Helmikoristeinen avainnauha

 

Klassinen esimerkki siitä, miten työn aloittamiseen kulutettu aika on täysin suhteeton itse työn toteutukseen kuluneeseen aikaan nähden. Tai miten väliaikaisratkaisuilla on taipumus muuttua pysyviksi ratkaisuiksi. Toukokuussa työavaimiani palvellut avainnauha irtisanoi pitkän palvelussuhteensa, sitä ennen avainnauhaa oli toki jo useaan otteeseen paikkailtu ja elvytetty. Hätäpäissäni pykäsin nopeasti uuden, jo alunperinkin epäkäytännöllisen, mutta järkeilin sillä meneväni kesälomaan asti. Näköjään meni helmikuulle asti ennen kuin sain toteutettua sen varsinaisen avainnauhan pinnaa kiristävän tilapäisratkaisun tilalle. Hulluinta tilanteessa on se, että itse asiassa kesälomien alla askartelin useitakin avainnauhoja lahjoiksi poikani opettajalle ja tyttäreni eskariohjaajille. Oman rikki menneen avainnauhan tilalle en silloinkaan saanut aikaiseksi tehtyä uutta.

Visuaalisestihan tämä uusi avainnauhana muistuttaa aika pitkälti tuota edellistä virkkaamaani työavainten nauhaa (musta väri ja helmikoristeet) -Paitsi että tämä oli paljon nopeampi ja yksinkertaisempi tehdä. Tällä kertaa käytin virkkaamiseen jo valmiiksi helmikoristeltua lankaa. Aikaa koko projektiin kului n. puoli tuntia. Aloittamiseen yli puoli vuotta!

Aluksi virkkasin kolmosen koukulla pitkän ketjusilmukkaketjun tavallisella mustalla puuvillalangalla. Ketjusilmukkaketjuun virkkasin rivin kiinteitä silmukoita helmikoristeisella langalla. Pujotin avainnipun ketjuun ja ompelin päät yhteen. Virallisia turvallisuuskriteerejähän tämä ei täyttäisi, sillä turvalukkomekanismi puuttuu. Sellainen puuttui tuosta edellisestäkin avainnauhasta. Itselle tein ja tiedostan asian, myyntiinhän tällaista ei saisi tehdä.

Taika-sukat

Tyttäreni tilasi uudet ballerinasukat. Taas. Tuolla omasta päästä temmatulla sukkamallilla olen neulonut hänelle jo aiemmin kolmet sukat. Edelliset ballerinasukat ovat kuitenkin jo auttamattomasti pienet, sillä olivat jo valmistuttuaankin valmiiksi aika knaftit. Sitkeästi neiti on kuitenkin kiskonut jalkaansa noita minusta aivan liian pieniä ballerinasukkia. Näistä siis PITI tulla ballerinat, vaan ei tullut. Lankalaatikkoa penkoessa vastaan ei tullutkaan ainuttakaan sopivanvahvuista valkoista sukkalankaa (ilmeisesti olin kesällä ja syksyllä värjännyt ne kaikki). 😜 Aloitin siis vartta tuolla Nallen Taika-langalla. Järkeilin, että voisi kai se "ballerinakengässä" oleva sukka olla tuollainen kirjavakin. Tyttäreni oli toista mieltä, ballerinasukkiin sukan varsiosan tuli ehdottomasti olla valkoinen. No... Tein näistä sitten ihan tavalliset sukat.

Tuntui melkein hämmentävältä neuloa sukkia ilmaan minkäänlaista "jippoa". Ei kuviota, ei palmikoita, ei pintaneulekuvioita, ei tekniikkakikkailuja. Ihan vaan perussukkaa yhdellä ja samalla langalla, varresta aloittaen perinteisellä kantapäällä, perinteisin kärkikavennuksin. Toki Taika-lanka itsessään on kirjavaa ja tuo sukkiin vaihtelua, mutta teknisesti nämä olivat poikkeuksellisen simppelit sukat. Tyttäreni oli kuitenkin varsin tyytyväinen valittuun värimaailmaan ja näistä tuli saajalleen mieluiset. Ne uudet ballerinasukat siirtyivät edelleen jonon jatkoksi To do -listalle.

