Ylppärikortti kasvivärjäyksistä

 Tänään juhlittiin keväältä siirtyneitä ylppärijuhlia. Kortin tekeminen jäi silti viime tinkaan, vaikka tällä kertaa aikaa korttiaskarteluun olisi ollut kosolti. Viimeisen illan ideapankki oli koko lailla tyhjä, joten turvauduin samaan ideaan, jolla tein alkukesästä kummipojalle rippikortin. Sikäli tässä kortissa ei siis varsinaisesti ole mitään uutta ja ihmeellistä postattavaa, kirjasinpa nyt tämänkin ikään kuin kässäpäiväkirjanomaisesti blogiini. Värimaailma tässä kortissa sentään eri kuin aiemmin tekemässäni rippikortissa. Langat valikoituivat kasvivärjäämistäni langoista, mukana kullansävyisessä värisuorassa verihelttaseitikit, sipulinkuoret, raparperinlehdet ja omenapuunkuoret.

Hippu-bodeja

 

Viikon sisällä lähipiiristämme kuului vauvauutisia kahdeltakin eri suunnalta. Koska töiden alku odotetusti hieman häiriköi käsityöharrastustani, koitin ennakoida vauvalahjoja ompelemalla tilkkulaatikon kätköistä bodeja jo ennen vauvojen syntymää. Sukupuolesta vain ei ompeluvaiheessa ollut aivan varmuutta, joten koitin valikoida suht sukupuolineutraaleja värejä ja kuoseja. Nyt tiedän, että tyttöjä tuli. Molempiin perheisiin.

Kaavana käytin PaaPiin Hippu-bodya (PaaPiin kaavakirja lapsille). Tuo etukappaleen hieman erilainen leikkaus mahdollistaa niiden tosi pientenkin tilkkujen hyödyntämisen. Nämä kaksi kuosia tulivat nyt aika lailla viimeisiä rippeitään myöden hyödynnettyä. Tosin tilkkulaatikon uumenista riittäisi materiaalia vielä moniin pikkiriikkisiin bodeihin, joten saattaapi olla, että näitä tässä vielä syntyy lisää. Siis tilkkubodeja, ei vauvoja. :D

Hippu-bodyn myötä pääsin melkeinpä jopa kaveriksi noiden neppareiden kanssa. Tähän asti neppareiden kiinnitys on ollut yksi inhokkipuuhistani. Nämä jotenkin sujahtivat suht luontevasti paikoilleen. Ehkä tässäkin harjoitus tekee, jos ei nyt ihan mestaria, niin ainakin vähemmän tunaroivan.

Lankarakkaus

 

Olen asettanut tässä jo jonkin aikaa sitten itselleni kankaidenostokiellon. Tosi ihanien kuosien kohdalla (tai jonkin muun hyvän tekosyyn tullen) tuosta kankaidenostokiellosta voi toki aina lipsua. Tällä kertaa lipsuin kankaidenostokiellosta Majapuun Lankarakkaus-kuosin kohdalla. Samalla ostoskoriin taisi sujahtaa myös vähän okran väristä FoxBoxia ja yksiväristen trikoiden täydennystä. Haaskaustahan se olisi postikuluja maksaa pelkästään yhden kankaan ostosta. :D

Tampereen reissullani tein ekskursion lankakauppa Nurjaan. Nurjassa törmäsin täydellisesti Lankarakkaus-kuosin väriin sointuvaan hifistelysukkalankaan. Pakkohan sitä oli ostaa. Nyt on siis jo syksyn villasukkalanka valmiiksi ostettuna, herkullisen väristä merinosekoitetta. Vielä täytyisi päättää punaisten luksussukkien malli. Kivoja malleja saa ehdottaa kommenteissa. :)

Lankarakkaus-mekon kaavana toimi PaaPiin Klara-mekko lyhythihaiseksi modattuna (PaaPiin Kaavakirja lapsille). Tälla kaavalla jo yhden mekon ompelin aiemmin keväällä. Tuolloin en ollut ihan varma tykkäänkö kaavasta, mutta tuosta keväällä ommellusta mekosta onkin tullut yksi kesän lempimekoistani. Nuo taskut ovat olleet tosi kivat.

