälankojani. Löytyi ainakin Nallea ja jotakin sarjaa Jukolan Veljeksistä. Ei siis sitä perinteistä Seiskaveikkaa, vaan olisiko tuo nyt Aapoa. Mielestäni ei ole enää edes tuotannossa, joten jämänöttösistä aikakin hankkiutua eroon.

Kirjoneuleen pohjana käytin Drops Designin Highland Hikersia. Tapani mukaan soveltaen tottakai. Halusin sukista hieman mallia pitkävartisemmat ja vaihdoin alaosaan tummemman sinisen, sillä tuota Aapoa(?) ei olisi koko sukkien matkalta kuitenkaan riittänyt. Värin vaihtumiskohdan alle lisäilin vielä omasta päästäni yhden valkoisen raitakuvion.

Alkuperäisohje on ohuemmalle langalle ja pienemmin puikoin (käytin 3,5), joten tein 39 koon sukat 35/37 koon silmukkamäärin.  Kuvioinnin alaosassa ja yksivärisen osuuden alkaessa kaventelin mutulla varresta silmukoita. jotta ei jää liian lörpöksi.

Huppari vohvelitrikoosta

 
Lempikankaan vihertävää vohvelitrikoota on tullut hillottua ainakin pari vuotta. Tästä piti kai ajatuksissani alunperin tulla nappilistallinen pitkähihainen paita pojalleni. Mutta syystä tai toisesta en koskaan sellaista saanut aikaiseksi ja sittemmin alkoi epäilyttää, mahtaisiko kangasmääräni edes enää riittää poikani pitkähihaisen paitaan. Todennäköisesti ei riittäisi. Vaihdoin suunnitelmaa. Surautin vohvelitrikoosta hupparin kummipojalle 5-vuotislahjaksi. Tai ehkä tätä ei aivan surautukseksi parane sanoa. Tiukalla aikataululla kun ompelee, yleensä aina tulee jotain mutkia matkaan, eikä tämä ollut asian suhteen poikkeus. Ensinnäkin en tahtonut oikein millään saada saumurini säätöjä kohdilleen tämän vohvelitrikoon kanssa. Aivan priimaa ei sisäsauma mielestäni nytkään ole, mutta lopulta meni hermo ja päätin, että olisi erinäisten säätöjen jälkeen riittävän hyvä. Toinen ongelma tuli, kun säätöturhaumassani yritin saada lopulta nopeasti valmista. No... tuo vohvelitrikoohan näyttää prikulleen samalta molemmin puolin. Hupun laskokset ommeltuani tajusin, että olin ommellut laskokset niin, että lakisaumaa yhdistellessä olikin sitten kaksi saman puolen huppukappaletta. Ratkottava matka ei onneksi ollut suuri. Ärsytys kylläkin, sillä noiden saumasäätöjen kanssa oli jo aikaa tuhraantunut ihan riittämiin.

Hupun vuoriksi valikoitui tilkkulaatikon robottikuosinen jemmakangas, josta riitti mallailemalla nipin napin palaset huppukappaleisiin. Kaavaksi valikoitui Ottobren Safari Wilds (OB 1/2019), joka on alunperin kylläkin vetoketjullinen malli, mutta pelkistin tähän perushuppariksi. Ihan hyvä niin. Todennäköisesti olisin tässä projektissa saanut sen vetoketjunkin jotenkin vinoon röklättyä.

Kännykkäpusseja korkkisomisteella

Ompelin aiemmin syksyllä itselleni uuden kännykkäpussin. Tarpeeseen tuli, sillä olen käyttänyt sitä nyt päivittäin töissä. Näppärä pikku veska, johon mahtuu juuri parikin puhelinta, työpuhelin ja oma. Ajattelin sitten surauttaa joululahjaksi samantapaiset kännykkäpussit siskolle ja parille opeystävälleni. Nyt on vihdoin viimeisetkin joululahjat toimitettu perille asti ja jatkossa siis postauksissa vaihteeksi jotakin muutakin kuin joululahjadokumentaariota

Tuon oman pussukan tosin leikkelin ja ompelin fiilispohjalta sen enempiä miettimättä. Pari kohtaa tekisin nyt toisin. Ja teinkin. Nämä versiot ompelin pelkistetymmällä kaavalla (jonka peräti piirtelin itselleni mahdollista jatkokäyttöä varten muistiinkin!). Ostin kässämessuilta puoli metriä korkkikangasta ja päätin kokeilla korkkikangassomisteita kännykkäpusseihin. Palalaarista ostettua mustaa pellavasekoitetta löytyi varastoista edelleen, samoin mustaa vuorikangasta. Eikä niitä oikeastaan tällaisiin pikkuprojekteihin paljoa kulukaan. Parit mustat vetoketjut ostin ja muutaman metrin tuollaista lituskaista nauhaa olkahihnaksi.

Korkkisomisteita tein kahta mallia. Pelkistetymmän vinokaitaleen ja pilvenhattaraversion. Pilvenhattaraiseen malliin idea ammennettu Punatukka ja kaksi karhua -blogista, josta pilevenhattarasomisteella toteutettu astetta monimutkaisempi olkalaukku.