Nämä sukat tuli neulottua siis Novitan Taikasta (Nalle) kolmosen puikoilla 2o, 1n -joustinneulevarrella. Varteen luotu 57 silmukkaa, kantapään kavennusten yhteydessä muistaakseni kaventelin jalkaosasta muutaman silmukan verran pienemmäksi.

Tähkä-takki

 

Joulun alla ruokakauppareissulla eksyin Cittarin poisto-osastolle, josta ostin heräteostoksena itse itselleni joululahjaksi (ja toisen kappaleen myös äidilleni) Tähkä, Keiju ja Taikasauva, Neuleita lapsille -neulekirjan huikeaan 2,50 euron hintaan. Pikaselauksella silmään osui lasten Tähkä-neuletakin malli. Viereisestä ale-korista käteen tarttuikin samaiseen 2,50 euron hintaan tukku Novitan Wool Cotton lankaa, sillä neuletiheys sattui osumaan bongaamaani neulemalliin. Ja siinäpä sitten joulun jälkeiset välipäivät kuluivatkin leppoisasti suklaan ja kutimien äärellä. Oikeastaan tämä takki valmistui jo alkuvuodesta, mutta en ole saanut aikaiseksi kuvattua.

Nykyään tulee neulottua useammin netistä bongatuilla ohjeilla, mutta nyt oli aika virkistävää lukea ohjetta ihan perinteisestä kirjasta. Taidan ottaa tämän vuoden tavoitteeksi neuloa entistä enemmän kirjaan painettuja malleja. Ohjeesta sellainen huomio, että mielestäni on kokoonsa nähden melko kapeaa mallia. Jos nyt tekisin tämän mallin uudelleen, valitsisin astetta suuremman koon. Lankaakin koon 130 neuletakkiin kului vain n. 350 grammaa eikä ohjeen 400 grammaa.  Ja tällä kertaa kuitenkin pitäydyin lähes kokonaan ohjeessa. No joo... Hihoissa lähdin hieman sooloilemaan lisäysten määrässä ja napit halusin alas asti, vaikka ohjeen mukaan nappeja tuli vain suunnilleen palmikkoraidan alalaitaan asti. Hihoissa sooloilin aluksi myös tuossa pituudessa, sillä mielestäni mittasin tyttären käden mukaan aluksi hihojen olevan vähän lyhyemmät. Todettakoon, että tässä asiassa olisi kannattanut pitäytyä ohjeessa, sillä ensimmäisen sovituksen yhteydessä totesin neuloleeni liian lyhyet hihat. Alareunan ainaoikea purkuun ja hihojen jatko oli edessä. Eikä se jatkaminen itsessään harmittanut, mutta jotenkin tuo purkaminen on aina periaatteestakin tympeää hommaa. 

Etenkin takaa tuo neuletakki asettuu aika kivasti, kun palmikkoraita korostaa vyötärölinjaa. Takki on neulottu ylhäältä alas nelosen pyöröpuikoilla, hihoissa sukkapuikoilla. Napit ovat vuosia sitten Tallinnan Karnaluks-keikalta ostamiani Hello Kitty -kuvioisia puunappeja.

Novitan Wool Cotton oli itselleni uusi lankatuttavuus. Lanka sisältää 55% merinovillaa ja 45% puuvillaa. Yllätyin positiivisesti, sillä annakkoon hieman mietitytti tuo puuvillan osuus. Pelkkää puuvillalankaa neuloessa langan säikeillä on usein tapana "hajaantua" erilleen, mikä hidastaa neulomista. Puuvilla ei myöskään neuloessa jousta samalla tavalla kuin villa. Mutta tämä oli kyllä tosi kivaa neulottavaa. Ja ainakin näin ale-korista poimittuna erittäin huokean hintaista. Jatkoon.

Hauki on kala

 

Tilasin joulun alla Paapiilta Hauki-trikoota kahdessa eri värissä. Papan ja poikani yhteinen harrastus on kalassa käyminen, joten ompelin Hauki-kankaasta kalamiehille samistelupaidat pukin konttiin. Myös mieheni sai tuollaisen vihreän haukipaidan. Poikani pääsee siis kesällä samispaidoissa kalaan niin isän kuin papankin kanssa. Miesten paitojen kaava on piirretty mieheni vanhan teepparin pohjalta, poikani teepparissa käytin kaavana Ottobren Plain Basic -paitaa (OB 1/2019). Tuota turkoosia kangasta jäi vielä sen verran, että sain siitä ommeltua 2-vuotiaalle kummipojallemme synttärilahjan. Kummipojan paitaan testasin Paapiin kaavakirja lapsille -kirjasta Myyry-kaavaa. Silmämääräisesti vaikutti ihan pätevältä kaavalta, vaikkein paitaa ole vielä kummipojan päällä nähnytkään.