Doggy-teeppari

Koulut ovat alkamassa ja pojan paitavarantojen päivitys sai jatkoa. Kangaskaupassa tuo lippispäinen koira huuteli haluavansa hypätä ostoskärryyni. Ei olekaan pitkään aikaan tullut tehtyä aplikointeja. Yleensä ne ovat menneet enemmän tai vähemmän vinksalleen. Nyt kuvittelin ostaneeni sellaisen silitettävän aplikointikuvan, mutta tarkempi tarkastelu osoitti, ettei koira-aplikoinnissa ollut liimapintaa ensinkään. Mallailin kuvan paikkaa ja iskin sen sitten rintamukseen kiinni kangasliimalla. Silitin nurjalle vielä tukikankaan varmistamaan, ettei kangas ommellessa venkoile. Liimauksen jälkeen reunat oli helppo ommella suoran ompeleen lyhyellä tikin pituudella kiinni, kun kuva pysyi jämäkästi paikoillaan. Miksiköhän en ole tajunnut käyttää kangasliimaa aiemmin aplikointiyritelmissäni?

Paidan "juju" on tuo koira-aplikointi, joten halusin pitää kaiken muun suht simppelinä. Kaavaksi valikoitui uudeksi luottokaavakseni muodotuva Plain Basic (OB 1/2019). Mustat hihat ja pääntien kanttaus tuovat sentään hieman lisäilmettä harmaaseen pohjaan. Mieluinen paita tuli. :)

Raitaneule

Viime talvena tein tyttärelleni Dropsin ohjeella Agnes-neuletakin. Sukkien jälkeen neuletakin tekeminen tuntui pitkästä aikaa mukavalta vaihtelulta. Itse tykkäsin tosi paljon tuosta valkoisesta Agnes-neuleesta, mutta tyttäreni kaipasi lisää väriä. Alunperin Agnes-neuleen tekeminen lähti oikeastaan siitä, että halusin harventaa lankavarantojani ja koitin keksiä projekteja olemassa oleville langoille. Mutta sitten tuli toive uudesta neuletakista, siitä värikkäästä. Sellaiseen ei lankalaatikoistani oikein löytynyt sopivia lankoja, joten lankalaihikseni lähti heti sivuraiteille, kun marssimme tyttäreni kanssa lankakauppaan. Hän sai itse valita mieleisensä värit.

Langaksi valikoitui Schachenmayerin Merino Extrafine 120. Varsinaista ohjetta en tässä neuletakissa käyttänyt, mutta koska langan vahvuus sopi aika lähelle tuota Dropsin Agnesin mallia, Loin nelosen puikoille Agnesin pohjalta silmukkamäärät. Kaarrokkeen lisäysten paikat pidin myös samana kuin Agnesissa, vaikkei tässä raitamallissa pitsikaarroketta olekaan. Alku lähti varsin jouhevasti liikkeelle ja neuletakki näytti valmistuvan hyvää vauhtia, kunnes lanka loppui. Lankoja ostaessa luotin siihen, että 250 g eli kerä kutakin väriä olisi riittänyt tähän neuleeseen. Olin väärässä. Paljosta ei jäänyt puuttumaan, mutta riittävästi kuitenkin. Järkeilin, että pienellä soveltamisella riittäisi, jos ostaisin lisää pelkästään tuota turkoosia väriä, jolla olin suunnitellut tekeväni helman ja hihansuut. Kiiruhdin lankakauppaan, sillä alunperin lankoja ostaessani kauppias kertoi jäävänsä lähiaikoina eläkkeelle ja lopettavansa liikkeen. Liike oli vielä auki, mutta haluamaani turkoosia ei ollut, sitä luvattiin tilata. Sitten tuli korona. Koko liike meni kiinni. Viittä vaille valmis neuletakki jäi kuukausiksi lojumaan. Olisihan tuota turkoosia lankaa saanut varmasti netistä tilattua, mutta kun meni moti. Heinäkuun alussa huomasin, että liike olikin avattu eri paikkaan, joskin se oli auki vain torstaisin. Jokin aika sitten sain kuin sainkin sitten ostettua lisää tuota turkoosia lankaa (värierä ei tosin ollut tietenkään enää sama ja sävyeron voi huomata tuossa helmaresorissa langan vaihtumiskohdassa, tai ainakin minä huomaan sen).

Koska halusin ostaa mahdollisimman vähän uutta lankaa, jouduin vähän kikkailemaan noiden raitojen kanssa. Juuri ennen hiharesorin alkua vaihdoin lilan ja turkoosin raidan paikat. Pieni yksityiskohta, jonka minä tiedän, mutta johon ei todennäköisesti kiinnitä huomiota, ellei siitä erikseen mainitse. Muista väreistä lankaa ei olisikaan enää riittänyt uuteen raitakerrokseen. Jouduin siis neulomaan nuo hihojen turkoosit resoriosat extrapitkinä, jotta hihoista tuli riittävän pitkät. Toisaalta värien paikan vaihdokseen kiinnittää ehkä vähemmän huomiota nyt kun turkoosin värin väli ei poikkea kuin yhdellä raitakerroksella. Alkuperäinen suunnitelma oli neuloa hihansuihin suunnilleen yhden raidan levyinen kaistale ainaoikeaa. Tuon helman olin nimittäin jo neulonut ja päätellyt väriraidan levyisellä ainaoikeinkaistaleella. Extraleveä ainaoikeinkaistale olisi kuitenkin hihansuissa näyttänyt pöljältä, joten tein hihansuut 1 oikein, 1 nurin joustinta. Helmakin meni purkuun. Myös helmaan oli neulottava 1 oikein, 1 nurin joustinta ja resorikaitaletta oli pidennettävä helmassakin, jotta nuo leveät hiharesorit eivät näyttäisi aivan hölmöiltä. Semisti ehkä häiritsee, että tuo pääntien reunus on ainaoikeaa eikä 1 oikein, 1 nurin neulosta kuten hihansuut ja helma. Mutta toisaalta nappilistassa on ainaoikeaa, joten antaa olla noin.

