Kuusenkerkkäsiirappia

Maalla kasvaneena sitä on varmastikin aina seurannut vuodenaikojen kiertokulkua eri tavalla kuin täysin kaupunkilaisena. Vuotta ovat rytmittäneet erilaiset satokaudet ja lapsuudenkodissani ruoka olikin monelta osin lähiruokaa. Sikäli kun muistan, lapsuudenkodissani on aina kasvatettu perunat, sipulit, porkkanat ja monet muut kasvimaan antimet itse. Loppukesällä mehumaija höyrysi hellalla, kun herukat säilöttiin talven varalle. Pitkään maito ja joulukinkutkin tulivat omalta tilalta. Lapsena kesän huippuhetkiä oli poimia ensimmäisiä ahomansikoita timotein varteen.

Nykyään asun kaupungissa, vaikkakin aivan maalaismiljöössä. Asuinalue on rauhallinen ja kotipihalta voi astella suoraan metsäretkelle. Sienet ja mustikat saa kerätä aivan kotikonnuilta.  Lapsuudenkotini ja nykyisen kotini väliin mahtuu melkein 15 vuotta kerrostaloelämää. Nyt olemme muutamia vuosia asuneet vanhassa omakotitalossa, jossa on iso ja rönsyilevä pihapiiri. Maalaistyttö minussa on alkanut jälleen nostaa päätään. Tai sitten olen vain tullut vanhaksi. :)

Viime aikoina mielenkiintoni on herännyt erilaisia villiyrttejä tai rohdoksia kohtaan. Ei sillä, ettäkö niistä mitään ymmärtäisin, mutta on hauskaa kokeilla, mitä kaikkea oman pihapiirin antimista voikaan saada aikaan. Pari vuotta sitten kokeilin ensimmäistä kertaa uuttaa kasvovettä piharatamon lehdistä. Lumevaikutusta tai ei, mutta ainakin omasta mielestäni onnistuin keittelemään kelpoliemet. Jo viime keväänä mielessä oli keittää kuusenkerkkäsiirappia. Tuolloin ajatus ei päässyt toteutuksen asteelle. Muutama päivä sitten törmäsin Kodin Kuvalehden kuusenkerkkäsiirappireseptiin. Päätin lähteä keräilemään kerkkiä takapihalta.

Apteekin yskänlääkkeet eivät oikein uppoa lapsillemme. Ainakin tälle luonnonmukaiselle yskänlääkkeelle kannattaa antaa mahdollisuus. Kuusenkerkkien sanotaan sisältävän runsaasti A- ja C-vitamiineja sekä antioksidantteja ja niillä pitäisi olla suotuisa vaikutus monenmoiseen vaivaan. Yhdessä lasten kanssa keräilimme kerkkiä kattilaan. Seuraavana päivänä jännityksellä seurattiin liemen keittymistä ja haisteltiin metsän tuoksua keittiössämme. Vielä jännittyneemmin mielin maisteltiin valmista yskänlääkettä kuumaan mehuun sekoitettuna. Maistui. Teho jää nähtäväksi, mutta ainakin oma orastavassa ollut kevätflunssa taisi sittenkin jättää tulematta nyt kun olen muutamana aamuna teehen sekoittanut siirappia.

Litra kuusenkerkkiä

2 litraa vettä

4 dl sokeria

3 tl vanilijasokeria

Kerkkiä liotetaan yön yli väljässä vedessä.

Keitetään n. 1-2 h.

Lisätään sokerit ja keitetään edelleen n, 2h, kunnes seos on siirappimaista.

Pullotin siirapit pieniin lasipurkkeihin, joita joskus Clas Ohlsonilta tuli ostettua. Sievännäköisiä ehkä, mutta olikohan sittenkään kovin käytännöllistä? Siirappi tuntuu jäähtyessään olevan aika jämäkkää tavaraa ja sen valuttaminen pienestä pullosta ei kovinkaan helppoa. Ensi kerralla taidan keitellä siirapit pilttipurkkeihin, joista sitä voi helposti lusikoida.