Nuo teepparimallit valmistuivat jo joulun alla. Tai melkein valmistuivat. Joululahjoja en voinut etukäteen koesovittaa ja kävi niin, että papan ja mieheni paidassa pääntiet olivat vähän turhan ahtaat. Sinänsä simppeli asia, pääntien suurentaminen otti aikansa, sillä saumurin hajoamisen myötä saapunutta kadonnutta ompelumotivaatiota joutui metsästämään jonkun tovin, vaikkei tuohon pääntien muokkaukseen edes käytetä saumuria! Lopulta nuo aikuisten teepparitkin valmistuivat siis vasta loppiaisena.

Uuden vuoden jälkeen sain viimein saumurinikin huollosta, ilmeisesti toinen yläsiepparin varsi oli katkennut, mikäli osasin tulkita oikein huoltomiehen hieroglyfejä. Nyt se joka tapauksessa toimii.

Kässätavoitteiden aakkoset

Vuoden ensimmäiseksi postaukseksi ajattelin laatia itselleni kässätavoitteet tälle vuodelle. Erilaisia kässäbingoja näkyi viime vuonna useammassakin blogissa. Alunperin piti sellainen rustata itsellekin, mutta sitten luin Maaritsen blogista postauksen nimeltä Käsityövuosi 2020 aakkosin.  Postauksessa Maarit oli summannut vuoden varrella kertyneitä käsityöprojekteja ja käsityöharrastukseen liittyviä pohdintoja aakkosjärjestykseen. Siitä lähti ajatus laatia vuoden 2021 käsityötavoitteet bingon sijaan aakkosittain. 

***

A - Avainnauha itselle. Minulla oli työavaimissa vuosia itse virkkaamani avainnauha. Vuosien saatossa avainnauha kuitenkin kirjaimellisesti kului poikki. Kun sitten muutamaankin otteeseen olin kursinut avainnauhaa kasaan, päätin viime keväänä vihdoin tehdä uuden avainnauhan. Tai tein useampiakin, mutta nuo avainnauhat itse asiassa päätyivät poikani opettajalle ja eskarin tädeille kesämuistamisena. Kesäloman aikana piti sitten askarrella itselle uusi avainnauha. Kesä meni. Syksy meni. Avainnauhaprojekti ei edennyt.

B - Blå Blomma -kaavalla mekko tai tunika. Viime vuoden viimeisenä ompelutyönä sain ommeltua tyttärelle joulumekon, johon testasin itselleni uutta kaavatuttavuutta Blå Blommaa. Kaava sinällään ei ole uusi, sillä se on julkaistu jo vuoden 2016 ensimmäisessä Ottobressä. Tykästyin kuitenkin kaavaan ja pienin muokkauksin tällä mallilla on varmasti tulossa lisääkin ompeluksia. 

C - College-huppari. Tarkempaa visiota mallista tai kuosista ei vielä ole, mutta ehkä sellainen muotoutuu matkan varrella. 

D - Drops Designin neule. Viime vuonna tuli neulottua muutamiakin projekteja (pari pipoa, neuletakki ja villapaita) Drops Designin ohjeilla. Oikein muutakaan D-projektia ei nyt mieleen juolahtanut, mutta todennäköistä on, että tänäkin vuonna Dropsin Designin ohjeilla tulee ainakin jotakin neulottua.

E - Ei mennyt niin kuin Strömsössä -projektin pelastaminen. Tuo Ei mennyt niin kuin Strömsössä ei sinällään ole mikään tavoite, mutta tiedän näin tänäKIN vuonna jossain vaiheessa käyvän, joten oma taitolajinsa on onnistua pelastamaan jo kertaalleen läskiksi mennyt projekti vielä edes jollain tapaa siedettäväksi.