Alkuperäisessä visiossa olisin halunnut neuleeseen turkoosit napit. Sopivaa sävyä ei löytynyt koluamistani liikkeistä, joten vaaleanpunaiset saavat kelvata.

Yksisarvissynttärit

Aiempina vuosina on vietetty Frozen-synttäreitä, merenneitosynttäreitä ja keijusynttäreitä, tänä vuonna teemana olivat yksisarviset. Melkein aina olemme saaneet viettää kesäsynttärit kauniissa auringon paisteessa, jolloin aktiviteetit on voinut paljolti siirtää ulkotiloihin. Nyt hieman jännitti, sillä tämä päivä piti olla tällä erää viimeisiä helle- ja poutapäiviä. Aamu alkoi kuitenkin sateen merkeissä, onneksi iltapäivään mennessä sade lakkasi ja saimme kuin saimmekin kauniin hellepäivän ja allasbileet. Helle on ihana... paitsi ehkä kermavaahdon kanssa kikkaillessa.

Yksisarviskakusta tuli tehtyä treeniversio jo oikeana synttäripäivänä viikko sitten. Tuolloin kuorrutin kakun sankarin toiveen mukaan kinuskilla. Ei mennyt ihan niin kuin Strömsössä se kinuskikuorrute. Reseptin mukaan piti tulla vaalea kinuski, mutta keittelin sitä ilmeisesti liian pitkään, sillä vaaleus muuttui vaaleanruskeaksi. Hätäpäissäni yritin taittaa vaaleanruskeaa elintarvikevärillä vaaleanpunertavaan, sillä seurauksella, että kinuskini väri muistutti lähinnä keitettyä rapua. Tällä kertaa ajattelin pelaavani varmemman päälle -Päällystin kakun kermalla. Paitsi, että kermavaahto, kesähelle ja tuollainen marketin nestemäinen elintarvikeväri ei ehkä sekään ole järin hyvä yhdistelmä. Eipä tuokaan päällyste nyt hirmuisen kaunis ole. Missäköhän pidettäisiin sellaisia "Näin onnistun kakun kuorruttamisessa" -alkeiskursseja kakkutumpeloille?

 Edellisessä yksisarviskakussa käytin koristeissa aika paljon marenkeja ja huomasin, että ne vetistyivät aika pian kakun päällä ärsyttävän nihkeiksi. Tällä kertaa käytin marengista ainoastaan sarven ja korvat, harjakiehkurat pursottelin kermavaahdosta.

Tyttäreni halusi sateenkaarimuffinseja, koska katselimme Pinterestistä yhdessä A Mixture of Mediums -blogin postausta ihanista sateenkaarikoristeista. Sellaisiahan piti kokeilla. Öööö... No... melkein. Tai no jotain sinne päin. Ja tuo kerma taaskin... Olisi varmaan pitänyt tehdä voikreemistä. Mutta kermavaahtoa oli valmiina ja alkoi tulla hivenen kiirekin. Nuo sateenkaaret ajattelin vain lopuksi taivuttavani pilvenhattaroiden päälle tuosta nuin vaan. Paitsi, että ei. Taivutetulla sateekaarella oli oma tahto. Se tahtoi oieta, singota oietessaan nuo kermapilvihattarat mennessään. Nirhasin veitsellä muffinseihin viillot, joihin survoin nuo sateenkaaren päät. Kermapilvet olivat sen jälkeen no... survotun näköisiä. Muffinssipohjana käytin lemppariporkkanamuffinssireseptiäni. Joskin vähensin voin määrän 200 grammasta 150 grammaan, toimi melkein paremmin vähemmällä rasvalla. Maku näissä oli erinomainen, ulkonäössä toivomisen varaa.