F - FoxBox-kuosin ompelu. Himoitsin Majapuulta pitkään okranväristä FoxBox-kuosia ja kun vihdoin sain tilattua sitä, iski se, mitä niin usein ihanille kankaille käy: En saa ommeltua kuosista mitään, kun en osaa päättää mitä siitä ompelisin, ettei vaan mene ihana kuosi pilalle! :D

G - Graafinen joku... Tästäkään ei ole vielä mitään tarkempaa visiota, ajatus ehkä muotoutuu matkan varrella. Graafinen osuus voi olla kuosi tai malli, saas nähdä!

H - Huivi. En tiedä miksen saa aikaiseksi aloittaa huivin neulomista! Langatkin olisi valmiina ainakin pariinkin eri huiviin, mutta työhön tarttuminen jumittaa. Pari vuotta sitten ostin itse itselleni lahjaksi Pirjo Iivosen Unelmien huivit -kirjan sillä ajatuksella, että NYT neulon sen huivin. Ja ei, en vain ole saanut aloitettua. Ehkä tänä vuonna, nyt kun tavoite on tänne kirjattu. 

I - Itse suunniteltu. Jotain omaa designia. Minkään valtakunnan valmista visiota tästä ei vielä ole, usein ajatus lähtee materiaalista. Ehkä näin tälläkin kertaa.

J - Jämälankaprojekti. Näitä tuppaa kertymään. Etenkin kasvivärjättyjä uniikkeja värieränössäköitä on jonkin verrankin. Ehkä näistä jotain.

K -Kalevala CAL -peitto valmiiksi. Edellisvuonna virkkasin äidilleni 70-vuotislahjaksi Kalevala-peiton kasvivärjätyistä langoista. Siitä tuli aika kiva ja paloja oli mukava virkata. Viime talvena aloitin Kalevala-peiton virkkaamisen myös itselle, mutta sitten loppui sinisävyiset värjätyt langat ja projekti jäi tauolle odottamaan lupiinien kukkimista. Lupiinipadat kyllä porisivat kesällä, mutta Kalevala-peittoprojekti ei ole silti viime kevään jälkeen edennyt. Jospa tänä vuonna saisin saatettua sen päätökseen.

L - Lempivaate. Tavoitteena onnistua ompelemaan, neulomaan tai virkkaamaan jotain sellaista, josta kehkeytyy lempivaate.

M - Murtautuminen mukavuusalueen ulkopuolelle. Tarkemmin määrittelemätön aihe tai aluevaltaus. Jotain sellaista, jossa joutuu haastamaan itsensä tai tottumuksensa, joutuu murtautumaan ulos tutusta ja turvallisesta. Mukavuusalueen ulkopuolelle meneminen voi tarkoittaa haastavaa tekniikkaa tai yhtä lailla itselle ei niin tavanomaista visuaalista tyyliä.

N - Napituslistan ompelu. Tähän voisi melkein vetää viittauksen: "Katso kohta M". Joskus jostakin asiasta muodostuu ihmeellinen peikko. Minulle napituslistan ompelu on sellainen. Monet kerrat olen suunnitellut tekeväni perusteepparimalliin lisäilmettä ompelemalla pääntielle napistuslistan muutamalle napille. Useasti olen ollut jo viittä vailla aloittamassa. Mutta aina kun ryhdyn tutkimaan ohjetta napituslistan ompeluun, aivoni tuntuvat nyrjähtävän. Todennäköisesti projektia aloittaessa ja edetessä vaihe vaiheelta projekti ohjaisi itse itseään, mutta se aloittamisen vaikeus. Jospa tänä vuonna saisin viimein selätettyä tämänkin peikon.

O - Ohjeessa pitäytyminen. Kuulostaa itsestään selvältä, mutta ei minulle. On einen verran taipumusta lähteä sooloilemaan ohjeista omille poluille. Harvassa taitavat olla ne tekeleet, joissa olen tyystin ohjeessa pitäytynyt -Tai jaksanut ne ohjeet ihan loppuun asti lukea. :)

P -Pellava-vaatteen ompelu. Materiaalina pidän pellavasta, mutta jostain syystä joustamattomien materiaalien ompelu jännittää. 

Q - Queen of Hearts -mekko. Viime vuonna aloitimme koulussani Sadun-päivän perinteen, jolloin koulun henkilökunta pukeutuu Sadun-päivänä joksikin satuhahmoksi. Viime vuonna ompelin itselleni Lumikki-asun. Projekti oli tosi hauska ja rooliasua ommellessa syntyikin jo uusi visio Liisa Ihmemaassa sadun Herttakuningattaren rooliasuun liittyen (osin siksi, että kangasvarastoissani sattuu lojumaan jouten värimaailmaltaan juuri tähän hahmoon sopivaa kangasta).

R - Räsymattokynttilä. Vuosien saatossa olen jemmannut erivärisiä kynttilänjämiä sillä ajatuksella, että jonain päivänä valan niistä raidallisia räsymattokynttilöitä. Tuo päivä ei ole vielä koittanut, mutta jospa tänä vuonna...

S - Sukat Tiinan Kuun suunnittelemalla ohjeella. Olen jo pitkään fanittanut Tiina Kuun suunnittelemia neuleita, Autioituu rannan talot -sukkamalli oli tavallaan ajatuksen tasolla työlistalla jo viime vuonna. Olin suunnitellut siihen jo itse värjäämistä langoista sopivan värinkin, mutta projekti jäi aloittamatta.

T - Tyhjennä varastoja. Lankalaihis, kankaidenostolakko... Yksinkertaisesti kuluta materiaaleja enemmän kuin ostat lisää. Vaikea tavoite.

U - Uusi tekniikka. Täysin uusi aluevaltaus tai vanhan tuttu juttu kokonaan uudella tavalla.

V - Villapaita itselle. Vietimme tänä vuonna henkilökunnan pikkujouluja vähän erilaisissa merkeissä kuin yleensä. Pukukoodina oli viileään varautuminen, rento ja lämmin vaatetus. Tajusin tuolloin, etten taida  omistaa enää yhden ainuttakaan villapaitaa! Erinäisiä neuletakkeja kyllä, mutta en ainuttakaan varsinaista villapaitaa!

W - Woo! Jotain josta tulee tosi hyvä fiilis. Jotain, joka onnistuu yli odotusten tai jonka tekeminen on muuten vaan huikean kivaa. 

X - XL-kokoinen tekele. Vaate XL-koossa tai isotöinen projekti, joka on työmäärältään XL-tasoa.

Y - Yksivärinen mekko. Tykkään käyttää yksivärisiä mekkoja, mutta jostain syystä ostoskoriini tuppaa livahtamaan useasti erilaisia kuosikankaita. Tavoitteena on ommella vaihteeksi kokonaan yksivärinen mekko.

Z - Zzzz... Pitkään horrosvaiheeseen jumittaneet keskeneräisen projektin loppuun saattaminen.

Å - Åbo-mekon kaavan työstäminen. Viime kesänä ompelin Pilpon Åbo-kuosista mielestäni aika kivan mekon. Kaavapohjana käytin Ottobren Summer Partya, mutta tein tuohon kaavaan niin paljon muunnoksia, että sitä ei enää voi pitää ihan Summer Party -mekkona. Nimesin mekon Pilpon kuosin mukaan Åbo-mekoksi. Osa noista muunnoksista on jo piirtämääni kaavaan tehty, mutta aika paljon muokkasin kaavaa vielä ompeluvaiheessakin. Jos siis haluaisin (ja haluankin) joskus vielä tehdä toisen mekon tällä mallilla, nuo tekemäni muunnokset täytyisi päivittää kaavaan.

Ä - Äidille itse tehty lahja. 

Ö - Öttikselle kaveri. Olemme lasten kanssa ommelleet yhteisprojekteina tilkuista tehtyjä pehmoleluja. Tyttäreni antoi ensimmäisen tilkkupehmonsa nimeksi Öttis. Tilkku-Öttiksen myötä tyttäreni pääsi taannoin myös Yle Oppimisen käsitöiden tekemistä käsittelevän artikkelin kasvoksi. Öttisten ompelu ja suunnittelu on hauskaa yhteistä tekemistä lapsen kanssa.

Tässä olisi nyt sitten aika monenlaista tavoitetta asetettu tälle vuodelle. Saa nähdä moniko niistä vuoden varrella toteutuu. Tosin kohdat eivät välttämättä poissulje toisiaan eli yhdellä projektilla voi periaatteessa saada täytettyä useammankin kohdan.