Sateenkaaren värejä yhdistelin myös hedelmävartaisiin. Kun yksi synttärivieraista oli allerginen kotimaisille viljoille, maidolle ja kananmunalle (ja aika monelle muullekin), oli hivenen haasteita keksiä tarjottavaa. Nämä vartaat kävivät myös moniallergikolle. Vartaissa on aamulla takametsästä poimittuja mustikoita, punaisia ja vihreitä viinirypäleitä, mansikoita sekä meloniraudalla muotoiltuja palleroita cantaloupe- ja hunajameloneista. Helppoja, maukkaita ja kivan näköisiä.

Ja koska teemana olivat yksisarviset, oli pöydässä myös suklaisia yksisarvisen sarvia.

Yksisarviset seikkailivat myös kattauksessa...

...ja kaverilahjoissa.

Herkuttelun jälkeen pidettiin allasbileet. Melkein ostin allasbileitä varten yksisarvisuimalelunkin, mutta oli sen verran ryöstöhintainen, että bileissä mentiin nyt tällä kertaa yksisarvisen sijaan yksisiipisellä. Flamingoparka joutui viime viikolla kokemaan kovia ja häneltä amputoitiin toinen siipi. Urheasti lintupolo kesti kuitenkin tänäänkin lapsikatraan käsittelyssä.

Ensi vuotta... tai ehkä jo ensi syksyä varten Note to myself: Lapset eivät syö kakkua. Eikä leivoksia. Synttäripöydästä katoavat limut, karkit, popparit ja sipsit. Ja juhlien jälkeen jääkaappi tursuaa näitä kermahöttöleivoksia.

Åbo-mekko

Joskus kangasta täytyy hillota pitkään, jotta tietää, mitä siitä tekisi. Tämä Pilpon Åbo-trikoo on ostettu kauan sitten heräteostona Turun kässämessuilta. Muistaakseni näin sen silloin Hideaway-hupparina. Sellaista siitä ei koskaan tullut. Ja hyvä niin, sillä tykkään tästä nyt tosi paljon mekkona.

 Joskus mekkokaavaakin täytyy kypsytellä pitkään, jotta tietäisi, millaisesta kankaasta mekon haluaa ommella. Tässä yhdistyvät nuo molemmat jahkailut, kangas ja kaava. Pitkään olen ollut tekemäisilläni Ottobren (2/2017) Summer Party -mekkoa, mutta sitten se on aina jäänyt. Tavallaan jäi nytkin, vaikka tämä mekko Summer Partyn pohjalta onkin piirretty. Tein alkuperäiskaavaan niin paljon sovelluksia ja muunnoksia, ettei sitä voi ehkä pitää enää ihan samana mekkona.

Summer Party on suunniteltu joustamattomalle kankaalle vuorillisena. Minä tein mekon trikoosta ja jätin siitä heti kättelyssä pois vetoketjun ja vuorin. Kädenteiden huolittelua yksinkertaistin. Tuon pääntien kaarrokkeen halusin paksummaksi, modasin sitä näppituntumalla puolet leveämmäksi. Samalla tein hiukan muunnoksia takakappaleen olkapäihin ja etu- ja takakappaleiden kädenteille, joista  nostin hiukan kainalolinjaa (nämä muunnokset, koska levensin tuota pääntien kaarrokeosaa). Helmaa viilasin myös pidemmäksi. Kaikkien näiden viilausten jälkeen tein ensimmäisen koesovituksen nuppineuloin kasaan kyhätystä mekosta. Ensimmäinen koesovitus osoitti mekon teltaksi. Väljä se sai malliltaan ollakin, muttei mielellään puolijoukkueteltta. Kavensin sivuilta useita senttejä pois ja muotoilin samalla lantiolle hyvin loivaa kaarta. Alaosastaan jätin mekon alkuperäiseen leveyteen.

Työskentelyohjeita en seurannut alkuunkaan. Tai luin kyllä ne ja totesin, että ompelisin pääntiekaarrokkeen ihan omalla tavallani. Tiedä sitten oliko se yhtään helpompi tapa, todennäköisesti ei, sillä suunnitelmani muuttui ja muotoutui matkan varrella pariinkin otteeseen. Valmista kuitenkin tuli. Täysin virheetön mekko ei ole ja jos joskus teen vielä vastaavanlaisen mekon, toteutan ehkä joitakin asioita eri tavalla kuin nyt. Mutta kiva tästä silti tuli. 

Kankaana tuo kuosi alkoi jossain vaiheessa epäilyttää. Mekossa tämä Åbo-kuosi toimii kuitenkin tosi kivasti. Mitään jäätäviä kohdistuskukkasiakaan ei tällä kertaa putkahtanut esiin. Mekon malli on aika rento, mutta kuosi tekee siitä jotenkin fiinimmän. Yleensä varaan mekkoja varten reilun metrin kangasta, tähän malliin riitti kuitenkin hyvin metrin palanen.