Jämälankapipo

Lankainventaariossa esiin tuli kerä jos toinenkin sekalaista seurakuntaa ja nyt kun pääsin pipojen neulomisessa vauhtiin, päätin käyttää pari vyötteetöntä vajaata kerää uuteen pipoon. Edellinen Sweet Verbena oli malliltaan kyllä tosi kiva, mutta ohuelti jäi harmittamaan, että mukavuussyistä tuo resori saisi olla aavistuksen löysempi, sillä pidän enemmän löysistä kuin kireistä pipoista.

Lankavyötteistä ei tosiaan ollut enää jälkeäkään, mutta näppituntumalta arvelisin, että tuo tummempi harmaa sävy saattaisi olla Drobsin Baby Alpaca Silkiä. Osa näistä lankalaatikon kätköistä on anopin perintöjä ja ilman vyötteitä langan tarkka tunnistus jää aika arvailuksi. Joka tapauksessa lanka oli tuntumaltaan ohuempaa kuin tuo edelliseen Sweet Verbenaan käyttämäni merinolanka, joten loin aloitussilmukoita reilusti enemmän kuin ohjeessa. Pipo kun saisi olla mielellään sellainen, että niskaan saa jemmattua vaikka nutturan tai vähintäänkin ponnarin. Kun ohje oli siis 120 aloitussilmukalle, loin 150. Ihan ok tuli, vaikka vähempikin silmukkamäärä olisi riittänyt. Tuo pitsikuvioon käytetty lanka oli hieman paksumpaa (ehkä alpakkaa sekin..?), joten en resorin jälkeen tehnyt enää ohjeen mukaisia silmukkalisäyksiä. Langan riittävyys oli taaskin knafti, joten neuloin tähänkin pipoon vain kaksi mallikertaa pitsikuviota. Sikälikin kaksi mallikertaa pitsikuviota oli passeli, että tästä piposta tuli tosiaankin toivomani löysä malli ja kolmas pitsirivi olisi saattanut tehdä piposta niskaan valuvaisen, Nyt kun syvyyttä ei ole liikaa, pipo pysyy löysästä resorista huolimatta aika napakasti paikallaan. Suunnitelmissa oli kyllä neuloa tuo koko resosin jälkeinen yläosa samalla värillä, mutta lanka olisi loppunut kesken. Niinpä pipon laella kavennuskuvio on neulottu samalla tummemman harmaan sävyllä kuin reunaresori.

 Langat tässä pipossa siis mitä sattuu jämälankoja, melko varmalla ehkäarviolla jonkin sortin alpakkaa, malli Drops Designin Sweet Verbena. Puikkokoko resorissa 2,5, muuten 3,5.

Merinovillainen pitsipipo

 

Kun saumuri on huollossa, joulukiireet ohi ja pottuvarpaassa kivulias kynsivallin tulehdus tai vastaava, on aikaa istua alas kutimen äärelle. Ensimmäisenä tuotoksena valmistui pipo Schachenmayrin Merino Extrafine 120 langasta. Ohjeeksi valikoitui Drops Designin Sweet verbena. 

Malli kiva ja suht nopeaa neulottavaa. Ohjeen mukaan tuohon olisi kuulunut keskelle vielä kolmaskin "raitaosuus" mallineuletta, mutta alkoi jännittää langan riittävyys. Jälkiviisaana todettakoon, että todennäköisesti olisi riittänyt, sillä nyt tuosta jälkimmäisestä kerästä jäi lankaa jonkin verran, mutta tuntuu tuo malli toimivan näin kahdellakin "pitsiraidalla".

Tuo resoriosuus voisi ehkä olla himpun löysempi, en ole kovin tiukkapipoista sorttia ja pipo saa mielestäni olla mieluummin vähän väljä kuin kireä. Nyt resori on neulottu ohjeen mukaan 2,5 puikoilla ja muu pipo-osuus 3,5 puikoilla. Lankalaatikkoinventaariossa löytyi sekalainen seurakunta 1-2 kerän suuruisia eriä alpacan ja merinon jämiä, taidan kokeilla lankajämistä vielä toisen Sweet Verbenan, mutta hieman isommalla silmukkamäärällä.